olen kuullut huhua myös moisesta, että varsinkin käytettyjen purkkareiden hinnat alkaisivat olla taas kohdallaan, tarkoittaa siis niille jotka ovat myymässä parempaa taalaa taskuun ja niille jotka ovat ostamassa isompaa lainaa.
käytettyjen hinnat nousee
adam the girl
334394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
jos ennusteet maailmantalouden kehityssuunnista alaspäin ja korkojen noususta ylöspäin pitävät paikkansa,luulen etteivät hinnat ainakaan kasvaneen kysynnän takia kohoa.oman mausteensa hintakehitykseen tuo tämä meidän suuriin ikäluokkiin kuuluvien suuri määrä purjehtijoista.kukin joutuu vuorollaan ja pian ehkä moni sairauden takia yllättäen yhtä aikaa luopumaan.kuinka monta venettä lahjoitetaan jälkikasvulle ja kuinka monta päätyy sitten sotkemaan markkinoita perikunnan harmina?
Mistä mistä löytyvät "ennusteet maailmantalouden kehityssuunnista alaspäin ja korkojen noususta ylöspäin"?
Uskoisin, että ajatusketjusi on oikeansuuntainen. Sääli, että netistä en ole löytänyt sellaisia keskustelusivuja, joissa sivuuttaisiin tulevaisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia. Sellaisia sivuja, joissa keskustelijat olisivat valmiit kirjoittamaan omasta kokemustaustastaan ja keskustelut olisivat tarpeaksi korkeatasoisia.
Tuota samaa, mitä olet pohtinut purjeveneiden kohdalla, olen miettinyt omakotitalojen kohdalla. Siksi olen päättänyt laittaa tontit myyntiin ajoissa. Eri juttu jos omaisuus olisi esim. keskustojen pienissä asunnoissa. Niillähän tulee olemaan tarve monelle käyttäjäryhmälle.
Laskettelukeskuksiin sijoittamisesta oli joskus jo aikaisemmin juttu. Uusiin laskettelukeskuksiin investointiin sen mukaan, mikä oli arvioitu lumitilanne ennusteiden mukaan tulevaisuudessa.
Tulevaisuudesta keskusteleminen on aina antoisaa :).
Lumitilannetta tärkeämpänä asiana hiihtokeskuksiin sijoittamisessa pitäisin tulevaisuuden energian hintoja ja käytettävissä olevia energiamuotoja. Kukaan ei enää tule ulkomailta päiväseltään joulupukkia katsomaan Lappiin, kun ääntänopeampi matkustajakone on historiaa. Tämä on jokaisen nähtävissä oleva kiistaton esimerkki siitä, miten syrjäseudut voivat yht'äkkisesti tulla eristetyiksi tiheämmin asutetuista alueista energian hinnan nousun vuoksi. Kesämökeistä voi Suomessa melkein yhtä nopeasti tulla suuren luokan kansallinen hukkainvestointi, kun perheet eivät voikaan ajaa omilla maastoautoillaan kesämökeilleen. Biopolttoaineiden kannattava tuottaminen edellyttä huomattavasti suurempaa satoa/hehtaari kuin mihin eteläisessä Suomessakaan on mahdollista päästä, joten tämäkin vaihtoehto tulee olemaan tuontienergiaa Suomessa.
Tulevaisuuden lumitilannetta tai ilmasto-oloja ei ihmisellä ole mitään mahdollisuuksi järkevästi arvioida. Maapallon ikä on 4.5 miljardia vuotta ja luotettavia säähavaintoja on 200 vuoden ajalta. Jos tätä mittakaavaa soveltaa esim Helsingin ja Tampereen väliseen moottoritiehen, se on 4.5 mm. Jos tuolla otoksella päättelee onko matka ylämäkeä vai alamäkeä tai mikä on tien kunto... Hassu juttu, sinänsä vaikka, vaikka miehiä on ammuttu raketilla kuuhunkin.
Niin on kuitenkin tapahtunut. Uutinen on nykyisin toiminnassa olevista hiihtokeskuksista. Tämä oli tällaista aikoinaan kuultua.
Jonkin verran vanhempaa tietoa ilmasto-oloista saadaan esim. Antarktisen jäätikössä olevien ilmataskujen pitoisuuksien määrittämisellä. Samoin sedimentteihin on kerääntynyt paljon tietoa esim. piilevän kuorien muodossa. Kun tiedetään levien optimaaliset kasvu-olosuhteet ja verrataan lajistoa esim. jossakin kerroksessa ja määritetään vielä ikä. Tietysti päälle tarvitaan vielä kunnon spekuloinnit.
