kyselee toisten perheitten asioista täällä? Millähän oikeudella ne puuttuu poikaystävänsä perheen asioihin?
Eihän se mies voi olla niin kykenemätön itse hoitamaan perheensä asioita, että pitää laittaa seurustelukumppani asialle. Onhan hän joskus ollut isä perheessä ja hoitanut omia lapsia ja asioita perheessä. Ja tuskin fiksu mies millään palstalla asioitaan selvittää, kyllä hän hoitaa ne fiksusti ex vaimonsa kanssa.
Vai toimiiko nämä kumppanit miehen selän takana ja ohjailemassa näkymätttömästi toisten asiat umpisolmuun.
Meillä ei onnistuisi, mutta eipä ole tarviskaan sillä aikuiset lapset ovat jo poissa kotoonta, mutta kiinnitin vain huomota, näihin useisiin viesteihin, joissa tyttöystävät säätelevät miehen asioita ja kyselevät, eikä mies itse.
Todellinen ihmettelyn paikka. Minun ex mies puuttuisi aivan varmasti tyttöystävänsä toimiin, jos se sellasta tekisi. Hän ei dietänyt koskaan vieraiden ja naapureidenkaan puuttumista meidän asioihin. Eikä sietäisi moista pelleilyä nytkään, jos tilanne olisi.
Eihän se mies voi olla niin kykenemätön itse hoitamaan perheensä asioita, että pitää laittaa seurustelukumppani asialle. Onhan hän joskus ollut isä perheessä ja hoitanut omia lapsia ja asioita perheessä. Ja tuskin fiksu mies millään palstalla asioitaan selvittää, kyllä hän hoitaa ne fiksusti ex vaimonsa kanssa.
Vai toimiiko nämä kumppanit miehen selän takana ja ohjailemassa näkymätttömästi toisten asiat umpisolmuun.
Meillä ei onnistuisi, mutta eipä ole tarviskaan sillä aikuiset lapset ovat jo poissa kotoonta, mutta kiinnitin vain huomota, näihin useisiin viesteihin, joissa tyttöystävät säätelevät miehen asioita ja kyselevät, eikä mies itse.
Todellinen ihmettelyn paikka. Minun ex mies puuttuisi aivan varmasti tyttöystävänsä toimiin, jos se sellasta tekisi. Hän ei dietänyt koskaan vieraiden ja naapureidenkaan puuttumista meidän asioihin. Eikä sietäisi moista pelleilyä nytkään, jos tilanne olisi.
Vastaukset 72
Vanhimmat
jos asuvat yhessä?ei entinen nainen,lasten äiti kuulu miehen perheeseen enää,uusi kumppani kyllä ja tietysti edel.suhteen lapsi/lapset miehen elämään aina ja hänen perheeseen mutta ei ex!koittakaa se tajuta exät,itsekkin sellanen,en utele tai muutakaan lapseni iskän uudesta perheestä,ei kuulu mulle.
lailla kuin heidän yhteiset lapetkin. Ei minua ole pois oman ja ex mieheni suvusta potkittu. Yhä jouluna kokoonnumme anoppini ja appeni kotiin joulua juhlimaan. Olen tervetullut sinne nyt ja aina.
On tosi outoa että lasten äiti olisi ulkopuolinen sen jälkeen kun mies kyllästyy perheeseensä ja ottaa lapsettoman naisen seurakseen. Eihän hän kuulu millään lailla sukuun.
Luulen, että jos mies oman perheensä ja sukunsa yht äkkiä hylkää ja jättää, niin se ei ole hnen päätös. Kukaan fiksu mies ei jättäisi omiaan omasta tahdosta.
Jos joku antaa uudein säädekää ja määrätä omasta elämästään, niin väärällä tiellä ovat.
Jos uudet alkaisi uteleen mun perhe asioita, niin totta maar minä tekisin samoin. En jäisi paikalleni katsomaan miten minun perhettäni hajoitetaan palsiksi. Siihen tulisi toppi hyvin hätään ennekuin se olis edes alkanutkaan.
Jokaisella on oikeus omaan ykistyisyyteen ja perheeseen, eikä mikään sitä rauhaa saa hajoittaa.
Kuulut sitten mihin tahansa muuhun, niin et sinä ex-miehesi kanssa silti samaan perheeseen kuulu. Ja jos ex-miehesi perustaa uuden perheen, sinä ET kuulu siihen perheeseen.
Siinä olen kyllä kanssasi tamaa mieltä, ettei kukaan fiksu mies jättäisi vapaaehtoisesti omia lapsiaan. On tosin olemassa sellaisia exiä, joiden takia ei voi muuta kuin unohtaa.
»Jokaisella on oikeus omaan ykistyisyyteen ja perheeseen, eikä mikään sitä rauhaa saa hajoittaa.»
