HULLUKSI!Sydän hakkaa ja itkettää,ahistunut olo, masentaa, pelkään kuolemaa, väsyttää mutta en uskalla mennä nukkumaan! Mitä mä teen?Meinaan soittaa aamulla jonekkin mutta ei se nyt auta! Minulla on jopa valmiiksi 28 tabua sepramia mutta kun en haluais syödä pillereitä! Mut en tiiä pystynkö rauhottumaan ilman niitä enää! Otin äsken ranopriinin jos tuo muljahtelu rauhottuis, kun on niin pelottavaa kun työ sydän pomppii kurkussa! Olen tietenkin väsynyt kun olen itse sairastanut 2 kertaa kuukauden aikan angiinaa, tyttäreni myös kaksi kertaa, kaksi minun pojista kumpikin kerran ja nyt olin 3 päivää ja kaksi yötä sairaalassa minun vauvan kanssa!Ressukkaa pistettiin vähän sinne ja tänne ja eåäiltiin vaikka mitä pöpöjä!Kun pääsin kotiin vaavin kanssa niin kolme onnelista lasta takertu minuun kiinni ja hoki että äiti ihanaa kun olet kotona ja äiti minä rakastan sinua! Miksi siis minulla on niin kauhee olo? minunhan pitäis olla onnenkukkuloilla kun poikani todettiin terveeks ja lapseni rakastavat minua jne...Miksi minua sitten ahistaa?
auttakaa!!
mä tuun kohta
3472
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja soita heti aamulla lääkäriin. Jos asut suurkaupungissa, löytyy myös aina päivystävä psykiatrian poliklinikka, jonka olemassaolo voi jo sinänsä helpottaa mieltä. Mee lääkäriin, itke ja pura pahaa oloasi, kerro ettet jaksa, kerro että tarvitset apua. Mun mielestä mielialalääkkeitä EI tarvitse pelätä. Mutta terapia voisi sulle tehdä hyää: esim. joku ihan lyhytaikainenkin, jossa selviteltäs miksi sulla on paha olo. Kun tiedät syyn, oireisiinkin on helpompi suhtautua - ja ne myös helpottaa siitä. Terapeutti kysyy sulta vaan ne oikeat kysymykset ja auttaa sua ymmärtämään itseäsi.
Vaadi apua. Sulla on pienet lapset. Sanot että nyt jonon ohi ja äkkiä!
Älä pelkää - tuollainen olo tulee itse kullekin äidille silloin tällöin kun elämä tökkii. Meilläkin ovat kaikki olleet kipeinä vuoron perään - yksi leikkauksessa, muut sitkeässä flunssassa. Koti on kuin pommin jäljiltä ja pienetkin asiat tuntuvat yllättävän vaikeilta. Kuten aamupalan laittaminen tai esim. tavaroiden paikalleen laittaminen.
Toivottavasti voit jo hiukan paremmin. Itse olen koittanut ajatella paniikin iskiessä, että otetaan päivä kerrallaan tai itse asiassa hetki kerrallaan. Se on kuitenkin tärkeintä sillä hetkellä. Mieti mitkä ovat sinun selviytymiskeinojasi ja mitkä niistä ovat nyt käytettävissäsi. Onko sinulla joku ystävä tai tuttava, jolle voit soittaa?
Toivotan sinulle paljon voimia ja rauhallisempaa oloa! Muista, että sinussa ei ole mitään vikaa. Voit vain huonosti olosuhteiden vuoksi.
vaikka miulla on vaan kolme lasta, mut ku kaikki tuli kolmen vuoden sisällä ja kaikki meni ihan hienosti, paitsi, että olin yksin vastuussa kaikesta, mies oli aina töissä, mummut kiireisiä uranaisia... ja sitten tuli amalgaamimyrkytys kaikista hammashoidoista raskauksien aikana ( kaksi rikkoutunutta elohopeakuumemittaria, joihin en ollut uskaltanut koskea kun luulin niihin koskettamisen olevan vaarallista, en niiden höyryyntymisestä tiennyt mitään) Olo oli ihan sama kuin sulla, käytiin pariterapiassa, jossa mies esitti enkeliä ja lupas tulla ajoissa kotiin (mitä ei tehnyt), kävin itse psykologila, kun aattelin et mut on paniikkihäiriö, se vaan jauho, et sul on vaan olosuhteista johtuva ahdistus... Mut mitä sit, ku ei itse voinut vaikuttaa siihen mitenkään, kaikki vaan sano et miehen pitäis auttaa enemmän, mutta kun eihän se voinut, kun onhan rekkamiehen työ nyt niin tärkeetä ettei mitenkään voi. Siinä vierähti lopulta kymmenisen vuotta tämän rekkamiehen vaimona. Nyt ollaan erottu ja lapset on kasvaneet, hampaat on saneerattu ja ehkä on jopa aikaa omille harrastuksille taas, voi liikkua hien pintaan ja hakea töitäkin. Elämä alkaa vähitellen hymyillä minullekin. Vaikka nyt kun taakseen katsoo, onhan se hymyillyt ennenkin, mutta sitä vaan ei nähnyt, koska itsellä oli niin paha olla, monistakin syistä, mutta tärkeimpinä pidän elohopeamyrkytystä ja oman ajan menetystä, oman itsen menetystä, kavereiden etc.