No, ympäristöteknologia, joka pohjaa kunnon tutkimukseen, varmasti nousee vielä arvoon arvaamattomaan. Omakohtaisesti kiinnostaa jätteiden käsittely, vaikka tuskin tulen työskentelemään aiheen parissa.
Väestön ikääntyminen varmasti rajoittaa kiinteistökauppojen kehittymistä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä helpommalla haluaa päästä ja olla lähempänä palveluja. Etenkin terveyden pettäessä. Vaikka soisin, että ihmiset tekisivät enemmän kuntonsa eteen ja eläisivät pitkään.
Lumitilanteesta viis kunhan sauva on kowa.
Epätoivoinen veneenmyyjä yrittää provosoida. Kyllä sinun veneesi menee kaupaksi keväälä jos se on kunnossa etkä pyydä ylihintaa.
alkaa käytetyt olla kortilla!
Keväällä tulette näkemään miten epätoivoisesti kaupataan diesel rohmuja ja etsitään siistejä pursia jos niitä kukaan enää haluaa myödä.
Dieselkoneellisesta paatista jotkut varmaankin siirtyvät purjeveneisiin. Oletat, että kaikki pyrkivät kauppaamaan konevenheensä ja vaihtamaan sen seilipaattiin. En usko näin käyvän mitenkään vallan äkkinäisesti:
1) Osa moottoriveneilijöistä on vannoutuneita moottoriveneilijöitä. He eivät edes halua purjeveneellä vesille.
2) Osa moottoriveneilijöistä ei osaa purjehtia. Taito se on sekin, vaikkei tietenkään mikään maaginen kyky.
3) Osalla moottoriveneilijöistä on puoliso - usein vaimo - joka pelkää purjeveneiden kallistelua. Tällä perusteella voisi leikkiä ajatuksella, että monet koneveneilijät siirtyisivät monirunkopurjeveneisiin. Ilman asiaperusteita ajattelisin kuitenkin, että emme tule näkemään monirunkoveneiden invaasiota ensi keväänä.
4) Osan pää ei kestä aikataulujen muutoksia. Utön handelissa pitää olla kello 14, ei kello 16...
Arvelisin, että ensi reaktio polttoainekustannusten nousuun on ajomatkojen lyheneminen ja taloudellisimman matkanopeuden käyttö. Muita vaihtoehtoja, tosin arvokkaampia, ovat moottorin vaihto polttoainetaloudelliseen ja sitten tietenkin koko veneen vaihtaminen uusia tarpeita vastaavaksi.
Pitemmän tähtäyksen muutoksia en käy arvailemaan. Siihen minulla ei ole valmiuksia. Talouden huippukasvu ilmeisesti on taittumassa ja politiikassa tapahtuu yhtä ja toista. Vaikkapa viiden tai kymmenen vuoden päähän kurkottavien skenaarioiden tekeminen vaatii sellaista asiantuntemusta ja niin laajoja perusteita, etten usko sellaisia voitavan esittää täällä. Kenties moottoriveneitä ajellaan paistinrasvalla kymmenen vuoden kuluttua... tai sähkömoottoreilla. Tai ei veneillä ollenkaan.
Kovin valitettavalta näyttää. Vanhojen lasikuitupaattien kesto ei ole sitä mitä takavuosikymmeninä ajateltiin. Mekaaninen rasitus, kosteus ja uv-säteily tekevät työtään. Gelcoat-pinta halkeilee sen myötä voimme unohtaa tuhannet vuodet. Risa geelipinta ei suojaa kuin uv:lta. Eikä tietenkään siltäkään lopulta.
Kolkko tosiasia on myös on se, että lujitemuoviveneiden lujitemuovi ei ole kauttaaltaan geelin alla. Ja tämän uskallan sanoa, koska työskentelen kansainvälisestikin aivan huippuluokkaan luettavia lujitemuoviveneitä tekevässä yrityksessä. Paattien sisäpuolilla on avointa lujitemuovipintaa, joiden kautta laminaatti joko kastuu tai kuivuu. Ja jos sattuu niin, että se jäätyy ollessaan kostea, delaminaatio kai on ilmeinen seuraus - sen vakavuus vain vaihtelee.