Juuri näin. Ja jos lapsesi on isänsä luona, sinulla ei ole mitään oikeutta puuttua sen perheen asioihin.
asua saman katon alla ex miehen ja uusien heilojen kanssa?? Jopas vitsit väänsit!
Noh, itse asiassa, mulla ei ole mitään kiinnostusta puuttuakkaan miehen asioihin, sen verran olen sivistyneempi ihiminen kuin hän aina ollut.
Mutta siihen olisin puuttunut jos aikanaan hänellä olisi ollut näitä uusavuttomia naisia, ja he olisivat puuttuneet minun ja lasteni elämään, niin silloin minä olisin puuttunut heidän elämään ihan samalla oikeudella. Mutta ei ole tarvinnut kun mies on olut sen verran fiksu, ettei ole minun veroista naista vierelleen enää löytänyt, ja ei ole tarvinnut riidellä hänen naisten kanssa tai leikkiä kaveria.
Milloin ex-miehesi uusi puoliso sitten kuuluu sukuun, jos sinä kuulut siihen eronkin jälkeen? Vasta silloin kun heillä on yhteisiä lapsia? Onpa, sisar hyvä, logiikka taas kohdillaan.
En ole koskaan ymmärtänyt myös tuota logiikkaa, että "mies kyllästyy perheeseensä ja ottaa lapsettoman naisen seurakseen". Seurakseen? Tuskin mies perheeseensä ts. lapsiinsa kyllästyy vaan puolisoonsa siinä edes menneessä suhteessa.
On hyvä, että sinulla on edelleen moisten kommenttien jälkeen mahdollisuus osallistua lastesi isovanhempien järjestämiin juhliin ja tavata heitä, mutta sukua sinä et heille ole.
Oletko koskaan muuten ajatellut tätä ex-miehesi uutta puolisoa, miltä hänestä koko uusperhetouhu tuntuu? Aika superwoman saa uutena puolisona toki olla, mutta jos joku jonkun perhe-elämää säätelee on se kyllä pikemminkin - jostain syystä aina katkera - exä.
Kuinka mies muuten viedään toiselta naiselta? Onneksi omani oli jo vapailla markkinoilla. Ja sydämelleen ei voi mitään, vaikka yrittääkin olla järkevä. Olisin minäkin mieluummin valinnut lapsettoman miehen, jonka kanssa olisi voinut aloittaa aivan oman elämän puhtaalta pöydältä.
»..mies on olut sen verran fiksu, ettei ole minun veroista naista vierelleen enää löytänyt..»
Rima ollut niin matalalla ettei sen riman alitus enää ole mahdollista?
Puhut mielestäni ihan asiaa. On hyvä yrittää asettua välillä toisenkin asemaan näissä asioissa - siis ihan ajattelutasolla. Ymmärrän kyllä, että existäkin tuntuu pahalta, jos on tullut jätetyksi ja itse kuitenkin vielä tuntee voimakkaasti ex-miestään kohtaan. En kuitenkaan todellakaan voi uskoa siihen, että miehet huvikseen lähtisivät perheestä, jos suhde vielä rakkauteen ym lasten äitien kanssa perustuisi. Miksi ihmeessä kukaan lähtisi hyvästä suhteesta ja toimivasta perheestä huvikseen pois? Joskus rakkaus vain toisen osalta kuolee eikä sille ole varmaan useinkaan mitään tehtävissä. Itsellä takana ollut seitsemän vuoden suhde menneisyydessä, josta ajasta noin kuusi vuotta oltiin kihloissakin. Omalta osaltani rakkaus vain sammui ja vaikka kuinka yritin, niin en löytänyt enää sitä kipinää ja oli parempi luopua suhteesta, vaikka se toiselle osapuolelle oli äärimmäisen raskasta. Ja suhteen loppumiseen ei todellakaan vaikuttanut kukaan toinen mies, olin tapailematta ketään yli puoli vuotta eron jälkeen.
En myöskään jaksa uskoa, että suurimmassa osassa tapauksista olisi kyse siitä, että joku toinen nainen jaksaisi väkisin yrittää viedä miehen perheestä. Sitä paitsi eihän ketään edes väkisin viedä.
"Ja sydämelleen ei voi mitään, vaikka yrittääkin olla järkevä. Olisin minäkin mieluummin valinnut lapsettoman miehen, jonka kanssa olisi voinut aloittaa aivan oman elämän puhtaalta pöydältä."
