Allegorinen selitysperinne ja sen haitat
Eräs haitallinen asia Raamatun tutkimisessa on ihmisten perinteinen taipumus allegoriasointiin eli vertauskuvien etsimiseen. Toisin sanoen tekstin luonnollisen ja kirjaimellisen merkityksen alta pyritään löytämään ja poimimaan mitä syvällisimpiä ja salatuimpia merkityksiä aivan loputtomasti.
Tästä asiasta puhuminen ei merkitse sitä, että allegoriasointi olisi pelkästään huono asia. Mutta sellainen allegoriasointi, mitä usein tehdään, on aiheuttanut paljon hallaa ja on suurena esteenä sille, että Jumalan Henki voisi todella avata meille Jumalan sanaa.
Kärjistetysti sanottuna allegorinen selitysperinne pitää Raamattua jotenkin mystisenä ja salaperäisenä teoksena, jonka kirjaimellisen merkityksen alta täytyy poimia esille ne salatut merkitykset, jotka sinne on kätketty ja vasta se, mikä sieltä nousee rivien välistä on varsinaisesti Jumalan ilmoitus.
Jos tämä perinne hallitsee meidän Raamatun tutkimistamme, on aivan varma asia, että tämä perinne johtaa meitä harhaan samalla tavalla kuin esim. katolisen kirkon skolastikot jotka selittivät Raamattua mielensä mukaan.
Tämän perinteen heikkoutena on alttius joutua kuvitelmien ja päähänpistojen armoille. Kaiken selittäminen allegorisesti johtaa loputtomalle
"merelle", jossa äärimmäinen raja on vain oma mielikuvitus.
Tekstistä voi nousta mitä hyvänsä, jos me luemme sanaa sillä periaatteella, että sen todellinen merkitys on ikään kuin sanotun alla ja rivien välissä.
Pyhä Henki voi tietenkin kirkastaa ja avata meille sanaa monin eri tavoin, mutta jos me emme ota sanaa ensisijaisesti sellaisena kuin se on annettu, niin miten Hän voi johtaa meitä sanan totuuteen?
Edellä kerrottu on myös laiska tapa olla Jumalan Sanan ääressä. Se ei edellytä meiltä mitään tietoja historiallisista tosiasioista, esim. mikä on se tilanne, missä teksti on annettu. Ei tarvitse tutkia mitään. Taustoista ei tarvitse tietää mitään. Kielestä ei tarvitse ymmärtää mitään tai tekstin asiayhteyksistä ei tarvitse välittää mitään jne.
Pyhä Henki avaa meille kirjoitukset ja antaa meille ilmestyksiä sanan äärellä, mutta laiskuus on synti jota Jumala ei siunaa.
Eräs haitallinen asia Raamatun tutkimisessa on ihmisten perinteinen taipumus allegoriasointiin eli vertauskuvien etsimiseen. Toisin sanoen tekstin luonnollisen ja kirjaimellisen merkityksen alta pyritään löytämään ja poimimaan mitä syvällisimpiä ja salatuimpia merkityksiä aivan loputtomasti.
Tästä asiasta puhuminen ei merkitse sitä, että allegoriasointi olisi pelkästään huono asia. Mutta sellainen allegoriasointi, mitä usein tehdään, on aiheuttanut paljon hallaa ja on suurena esteenä sille, että Jumalan Henki voisi todella avata meille Jumalan sanaa.
Kärjistetysti sanottuna allegorinen selitysperinne pitää Raamattua jotenkin mystisenä ja salaperäisenä teoksena, jonka kirjaimellisen merkityksen alta täytyy poimia esille ne salatut merkitykset, jotka sinne on kätketty ja vasta se, mikä sieltä nousee rivien välistä on varsinaisesti Jumalan ilmoitus.
Jos tämä perinne hallitsee meidän Raamatun tutkimistamme, on aivan varma asia, että tämä perinne johtaa meitä harhaan samalla tavalla kuin esim. katolisen kirkon skolastikot jotka selittivät Raamattua mielensä mukaan.
Tämän perinteen heikkoutena on alttius joutua kuvitelmien ja päähänpistojen armoille. Kaiken selittäminen allegorisesti johtaa loputtomalle
"merelle", jossa äärimmäinen raja on vain oma mielikuvitus.
Tekstistä voi nousta mitä hyvänsä, jos me luemme sanaa sillä periaatteella, että sen todellinen merkitys on ikään kuin sanotun alla ja rivien välissä.
Pyhä Henki voi tietenkin kirkastaa ja avata meille sanaa monin eri tavoin, mutta jos me emme ota sanaa ensisijaisesti sellaisena kuin se on annettu, niin miten Hän voi johtaa meitä sanan totuuteen?
Edellä kerrottu on myös laiska tapa olla Jumalan Sanan ääressä. Se ei edellytä meiltä mitään tietoja historiallisista tosiasioista, esim. mikä on se tilanne, missä teksti on annettu. Ei tarvitse tutkia mitään. Taustoista ei tarvitse tietää mitään. Kielestä ei tarvitse ymmärtää mitään tai tekstin asiayhteyksistä ei tarvitse välittää mitään jne.
Pyhä Henki avaa meille kirjoitukset ja antaa meille ilmestyksiä sanan äärellä, mutta laiskuus on synti jota Jumala ei siunaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luther vastusti kovasti tätä allegorista selitystapaa. Raamattu on hänen mukaansa selvä kirja ja suora selitystapa on aina ensimmäinen.
Luuk 10:8. "Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan,
9. parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.'
APT 4:30. Ojenna kätesi, niin että sairaat paranevat, että tapahtuu tunnustekoja ja ihmeitä pyhän palvelijasi Jeesuksen nimessä."
31. Kun he olivat päättäneet rukouksensa, vavahti paikka, jossa he olivat koolla, ja he kaikki täyttyivät Pyhästä Hengestä ja julistivat rohkeasti Jumalan sanaa.
Miten näitä kohtia sovelletaan suorassa tulkinnassa? Ovatko nämä toptta vai jotain muuta?
Miten nykypäivänä pitäisi suhtautua?
Mitä tuli mieleesi kysyä?
Että Paavali opettaa väärin, kieltämällä tekojen merkityksen.
Hyviä tekeja on jaloa harjoittaa, koska sitä kautta tuot esille Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan.
Tuot esille Jumalan hyvyyttä itsesi kautta.
Kukin kykyjensä mukaan, ei meilla parantajan käsiä tai lahjoja kaikilla ole.
Monella tavalla voi kätensä ojentaa. Vaikka murheellisen puoleen ja saada ihmetekoja aikaan,
koska rakkaus usein parantaa.
Silloin tehdään myös lain tekoja, rakkauden hengessä, rakastaen lähimmäistä, niinkuin itseä.
Koska näinhän toivoisimme itsellemmekin tehtävän.
Että joku ojentaisi kätensä silloin kun vaikeaa on.