Jos - ja kun - olen ostamassa iäkästä lujitemuovivenettä, en lähtisi siitä, että tavallinen lasikuidun ja polyesterin laminaatti kestää juuri sen kauemmin kuin hyvin hoidettu puuvene. Ero on siinä, kuten toisaalla tässä keskustelussa todetaan, että korjaaminen on epäterveellisempää ja kamalampaa työtä. Ja mitä enemmän työtä, sen vähemmän olen (tai kukaan muukaan on) valmis maksamaan. Ja verrattain äkkiä tulee vastaan se raja, että kyse ei ole rahasta vaan viitsimisestä. Ongelmajätteestä ei kalua kohtuullisella vaivalla tule, vaikka sen saisi ilmaiseksi.
Toinen ikävä kehitys- tai pikemminkin taantumusnäkymä on se, että ihmiset ovat ostaneet liian suuria veneitä. Vaikka rahat ovat riittäneet hankintaan, ylläpito on ollut liian arvokasta ja vaivalloista. Niinpä purjeet, vesi- sähkö-, polttoaine- ja kaasujärjestelmät eivät ole asianmukaisessa kunnossa. Koneet ovat käyttömääräänsä nähden kurjia jne. Tavallisen työtätekevän poroporvarin aika ei yksinkertaisesti riittänyt - eikä ole ennenkään riittänyt - kuin verrattain rajallisen kokoisten veneiden hoitoon. Selvää on, että kosteuden raiskaama diesel, 15 vuotta vanhat purjeet, homeinen sisustus, konstailevat sähköt ja saastainen vesitankki eivät nosta veneen jälleenmyyntiarvoa.
Korkotason heittely tietenkin vaikuttaa veneiden hihntaan. Jos korot nousevat kovin korkeiksi, mikään ei mene kaupaksi, mihin pitää ottaa lainaa. Jos nyt ollaan maltillisia, eikä odoteta samanlaisia korkoja kuin viime laman ollessa kurjimmillaan, niin en uskoisi korkojen nousun kovin ankarasti rasittavan tavallista käytetyn paatin ostajaa. Keskivertopalkansaajalle, joka on osamaksupaatin ostanut, ei liene kovin suurta merkitystä sillä, onko kuukausittainen maksumälli 185 vai 225 euroa. Paattihullu tinkii jostain muusta.
Noniin: uudet, ajanmukaiset matkaveneet ovat jälleen tavallisten palkansaajien ulottumattomissa. Niihin on varaa opportunisteilla ja niillä, joiden tilille lankeaa enemmän kuin he pitkällä tähtäimellä ansaitsisivat. So. niillä, joilla on viime vuosina ollut varaa esim. lakkoilla. Tämä saattaisi nostaa vanhojen paattien kysyntää ja hintaa. Mutta tosiaan...
Vanhat kulahtavat loppuun. Niistä tulee ongelmajätettä. Ja niitä on kaupan. Hyvät yksilöt menevät halvemmalla kuin olisi kohtuullista, huonoja ei kukaan lopulta edes halua. Vanhat kerrosrakenteiset, halkeilleet romut ja ruiskulaminoidut pesusienilaminaattiveneet hajoavat käsiin ennen kuin pankkilaina on maksettu. Vain arvostelukyvyttömät maksavat kymmeniätuhansia euroja vanhoista, homeenhajuisista guttaperkka-astioista. Vähin erin tulee loppu ajalle, jolloin vanhasta paatista saa suunnilleen sen rahamäärän, jonka siihen aikanaan pisti.
Otetaan esimerkki: vanhan H-veneen hintapyyntö on 5000 euroa. Aikanaan ne maksoivat 30000 markkaa. Kunto ei ole parantunut. Hintaa on pitänyt ennallaan ehkä kysyntä, ehkä ostajien yksinkertaisuus tai vanha tapa ja ties mikä. Vanhojen H-veneiden kannet ovat irtoamassa rungosta, seilit ovat samat kuin 10 vuotta sitten, kaikkein vanhimmissa runko on silminnähden löysä jne... Iän kaiken niistä ei saa viittätuhatta euroa. Jossain vaiheessa ostaja äänestää kukkarollaan ja ostaa edes sitten vanhan kansanveneen. Tuttu puuseppä antaa sille muutaman lisävuoden tonnilla, parilla...