Olen aivan samaa mieltä. Omaan tilanteeseeni vaikuttaa vielä sekin, etten tiennyt miehellä lasta olevankaan, kun tapailla aloimme. Ja tapailu muuten sitten alkoi tosiaan kun hänen oman suhteen katkeamisesta lapsensa äitiin oli kulunut jo kyllä ihan hyvin aikaa ;)
Jos sulla on ollu ankea liitto ym ongelmia elämäsi varrella, niin älä pura sitä minuun, ja vertaa minua omiin kuvitelmiin! Voit kuvitella että asun kaatopaikalla, ja suussa ei ole yhtään hammasta ja ym ym, mutta se on sinun katkeruutesi tuotosta, ei minun. Minulla on asiat hyvin, ja sekös sinua harmittaa, että pitää arvostella näkemättä, Hyvää loppuelämää pariton isä, toivottavsti olet aina pariton!;)))) Kuka tuollasta jaksaa.
että ajattelisin ukkoni uusia naisia! Huh huh. Minä keksityn vain omaan perheeseen ja tähän sukuun jossa olen yhä se sama miniä ja lasten äiti joka aina olen ollut. Jos se uusia naisia kiusaa, pysykööt poissa, minä kuulun sinne niin kauan kunnes minulle toisin sanotaan. Tunge en, mutta en hyljeksikään ihmisiä joiden kanssa tulemme hyvin juttuun edelleen.
taidat ajatella, miten muuten olisit pystynyt kehittämään heitä kohtaan noin negatiivisen asenteen? ;) Jos asiaa ei ajattelisi, niin tuskin kävisi täällä "Uusperheet"-keskustelussa pitkin päivää asioihin kommentoimassa? Moni, joka ei oikeasti näitä asioita ajattelisi tai vertaistukea tarvitsisi, käyttäisi ajan varmasti sitten ennemmin kaikkeen muuhun, kuten vaikkapa juuri lapsiinsa. Eihän sinulla edes sitä uusperhettä vaikuta olevan, jos kerta lapsiesi kanssa vain elelet? *hämillään*
meidän ja teidän perheestä miehen ex ja hänen mies puhuu teidän perhe ja minä ja mies puhutaan heistä teidän perheenä..
EN toki sano että lapsen isää tai äitiä pitäisi potkia "suvusta pois" mutta eihän se enään mikään yhteinan perhe ole jossa on 2äitiä ja 2isää xD omat ja uudet lapset!
ja viellä mahd exän exät jne.. riippuu monen kanssa on lapsia tehnyt:D
KYLLÄ! se on useasti niin että suhteessa ON VIKAA jos toinen lähtee!! meneppä AVIOLIITTO PALSTALLE! lukemaan voi ruikuti ruikuti viestejä miten menee paskasti.. sitten kun onnellisen viestin sinne laitat olet friikki! :D
jos eroaa miehestä? Kyllä se on sama suku joka lastenkin kautta PITÄÄ jatkua. Olisi väärin erotta lapset isovanhemmista, kummeista serkuista enoista ym.
Kyllä se lastenkin osalta kyläileminen sukulaisissa jää vähälle. jos heidän äiti eo olisi tervetullut eron jälkeen enää mummolaan. Onneksimeillä ei ole niin, olen aina tervetullut miehen puoleiseen sukuun, jokaisen kotiin, oli syse hänen vanhemmista tai sisaruksista.
Jos se olisi teeskentelyä, huomaisin kyllä, sillä käytlös muuttuu ellei ole tervetullut. Mutta näin ei meillä ole.
Ei suhteessa välttämättä vikaa ole, jos joku lapseton nainen käy miehen kimppuun urakalla. On niitä tapauksia esille tullut. Lapsettomasta naisesta ei ole mikään hauskempaa kuin hajoittaminen ja saada perhe rikki, kun itsellä ei sitä perhettä ole. Kellään muullakaan ei saisi olla.
Mikäs onkaan parempaa kusaa kuin tahallinen kiusa. Siinä itsetunto kohoaa huimasti. Mutta se on sairasta, eikä he itse sitä näe.
Kyllä sanoisin, että tuollainen naisporukka on vähemmistöä, todellakin. Jos itse olisin tiennyt alkuvaiheessa, että miehelläni on lapsi, en olisi todellakaan antanut itseni kehittää mitään näin voimakkaita tunteita häntä kohtaan. Miksi ihmeessä lapsettomat naiset haluaisivat tarkoituksella miehensä kautta lapsen elämäänsä? En näe mitään syytä siihen. Tuskin tällä palstallakaan olisi näin paljon kirjoituksia ongelmista suhtautua miehen lapseen/lapsiin, jos naiset olisivat tieten tahtoen metsästäneet itselleen miehen, jolla lapsi/lapsia on!
Sitä paitsi..kyllä miehellä pitää sen verran olla luonteen lujuutta jos rakastunut on, ettei anna yhtäkkiä jonkun toisen naisen viedä itseään pois perheensä luota..
tehdään, ei niitä ole.
