Ihan pieni pyyntö vain.. Jos ajattelen sitä ja sinua tarpeeksi kovasti, ehkä se tavoittaa sinut (telepatiaa siis):
Soita minulle tänään.
Soita minulle tänään.
Soita minulle tänään...
Soita minulle tänään.
Soita minulle tänään.
Soita minulle tänään...
Vastaukset 13
Vanhimmat
tiedän ton olevan sulta. Terv.5*
ei siis toimi ainakaan sinun kanssa, "viisi tähteä".
Ja tiedoksi vain: enköhän minä ole oman osuuteni yhteydenpidosta tehnyt.
Näkisit nyt edes vähän vaivaa, sinä.
joskus tulee omituinen tunne vähäksi aikaa, kun toinen yhtäkkiä vain ilmestyy mieleen
Niin, telepatia on ihme touhua :)
en, lähetänkö kortin vai en. Kumpi on pahempi, se että soitan ja nolaan itseni puhelimessa vai se, että itken himassa viikonlopun yli ja tappelen avopuolison kanssa. Vaikea juttu.
Eiköhän tässä olla tarpeeksi jo itketty? Ja joskus on vain laitettava itsensä likoon ja oltava nolo - on sitten myöhemmin jotain muisteltavaa.
nolaisit? Miten?
itkisit? Miksi?
Sinä et ole se, jonka soittoa minä odotan, mutta toivon, että osaat omalta osaltasi tilanteen ratkaista. Ratkaisua miettiessä pidä ohjenuorana sitä, että valitset kumman vain, tee se vain siksi, että se tekee sinut onnelliseksi. Eli jos olet onnellinen kun kuulet toisen äänen, soita. Jos taas joku hänen sanomansa saattaa tehdä sinut onnettomaksi, älä soita.
Minut tekisi onnelliseksi vain se, että "hän" nimenomaan huomioisi minut, eli oma soittoni ei tilannetta auttaisi. Hoih...
helposti. Pitäiskö opetella...
puhelimessa. Menisin ihan jäihin. En vaan kehtaa soittaa. Mielummin puhun kasvokkain, koska sitten näkee koko kehon kielen. Olen nainen.
Itken sen tähden, kun en saa ratkaisua tähän tilanteeseen. Olen miettinyt ja miettinyt, mutta kun en vieläkään tiedä, mitä ihmettä teen. Olen hermoriekaleina koko ajan ja vihainen sekä kireä kuin viulun kieli.
kerro, kerro kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.
soittaminen! Miksi olet hermostunut, kaipauksesta vai muusta elämässä? Ainakaan minun vuokseni ei tarvitse harmitella:)
Niin onkin. Olen vain tällainen. En voi sille mitään! Haluaisin uskaltaa, mutta joku vaan hannaa vastaan.
tai miten sen sanoisin...Niin. Elämässäni on kaksi miestä. Se, jonka kanssa elän, teen rutiinit viikonloppuisin ja iltaisin, riitelen ja olen ja sitten minulla on hän, joka valtaa ajatukseni aina, kun olen yksin. Tämä toinen on ns. "unelma", sellainen mies, josta olen haaveillut ja joka edustaa romanttista kuvaa ja tunnepuolta tai jotain sellaista, jota en pysty sanoin kuvailemaan. Ja sitten olen niin hermostunut tästä tilanteesta, kun mies, jonka kanssa elän, ei toimi päätöksien eteen. Jos päätetään tehdä näin, niin sitten tapahtuu noin. Kumpikin pakenee jotain. Silläkin on ollut säpinää yhden kanssa ja en tiedä, miten suhtautua. Molemmat olemme ihan hermona monesti ja tuntuu, että koti on kuin korttitalo, että kaikki kaatuu kohta käsiin ja en kestä sitä kaatumista, kun halusin elämältä edes jotain pysyvää. Ahdistaa kaikki mahdolliset muutot ja kaikki. En vaan tiedä, mitä pitäisi tehdä.