Edelleen voidaan pohtia käykyttyjen veneiden ostajien maksukykyä. Nyt palkansaajat, siis ne, joiden katson ensisijaisesti ostavan käytettyä kalustoa, eivät sanottavampaa palkkamalttia osoita. Minä sen sijaan osoitan sormellani toimihenkilöiksi luettavia. He tekevät yhteisestä työstä turhan ahmimalla osaansa suuremman palan kakkua. Seurauksena on inflaatio. Kahdella eurolla ei kaffee irtoa, eikä kymppitonnilla paatti. Palkankorotus valuu kankkulan kaivoon, ja palkkaneuvotteluissa kolmossijalle jääneet eivät varsinkaan lisää kulutustaan. He ostelevat vielä vähemmän. Niinpä käytettyjen paattien ostajaporukka saattaisi vastaisuudessa olla pienenemässä. Ja kun suuret ikäluokat ehkä luopuvat (yli-)suurista veneistään, niin rahakkaita ostajia ei ehkä sitten olekaan. Oman lukunsa muodostavat tietenkin ne, joilla on rahaa omasta takaa. He tosin tuskin ostavat käytettyjä vehkeitä, paitsi ehkä erityisen arvokkaita. Swaneja jne... Ja niiden hinta saattaa noustakin, ainakin sen verran, että joku voi aikanaan myydä paattinsa ilman vallan ilmeistä tappiota.
Ei. En usko että käytettyjen purkkarien hinta nousee kovin rajusti. Ehkä jonkin verran kyllä. Pikemminkin arvelen, että yksi ja toinen veneilijä siirtyy harrastamaan filateliaa joko kotiinsa tai tuonne kangasmaalle...
Muuten oli ihan mielenkiintoinen näkökulma tulopolitiikasta ja kansantaloudesta,mutta lujitemuovi veneen rakeenteesta olet hakoteillä.Olisi mielenkiintoista tietää,mitä eri hartsia Nautor on käyttänyt,jos kerran vanha Swan kannattaa ostaa ja jonka arvo jopa nousee verrattuna muihin veneisiin jotka "muuttuvat ongelmajätteeksi".
Kannattaa katsoa miten moni vanha purkkari seilaa maailman meriä halki kovissakeleissä ja olosuhteissa niin ymmärtää maallikkokin että nämä etupäässä kesälomareissuveneet kestää ja pitää hintansa hyvin hoidettuna äidiltä tyttärelle!!Että älä vaivu synkkyyteen.
Ottamatta sen enempää kantaa pollyesterin laajahkoon selitykseen poliittisista arvoista ja niiden vaikutuksesta veneiden hintaan, olisin osin samaa mieltä hänen kanssaan.
Laatuveneet, esimerkiksi hänen mainitsemansa Swanit, ovat kenties laminoitu laadukkaampia hartseja käyttäen. Kaikki hartsihan ei ole samanlaista. On olemassa isoftaali- ja ortoftaalihartseja, joiden kyky kestää erilaista kulutusta vaihtelee.
Toinen mahdollinen laatuveneiden arvon puolesta puhuva seikka on työn laatu. Huolimaton laminointi jättää rakenteeseen ilmakuplia ja liian märkiä tai kuivia kuituja. Kun pikaisen liikevoiton toivossa työnnetään paatteja markkinoille, laadun tarkkailu saattaa jäädä vähemmälle. Muutoin on sitten eri tarinan aihe, kannattaako vanhaa Swania, Balticia, Nauticatia tai Camber&Nicholsonia ostaa. Nehän ovat paljon muutakin kuin lujitemuovikuoret.
Arviot kansainvälisen ja kansallisen talouden kehityksestä tällä palstalla taitavat joka tapauksessa olla enemmän tai vähemmän valistunutta arvailua. Ainoa yleispätevä viisauden lähde paatin hankinnassa lienee maltti.
Lopulta: riippumatta siitä, loppuuko tavallisen lujitemuoviveneen taru vuosikymmenen vai -tuhannen kuluttua, se lopulta on ongelmajäte.
Mielestäni en provosoinut, vaan esitin väitteitä ja perusteluja. Argumentteja, kuten itseään fiksuina pitävät sanovat. Esittämällä viestiäni provokaatioksi, eli perusteettomaksi ärsyttämiseksi, asetat itse itsesi moraalisesti ylempään asemaan. Lisäksi et osoita erityistä tietämystä lujitemuoviveneen rakenteesta, jos kerran et tiedä, että hartseja ja lasikuituja on erilaisia.