Eihän se mies liitossakaan varmaan ikinä sanonut että perhe on hnelle ongelma.
Nämä uudet naiset tekevät tekemällä ne ongelmat ihan itse.
Jos he antaisivat miehen ja hänen perheensä itse hoitaa omat asiat, niin asiat olisi aina hyvin. Mitä enemmän vieraita ihmisiä sotkeutuu asioihin,jotka eivät hänelle kuulu, sen sekaisemmaksi ne menevät.
Minä vihelsin pelin poikki jo alkuvaiheessa, kun huomasin et ukolla on joku tytsy. Meitä se eukko ei tule koskaan häiritsemään eikä me sitä haluta koskaan nähdä. Siksi meillä onkin asiat tosi hyvin, kun kukaan ulkopuolinen ei pääse meitä häiritsemään ja elämäämme sotkemaan.
Samoin ukkolle, et katso, että se eukko pysyy kaukana minusta ja lapsistamme. Ja niin on pysynyt.
Ainoa, mitä se eukko on sotkemut, on ex mieheni elämän. Mies ei enää välitä lapsisa, ei soittele, eikä tapaile. Niin on nainen vieraannuttanut hänet lapsistaan, mutta oma syy kun on niin vietävissä, ettei ole sitä omaa tahtoa.
Ennen eukkoa, me juttelimme monta kertaa viikossa puhelimessa ja vietimme aikaa paljon perheenä. Lapsetkin olivat usein yötä. Ei ole enää, eikä varmaan enää menisikään, niin on isän sydän kylmennyt omille lapsilleen. En voi muuta sanoa kuin voi voi, sitä saa mitä tilaa.
ristiriitaista:
"Ainoa, mitä se eukko on sotkemut, on ex mieheni elämän. Mies ei enää välitä lapsisa, ei soittele, eikä tapaile. Niin on nainen vieraannuttanut hänet lapsistaan, mutta oma syy kun on niin vietävissä, ettei ole sitä omaa tahtoa."
Loppu tuosta on asiaa. Myöntäisit vain, että kyllä se on lähinnä miehen ongelma, jos alkaa käyttäytyä kylmästi lapsiaan kohtaan, ei kenenkään uuden naisen. Miehestähän tuo asia on kuitenkin aina loppujen lopuksi kiinni. Jos todella rakastaa lapsiaan ja haluaa olla osa heidän elämää, ei kukaan toinen ihminen voi siihen vaikuttaa ellei mies itse anna siihen mahdollisuutta. Niin se vain on.
On sitä itse kullekin joku lähimmäisistä yrittänyt jo lapsesta lähtien mustamaalata jotakuta toista läheistä ihmistä, mutta jo lapsena on ainakin tällä tytöllä ollut tarpeeksi itsepäisyyttä, että on itse muodostanut omat mielipiteensä eikä antanut kenenkään toisen vaikuttaa käsityksiin jostakusta toisesta joten.. erityisesti aikuisten tulisi jo kyetä tekemään itse omat päätöksensä :)
meillä mies oli esim jo eronnut että kovastippa olen jotakin hajottanut jos teillä on niin käynyt niin voi voi;P "heikko tahtonen mies" tai "nalkuttava akka tms.." ei hyvästä ja OIKEASTI!! hyvästä parisuhteesta niin vaan erota MILLON TE IHMISET SE TAJUATTE!!
tai miehesi ei ole sinusta oikeasti välittänyt muutenkaan jos toisen mukaan on lähtenyt joten älä tuo omia kokemuksia/syytöksiä muiden suhteiden alkuun (jos uusioperheestä kyse).. TAI sitten vaan provosoit;P
"Minä vihelsin pelin poikki jo alkuvaiheessa, kun huomasin et ukolla on joku tytsy. Meitä se eukko ei tule koskaan häiritsemään eikä me sitä haluta koskaan nähdä. Siksi meillä onkin asiat tosi hyvin, kun kukaan ulkopuolinen ei pääse meitä häiritsemään ja elämäämme sotkemaan.
Samoin ukkolle, et katso, että se eukko pysyy kaukana minusta ja lapsistamme."