Toisaalla tässä keskustelussa mainitaan pääpiirteissään ne syyt, miksi esim. Nautorilla leivottu guttaperkkakakku kestää kauemmin kuin vaikka Rock20/24. Kyse on siis raaka-aineiden laatuerosta.
Vanhaa Swaniakaan ei kannata ostaa, jos se on huonokuntoinen. Tiikkikin lahoaa ja kuluu, teknisten järjestelmien iän tuomasta haavoittuvuudesta tuskin kannattaa edes paljon vaahdota. Jokainen venemies ja -nainen saa taatusti touhuta tarpeeksi letkujen ja putkien kanssa. Laatuveineillä on kuitenkin edellytys kestää kauemmin kuin mainitsemallani, halvalla väsätyllä H-veneellä.
Nimimerkki provokaatio, olet saanut vastauksen tekstissäsi "Olipas" esittämääsi kysymykseen, mitä eri hartsia Nautor ehkä on käyttänyt. Ja loppuun kuluneet lujitemuoviveneet ovat ongelmajäte. Vanhoja soutuveneitä ja purjejollia lojuu rannoilla, eivätkä ne varsinaisesti maadu. On vain ajan kysymys, milloin suuremmille veneille alkaa käydä niin. Arvelisin kuitenkin, että meidän elinaikanamme. Kun mattokerrokset irtoavat toisistaan, lujitemuovipaatin voi nähdä sisäkkäin ladottuina ohuina kuorina, joista vain ulointa suojaa - jos suojaa - gelcoat. Ja tällaisen ohuen lasikuitu- ja hartsiklöntin kesto on samaa luokkaa kuin ammoisten markettisoutuveneiden. Jos sitäkään.
Toivoisin asiaperusteiden käyttöä sinne kangasmaallekin...
kaikki vanhenee, mutta lasikuiturakenteen kestolle ei kaiketi ole löytynyt vielä takarajaa.
Sitten aikanaan, onko se ongelma vai hyödynnettävää jätettä? Kuka sen tietää?
Ainakaan lähes 30-vuotiaassa ahkerasti käytetyssä veneessä ei ole havaittavissa vielä mitään kuvaamisiasi vanhenemisen oireita.
Kuinka kauan kestää hyvin hoidettu puuvene, varmaan 100 vuotta. Eikös se ole jo hyvä saavutus tuotteelle ja jopa riittävä.
Kaiken kaikkiaan missä piilee pitkien pohdintojesi "pihvi"?
Pitkien pohdintojen pihvi eli syy on perustelu sille, miksi en usko vanhojen lujitemuoviveneiden hintojen nousevan kuin rajallisesti. Sen pitäisi käydä selville, kun viitsit lukea ennen kommentointia.
Itse olen tarkastellut kymmeniä ikääntyneitä lujitemuoviveneitä. Jokaisessa on ollut gelcoatissa halkeamia. Arveletko tosiaan, että suunnittelija olisi tieten tahtoen suunnitellut niin huteran laminaatin, että (useimmiten) kansi notkuu niin että gelcoat halkeilee?
Tällä hetkellä on tietenkään voi sano, keksitäänkö vanhoille lasikuituveneille aikanaan käyttö. Vallitseva tosiasia kuitenkin on, että vaikka polyesterin ja lasikuidun laminaatti mainitsemistani syistä pehmenee, murtuu, halkeilee ja hajoaa silpuksi, se ei maadu. Niinpä materiaalin myöhempi käyttö näillä näkymin on ympäristöongelman siirtoa. Hyvällä tuurilla tosin ansiokasta sellaista.
Lujitemuovista on tehty ja tehdään yhä paljon hienoja veneitä. Ja olisi kerrassaan hienoa, jos ne varusteineen kestäisivät kuten aikanaan odotettiin. Mutta 1) harva rappeutuminen missään asiassa hidastuu ja 2) en ole nähnyt pari- kolmekymmentä vuotiasta kuitupaattia, jossa ei ole alkavan rappion merkkejä. Minulla ei ole mitään syytä olettaa, että 2080-luvulla seilailtaisiin samoilla paateilla kuin nyt.
Hyvin hoidettu puuvene näyttää kestävän toista sataa vuotta, mutta vain poikkeustapauksissa. Lisäksi moneen hyvään puuveneeseen pätee sama kuin vaarin vanhaan kirveeseen: terä on vaihdettu kaksi kertaa ja varsi viisi.
30 vuotias lasikuituvene voi kyllä näyttää hyväkuntoiselta. Vanhenemisen merkit on syytä tutkia todella huolella, jos olet ostamassa iäkästä lasikuituvenettä. Ammattimiehen apu voi olla ratkaisevan tärkeä, jos itselläsi ei ole kokemusta rakenteiden tutkimisesta. Runkorakenteiden vahvistaminen jälkeenpäin voi tulla kalliiksi, esim. kölipalkkien tai laipioiden uusiminen.
Kokonaan toinen juttu on se, että osa vanhoista lasikuveneistä rakennettiin aikanaan paljon järeämmiksi kuin nykyiset. Vanha voi olla vahvempi kuin uusi muotivene.
Venekorjaamoilta saattaa saada vinkkejä uusien ja vanhojen veneiden rakenteiden eroista ja tyyppivauriosta, vaikka yksityisten omistajien veneiden vauriot ja vakuutuskorjaukset lienevät ns sisäpiiritietoa.
vaikka venemessuilla kävelemässä uusien veneiden kansilla, kyllä ne notkuvat. Se ei ole varmaan lasikuidun vika.
Osaatko sanoa, paljonko aikanaan lasikuidun oletettiin kestävän? Varusteiden kestoaika ja veneen kestoaika on kaksi eri asia, niitä ei pitäisi sotkea keskenään.
Väitän, että maailmalla seilailee lasikuitupurkkareita, joiden ikä lähentelee jo puolta vuosisataa, ja ne ovat täysin merikelpoisessa kunnossa. Tämän palstan lukijoiltakin varmasti löytyy koko joukko näin iäkkäitä veneitä.
Itse uskon kyllä, että tämän päivän veneitä seilailee vielä vuosisadan vaihteessa (merkistä en sano mitään), jos luoja suo.
Vanhojen veneiden hinnat seurailevat inflaatiota ja uusien veneiden hintakehitystä. Iän myötä tietysti korostuu veneen hoidon merkitys ja varusteisiin tehdyt päivitykset.
ovat veneiden kolhimiset, karilleajot, työ- ja suunnitteluvirheet.
Tiedätkö monta lasikuiturunkoa, joka olisi hajonnut vanhuuttaan ja millaisissa olosuhteissa?
Jos oikeasti harrastat matkapurjehdusta, tuskin haluaisit ylittää meriä heikkorakenteisella veneellä. Eikö siksi ole hiukan väärä ajattelutapa pitää venettä käyttökelpoisena aina siihen asti, kunnes se hajoaa merellä? Eiköhän heikkokin lasikuituvene kestä rantalaiturissa vuosikymmeniä vielä senkin jälkeen, kun se on lakannut olemasta avomerikelpoinen?
En todellakaan tiedä mitkä syyt ovat johtaneet uppoamisiin, mutta veneiden katoamisia merillä on tapahtunut ja tapahtuu. Ehkä syykin jää useimmiten arvailujen varaan.
Se kuitenkin tiedetään, että ilman kolareita tai pohjakosketuksiakin lasikuituveneeseen tulee iän mukana väistämättä eri asteisia ongelmia:
- rakenteiden heikentymistä dynaamisen rasituksen (aaltojen iskut ja väännöt) ja tärinän vaikutuksesta. Notkeampi runko kärsii väännöistä enemmän kuin jäykkä. Laipiot, stringerit, muut jäykisteet ja paksu laminaatti oletettavasti lisäävät rungon käyttöikää.
- lasikuiturungon permeabiliteetin muuttuminen ja kosteuden tunkeutuminen laminaattiin, osmoottiset rakkulat ja delaminaatio ovat yleisesti tunnettu ongelma. Muutokset heikentävät rungon jäykkyyttä.
Matkaveneen iän päätepisteenä en pitäisi veneen lopullista hajoamista. Itseäni kiinnostaa enemmän se miten luja ja merikelpoinen veneeni rakenne on - riippumatta siitä onko vene vanha vai uusi.
mitä tarkoitat sanomalla, että
" lasikuiturungon permeabiliteetin muuttuminen "
Olen aina luullut, että permeabiliteetti kuvaa aineessa magneettivuon tiheyden ja sen kentänvoimakkuuden suhdetta. Miten se liittyy lasikuituveneisiin?