"Mies ei enää välitä lapsisa, ei soittele, eikä tapaile. Niin on nainen vieraannuttanut hänet lapsistaan,"
HUOM!! HUOM TÄSSÄKIN TEKSTISSÄ TAAS SYYTETÄÄN MIESTÄ!!!!!
kun tuo nainen löytää itse uuden miehen siihen tutustutaan kyllä!! VAI joutuuko lapset orpokotiin kun ÄIDIN uuteen mieheenkään ei saa tutustua!!!
jotenkin surkuhupasaa joidenkin tko pyhyys!
minä vihelsin pelin poikki, minä sanoin että älä lähesty minua ja lapsia,minä minä minä,,, (JA NYT!! mies on etääntynyt perheestä mokoma ruoja ei lapsia halua nähdä MIKSIKÖHÄN!!) ei ainankaan uuden naisen vika!!
minä minä minä kielsin ja odotas vaan kun uuden miehen ITSE löydän niin ei lapsilla ole sijaa uudessa perheessä;D
minä kielsin minä vihelsin pelin poikki minä minä.. eli ei edes mies ole syypää lapsista vieraantumiseen.. vaan katkera minä minä exä.. näkeehän ton sokee reettakin..
joskus oikeasti itkettää naisten (JOIDENKIN).. typeryyden ja katkeruuden puolesta!!
en minä ainankaan:D onneksi miehesi tajusi lähteä ehkä se vika on joskus muussa kun puolisossa tai hänen uusissa...
ehkä oletkin ollut miehellesi mielestäsi "liian hyvä".. ei kukaan ainaista arvosteluakaan halua kuulla..
ja jos olet niin loistava niin kerroppas!! teetkö kaikki niin kodin kun miesten hommat osaatko tehdä!? kun olet niin ainutlaatuinen ja kaikki muut naiset niin uusavuttomia.. ho hoijakkaa itsellesi;DD
Ei koskaan vastaa kysymyksiin siitä, että hänellä olisi joku uusi... Ei varmaan itsekkään tiedä mitä sitten tekisi. Ja tosiasiahan on se, että josko hän löytäisi uuden niin hänen periaatteensa mukaan lapset pitäisi huostaanottaa tms. =) Idiootti eukko. Itse vienyt lapsiltaan isän.
että aina miestä syytetään sitten samaan hengenvetoon sanotaan.. kun minä..jep jep ei taida vika olla miehessä tai uudessa kumppanissa..
Mieheni lapselle suositeltiin päiväkodista perheneuvolassa käyntiä. Lapsi asuu äidillään, mutta on paljon myös meillä siis isänsä ja minun (=uuden vaimon) luona.
Mieheni soitti perheneuvolaan ja jätti ajanvarauspyynnön. Sieltä oli soitettu mieheni ex:älle ja ilmoitettu, että vain lapsen PERHE saa tulla paikalle, kun hänen asioitaan käsitellään. Lapsen äiti tulkitsi lapsen perheeksi ITSENSÄ ja Minun MIEHENI. Ja näinpä he kolme; mieheni ex-vaimo, mieheni ja lapsi menivät P.E.R.H.E.E.N.Ä. perheneuvolaan.
miniänä..nyt ja aina,mikäs se ex-miehesi uusi vaimo sit on jos menevät naimisiin??ei varmasti mikään..huh huh,tunnet asemasi uhatuksi varmaankin!
Onneksi omalla kohdalla on käynnyt toisin mut itseppä on ex-vaimo sen aiheuttanut, ja vaikka ei oisikaan mitään niin silti olisin se..no itse voitte sen päätellä.
ollaan ns "perhe" koska totta lapsen asiat kuuluu isälle ja äidille totta totta:)
perheeseen kuulut tai suomeksi sanottuna miehesi ex ei kuulu kyllä teijän perheeseen.kuvittelee liikoja.pah
kun kaipaile takaisin, mutta enoä huolinut. Käytettyä en halua yäk.., likaista miestä! Enkä ole ihminen, joka jätetään ja kuvitellaan että ottaa takasin kun maailma heittelee, joten katkeran elämän sai mies, enkä minä.
Minun luotani ei lähdetä, jos lähdetään, lähdetään lopullisesti.
Kotihommillako mittaat onko nainen/mies hyvä? Kaikkea ei tarvitse osata ja yksin tehdä.
Vika on uusissa naisissa jotka estävät miestä tapaamasta lapsia ja kiristää. Itse mies ei lapsia olisi jättänyt, ajatus ei ole hneltä lähtöisin.
Mutta sehän ei meitä vaivaa, pärjäämme ilman häntä hyvin.
ikinä menisi uudelleen naimisiin, joten kukaan ei ole mulle uhka. Olenhan ensimmäinen vaimo ja ensimmäinen miniä heille ollut. Mua ei uhkaa kukaan.
Sukuun olen kuulunut siitä asti kun ensikertaa tapasin suvun, ja kuulun edelleen, vaikka ukko lähti aikoja sitten. Mutta emme me häntä kaipaa, miehen vanhemmat ovat kuin omiani. Meillä ei ole mitään ongelmia ollut heidän kanssa koskaan. Olen tervetullut aina, ja sekös sua kiusaa, jos sut on pois potkittu. En voi muuta kuin valittaa kohtaloasi.
Eihän lapsen äiti varmaan tule sunkaan lapsen asioita sopii sosiaalitoimistoon vai tuleeko???
Aika outoa edes odottaa,e ttä sulle kerrrottaisiin perheen asioista, huhu huh.
Minä loukkaantuisin perusteellisesti, jos joku edes kehtaisi ehdottaakkaan, ewttä joku ulkopuolinen asiaan kuulumaton tulis sotkeen asioitamme.
Meidän asiat ei kuulu muille kuin isälle, äidille ja lapselle,ja virkailijoille. Ne on salaisia asiakirjoja, joita ei levitellä kaikille ihmisille.
ei kuulu kenelläkkään, ei edes miehen naisille. Kuka on niin hullu, että antaisi omien lasten asioita jokaiselle kuka vastaan tulee. Nuh huh, lapsen asiat kuuluu vain ja ainoastaan omille vanhemmille, ja niitä ei juoruta kaikille.
Ihan pakko ottaa esille sellainen asia, että pitävätkö kaikki itsestään selvänä että kaikki ihmiset haluaisivat luoda kumppaninsa vanhempiin ja sukuun hirmun läheiset välit? No täällä ainakin on yksi poikkeus sitten.
Tottakai on hienoa, että tullaan hyvin toimeen jne mutta itse en ainakaan kaipaisi tilannetta, jossa appivanhemmat tuntuisivat kuin omilta vanhemmilta. En muutenkaan ole kauhean kiinnostunut olemaan oman suvunkaan kanssa älyttömästi tekemisissä (vain ihan lähimpien sukulaisten kanssa olen hyvinkin läheinen), niin saati sitten kenenkään periaatteessa vieraan ihmisen suvun kanssa. Toimeen haluan tietenkin tulla, ja mahdollisten lapsien kannalta se olisi tietysti tärkeää. Kumppani tietysti saa aina olla perheensä kanssa yhteydessä niin paljon kuin haluaa :) Itse en kuitenkaan kaipaa kauhean usein mitään sukuillanviettoja ym. Ei ole huonoja kokemuksia ollut, jotenkin vain en ole ihan sentyyppinen ihminen, that's it :)
Ei voi muuta sanoa kuin että oletpa erittäin johdateltavissa olevan miehen joskus valinnut, kun noin vain pystyy toinen nainen hänet luotasi pois houkuttelemaan ;) Jos joku mies olisi joskus luotani lähtenyt, niin olisin kyllä päätynyt miettimään oliko suhteessamme sittenkin jotain vialla enkä syyttäisi siitä miehen uutta naista. Asian käsiteltyäni ja mahdolliset suhteen viat löytäessäni, jatkaisin elämää ilman turhia katkeruuksia ja yrittäisin estää itseäni toistamasta samoja mahdollisia virheitä seuraavassa suhteessa. En tajua mitä turha katkeruudessa vellominen ketään auttaa? Kaikista vähiten itseä.
Meillä lasten omat vanhemmat hoitavat pääosin lastensa asiat. Uudet puolisot auttavat ja elävät arjessa, mutta menen esimerkiksi koulun vanhempainiltoihin, vanhempaintapaamisiin tms. ex-mieheni kanssa ja nykyinen mieheni oman exänsä kanssa. Jaamme kyllä tosin niistä saadun tiedon myös puolisoillemme kanssa.
Kasvatus- ja perheneuvolasta voin sen verran työni puolesta sanoa, että ensimmäinen tapaaminen järjestetäänkin aina vain vanhempien ja lasten kesken. Tämä siitä syystä, että juridisesti vain vanhemmat ovat lapsistaan ja heidän asioistaan vastuussa. Jos myöhemmin koetaan tarvetta, voidaan sinutkin tosin ottaa mukaan tapaamisiin. Miksi kuitenkaan erityisesti haluaisit sinne, koska onhan miehesi jo kertomassa siellä teidän perheenne arjesta?
Miten jaksat vuodesta toiseen vääntää noita samoja juttuja? Ihme, että kukaan jaksaa vastata sinun tarinoihisi.
Olet niin katkeroitunut nainen, että olet myrkyttänyt lapsesikin.
Katoa tältä palstalta, kun et osaa kun yhteen suuntaan katsoa.
ei juridisesti olekkaa uusien kumppanien lapsia jne saa kummiskin vanhemmat itse sen päättää ottavatko uuden puolisonsa mukaan neuvotteluihin ym..ei sitä kukaan muu päätä,ei lasten äiti yksin tai kukaan muukaan,näin ainaski meillä!!on tärkeetä että myös uusi kumppani otetaan mukaan keskusteluihin,riippuu tietysti suhteen laadusta eka mut mikäli esim.asuvat yhes mitä haittaa siitä olisi??antaa myös hän oman näkökulman arjesta ym joka hyvin tärkeetä!