Kun nyt tietämystä on palstalle ilmestynyt. Niin Kysynkin. Mistä on saatavissa tietoa eri vene merkkien, niitten mallien ja eri vuosina valmistettujen veneiden materiaaleista. Erityisesti kiinnostaisi tietää, millä hartsilaadulla mikäkin vene on laminoitu?
Permeabiliteetti tarkoittaa veneistä puhuttaessa sitä, että polyesteri ei ole täysin vesitiivis vaan on läpäisevä. Tästä läpäisyvyydestä käytetään nimeä permeaabeli ja läpäisykyky on permeabiliteetti.
Nesteisiin ja kaasuihin liittyvää permeabiliteettiä ei pidä sotkea magneettikenttän ilmiöihin.
Englanninkielistä tietoa löydät helposti. Tässä pari linkkiä, joista voit aloittaa:
http://www.nautica.it/info/maint/osmosi_e.htm
http://www.diybob.com/HotBlister.htm
Permeability
First, the unsaturated polyesters used in laminating resins and gelcoats are not waterproof. In fact, they are quite permeable and will allow water to migrate through the cured resin at a consistent, predictable rate. The permeability of polymer matrices involves a number of factors.
Vaikuttaa siltä että vanhan veneen kunto on pitkälti verrannollinen miehen ikään,kaikkihan rapistuu mutta jotain käyttöarvoa löytyy aina ja paljon on lääkittävissä tosin epäilen käytetyn purkkarin silti vetävän paljon pitemmän korren eli uuden omistajan tarpeet tyydyttää vielä kummasti ehkä hyvin hoidettuna seuraavankin ja alkuperäinen omistaja voi olla jo luonnon kiertokulussa ehkä jo uuden veneen raaka-aine osana.
Kysypä veneen valmistajalta. Jos kyse on vanhasta veneestä, jonka valmistaja on kenties mennyt konkkaan tai muuten lopettanut, voit lähteä siitä että vene on laminoitu ortoftaalihartsilla. Jos veneen vedenalaiset osat on asianmukaisesti maalattu epoksimaalilla, ei ole mitään erityistä syytä pelätä osmoosivaurioita. Lämpimien vesien veneet, joita on säilytetty vuosikausia vedessä, ovat eri juttu.
Kyseessä on siis Dehler vuodelta 1990.
Eli konkassa on.
Omistajien sivut keski euroopassa on olemassa.
täältä http://www.dehler.com/artikel.php?id=91
Joku pääomasijoitusfirma on ostanut osake-enemmistön, mutta veneiden tuotanto jatkuu normaalisti.
Lainaus Afte-Sales Servicen sivulta: "Furthermore Dehlers after sales service provides information regarding maintenance of GRP and anything else. Don't hesitate to call if you need any support from our technical staff."
Oli, niinkuin arvelin valitettavasti.
Tämä tieto kohdistui uusiin malleihin, ei niihin, jotka valmistettiin Willy Dehlerin aikaan. Ennen konkurssia 1993.
Uudet bavat, yms laskevat massatuotannon ansioista varmasti vanhan kaluston haluttavuutta.
Jokainen veneen hankinnassa varmasti miettii vanhan 30 jalkaisen kohdalla seuraavaa: pyyntö 36 k, ikää 20v, tulevat kustannukset seuraava 10 v: moottori, purjeet, pohjan kunnostus. Mitä jos laittaisin 70k uuteen ja tilavampaan, 10 v kuluttua sai vielä omansa pois... Tämä ajattelu tietenkin edellyttää lähtökohtaa, että nykyäänkin osataan tehdä veneitä ja jopa Pohjoismaiden ulkopuolella
Iän mukana veneiden rakenteelliset erot tulevat varmasti yhä selvemmin näkyviin. En viitsi ryhtyä tyyppejä mainitsemaan, mutta kyllähän markkinoilla on matkaveneitä, joita ei alunperinkään ole tarkoitettu mitenkään ikuisiksi.
Kyljet esim. saattavat olla niin ohutta rakennetta, että antavat myöten kun vähän lujemmin kädellä tuuppaa. Toisaalta on konstruktioita, joissa kyljet ovat toista senttiä paksua umpilaminaattia yläosastaan ja kölin juuressa kolmea.