Lapsi koulussa -palstalla ja sanoo olevansa lastensa vanhempana opettajan työnantaja. Meitä on moneen junaan ja toiset jäävät jo asemalle...
omien lasten asioista kaikille tuttavilleen. Kyllä minä vaatisin sitten että mies juoruaisi minulle naistensa kaikki asiat minulle, sillä yhtälailla ne kuuluvat minulle jos meidän asiat sille naiselle.
Mutta, onni onnettomuudessa ettei meillä ole tuota ongelmaa, ja olemme saaneet elää häiriköistä rauhassa.
Kyllä ex miehellä on salassa pitovelvollisuus lastensa ja ex vaimonsa, omien vanhempiensa ym asioista, ettei niistä aleta juoruamaan edes kiusatakaseenkaan. Tai sitten täytyy sanoa, että luottoa ei enää ole minkäänlaisiin asioiden kertomisiin. Huh huh... ei voi kun ihmetellä.
Olen siis naimisissa kyseisen lapsen isän kanssa, ollut jo useamman vuoden, joten en nyt sentään ihan ventovieras ole. Mieheni lapsi on meillä paljon, lastenhoitajaksi ja vahdiksi kelpaan kyllä, jopa lapsen äidille, silloin, kun hän sattuu "vapaata" tarvimaan. Perheneuvolassa oli ihmetelty, miksi minä en ole paikalla. Minut oli siellä laskettu lapsen perheenjäseneksi.
vaan aviopuoliso, ollut jo vuosia ja me muodostamme perheen. Jos elämme arkea keskenämme ja toistemme lasten kanssa, keskustelemme luonnollisesti kaikkiin perheenjäseniin liittyvistä asioista. Puolisoilla ei ole salassapitovelvollisuutta, ei vaikka kitkerä exä niin haluaisikin.
Mieheni ex-vaimon yksityisistä asioista sen sijaan en ole yhtään kiinnostunut ja hänkään tuskin minun, paitsi mikäli se liittyy lapsiin. Heistä keskustelemmekin aina silloin tällöin puhelimessa. Eikä kyllä miehenikään kauheasti kysele exänsä omista jutuista, kuten en minäkään oman exäni.
Oletko jotenkin kateellinen ja katkera, jos eronneet ihmiset tulevat toimeen keskenänsä ja vielä heidän uusien puolisoidensa kanssa? Oma egoni ei ole ainakaan koskaan vaatinut minua nimittelemään tai halventamaan oman exäni nykyistä. Olen pelkästään tyytyväinen, että kaikki ovat löytäneet itselleen tasapainoiset suhteet ja kodin, jonne lastenkin on hyvä mennä.
hoito tai miski heitä nyt kutsutaankaan. Vaikkapa lastenhoitajaksi, niitä aina tarvii lasten äiti, kun isä lähtee toisten perään eikä perheestään välitä.
Etkö sä tarvi koskaan vapaata? Mikse muut saisi haluta vapaata?? Se ei ole rikos, vaan oikeus.
lasteni koulun kaikille lapsille ja vaikkapa tuntemattomillekin voin olla äitipuoli. On mulla noita puolilapsia.
ihan voin olla mikä susta vaan hyvälle tuntuu voit vapaasti valita.
Mutta meidän asiat ei kuulu miehen tuttville kenellekkään. Jos alkaisi juoruaan, niin se olisi kovan keskustelun paikka. Meillä ei miehen sijaisnaiset silmille hypi, ilman että siihen puutun mä! Eipä ole hyppinytkään, kun meillä on selvät säännöt ollut alusta asti. Ja mies on sanansa pitänyt, eikä tunge omia sijais naisia meidän elämään.
meillä siellä perheneuvolassa käyn minä eli miehen puoliso, mies ja lapsi, me olemme "perhe" perheneuvolamme silmissä, koska lapsi asuu meillä, sekä tapaa äitiään 4pvää kk:ssa.
onkohan siis mieheni exänsä kanssa perhettä, vaikka lapsi asuu meillä, ja yhteinenkin on :)
on täällä joillain jutut, oikein tulee surku kun ajattelee kuinka joku elää siinä katkeruudessa lopun ikänsä pääsemättä eteenpäin.
kyllä se niin on, että perhettä on se kokoonpano jossa nykyään asutaan, ja aikuiset solmivat liiton, ja tähän ´luetaan mukaan sun ja mun lapset tietenkin, mutta MIKSI ex puolisoita??!! ei kai kaikkia maailman exiä nyt perheenjäsenenä aleta pitämään,vai lapsen kauttako siihen vain on oikeus, huh mitä ajatuksia täällä eräillä onkaan ;)
se joka lapsen kanssa viettää 28 pvää kk:sta, päivät myös ihan ilman kumpaakaan vanhempaa, kun lapsen isä käy töissä!!