Ratkaisevaksi muodostuu vuosikymmenien aikana myös peruskonstruktio. Yksinkertainen umpilaminaatti on huomattavasti luotetavampaa kuin erilaiset kerrosrakenteet.
Hyvä esimerkki aikaa uhmaavista veneistä ovat esim. ruotsalaisen Marieholms Brukin valmisteet. Edustaja myy veneitään peruskunnostettuna ja hyvään hintaan. 20.000 euroa perusvarusteisesta ja 30 vuotta vanhasta IF-veneestä voi tuntua kovalta hinnalta ja kuitenkin kauppa käy.
Salaisuus on yksinkertaisessa ja kestävässä konstruktiossa. Epäilen että esim. IF-vneitä tai muovifolkkareita ei tulla kovin helposti näkemään veneiden kaatopaikoilla..
Tässä lisää infoa:
http://www.marieholm.nu/ghab/start.htm
rungon umpilaminaatin paremmuuteen pitkällä aikavälillä. Sellaisia veneitä tehdään onneksi vielä useita eri merkkejä.
Eniten ihmettelen balsan käyttöä kaksikuorirakenteessa. Jossain lehdessä oli taannoin vanha (olisiko ollut 30 v) Hallberg-Rassy 35, jonka kansi avattiin ja todettiin vanhan balsan muuttuneen kukkamullaksi. Kannen aukaisu ja balsan poistaminen on tehtävissä kuitenkin kohtuullisella työllä ja lopputuloskin on hyvä, kun kannen voi peittää esim. tiikillä piiloon. Rungossa olevan balsan poisto on varmasti ihan toinen juttu. Onko vanhassa lasikuituveneessä niin paljon tunnearvoa, että hommaan kannattaisi ryhtyä?
tällä palstalla on ollut puhetta, tässä muutama poiminta.
---------
Scylla, Antilla
Meillä oli joskus perheessä pikku-Scylla, joka tehtiin meille. Tämä oli 70-luvun lopulla. Siihen aikaan Nallen laatu ei ollut samaa kuin myöhemmin. Veneessä oli muutamassa paikassa vähän purukumivirityksen makua. Ehkä se rakennettiin tilaajansa vaatimuksesta liian nopeasti. Sama vika oli muuten monessa Antillassa, jotka tilaajansa kiireen takia jäivät keskentekoisen oloisiksi sisältä. Näin Eikka on itse kertonut.
Vene oli meillä 11 vuotta, jos en muista väärin. Sillä oli hyvä harjoitella purjehdusta, kun siinä ei ollut mitään ylimääräistä. Rakenne ei tahtonut kestää nosturia; veneestä halkesi lautoja keväällä vesillelaskun yhteydessä. Keulasteevi vuosi jatkuvasti, kuten myös lähes kaikki vesirajan yläpuoliset (kannen ja ruffin) saumat, Kryssillä vesi lensi keulapiikkiin limien välistä ja "sähköt" ja kone oli aika kotikutoisesti asennettuja. Paljon siitä jäi hyviä muistoja. Vene on edelleen olemassa, mutta koristeellinen kuin käkikello.
Jos Scyllaa (puuvenettä) haluaa, pitää olla myös taito ylläpitää venettä - ei pelkästään hinkua purjehtia puuveneellä.
------------
Albin Vega
Joo - tuo on heikko paikka jota omassanikin olivat edelliset joutuneet korjaamaan.
Masto trimmataan niin, että keulapiikin/toiletin ovi vielä toimii..
Ei hyvä mutta halvalla ei voi odottaakaan saavansa parasta!
------------
Hallberg Rassy
Ainoa mikä pisti silmää oli tuo "balsaydin" - toivottavasti ei uletu vesilinjan alapuolelle, muistaakseni jossain Halberg Rassyssä oli aikoinaan tuollainen suunnitteluvirhe, kun vesi pääsi jostain läpi vesilinjan alapuolella niin imi koko rungon täyteen vettä ja seuraukset tuhoisat. Varalaidassakin balsaydin on vähän kyseenalainen.
---------
Helmsman 23
..onko muilla ko.veneen omistajilla ollut ongelmia peräpeilin yläreunan kanssa, mulla murtunut-haljennut koko matklta syytä en tiedä