perheneuvolassa katsottiin että minä mieheni kanssa vastaan lapsen arjesta,ja vastaan myös kavatuksesta! olisipas outoa että 4 pvää kk:ssa tapaava äiti, sekä mieheni menisivät kaksin sopimaan asioita, sekä hoitomuotoja,joita kotona noudatetaan, nämä äsiat sitten vain infottaisiin mulle ja minä toteutan!! noh, lapsen äiti kyllä meidän tapauksessa piti selvänä että minä olen paikalla, ja osaan myös kertoa arjessa tapahtuvia asioita!!
täysin samaa mieltä=)perhe on se jossa on aikuisten lisäksi lapsi/lapset=)ei exät kuulu siihen perheeseen mitenkään!
Meillä minä ja mieheni molemmilla lapsia edel.liitosta ja kaikki lapset asuvat meillä siis,minun lapseni isä ei pidä yhteyttä mutta mieheni lapset käyvät säännöllisesti äitinsä luona mutta hän ei kuulu miedän perheeseen,sekö häntä ottaakin päähän mutta eipä ole meidän ongelma!!
Minä käyn mieheni kanssa hänen lapsiin liittyvissä neuvotteluissa ym,jopa menin hänen lapsen kanssa sairaalaan kun isi ei päässyt.
Ikävää on kun näillä kahdella erittäin tulehtuneet välit mutta minun syy se ei ole,en ole syy heidän eroon koska erosivat jo ennen ku minä tulin kuvioihin mutta asiat paljon muuttunut kun tulin mieheni elämään,minulla aika tiukat säännöt monenkin asian suhteen ja rajat/kuri oltava lapsilla,meillä ainakin,toista se on äidin luona kun he siellä vierailee,ikävää!Mutta tapansa kaikella,se mitä on äidin luona ei kuulu meille ja toisinpäin!!
Olen mieheni VAIMO, vihitty VAIMO, en suinkaan mikään HOITO.
Elän mieheni kanssa samassa taloudessa, olen hänen vaimonsa. Mieheni lapsi tulee MEIDÄN talouteemme silloin, kun tulee ns. isälleen. Myös minä olen täällä paikalla. Lapsi viettää meillä paljon aikaansa ja haluaa olla täällä meidän kanssamme.
Haen mieheni lasta päiväkodista kuten vanhemmat hakevat. Olen hänen kanssaan vapaapäivinä kotona, vaikka isä olisikin töissä. Tämä järjestely sopii myös lapsen äidille, sillä muutoin lapsi ei voisi olla meillä niin paljon kuin nyt on. Lapsen äiti itse on toivonut, että lapsi viettää täällä isänsä kodissa enemmän aikaa. Hän ei asettanut minkäänlaisia ehtoja sille, kenen kanssa lapsi täällä aikaansa viettää, kunhan vain on täällä.
Tuo yllämainittu perheneuvolajuttu meni yli minun ymmärryksen, sillä olen lapsen arjessa mukana yhtäpaljon kuin lapsen isäkin. Seuraavaan palaveriin perheneuvolassa minut tosin kutsuttiin mukaan.
sellainen :) hassua että miehen exä ja mieheni lapsen takia muodostaisivat PERHEEN, johon esim.minä en kuulu, katsos sinä joka niin kovasti tätä peräät ex puolisona, etkä ymmärrä ettet lasten kautta kuulu MIEHEN ex sellaisen perheeseen, lapsen perhe kyllä olet!
eli siis minä VAIMO olen jotenkin vähempiarvoisempi kun ex, joka ei ollut vaimo miehelleni, puoliso kyllä. meillä on myös yhteistä jälkikasvua, ja meidän perheen muodostaa aviopari eli mies ja minä,sekä lapset yhteiset sekä miehen lapsi!!
ymmärrän että lapsen asioista keskustellaan mutta siinä se onkin, se ei tee kenestäkään PERHETTÄ!!
mites muuten toimit, sinä ex joka katsot olevasi ex miehesi perhettä, jos ex miehesi saa kutsuun juhliin perheineen, ottaako hän nykyisen kumppaninsa ja lapset vai sinut ja teidän lapset mukaan?? mietihän sitä ;)
vai oletko ihan oikeasti sitä?
Kyllä, olet naapurin lasten äitipuoli, jos olet avioitunut heidän isän kanssaan. Kitisemällä et pääse yleisesti käytetyistä termeistä eroon.
puuttuisi meidän elämään. En voi kuvitella sellasta tilannetta. Jos mun ex mies ei olisi niin fiksu kuin on, niin tulisin hulluksi.
Meidän sopimukseen kuuluuu, et vaik olisi sata naista, niin yksikään nainen ei ole oikeutettu lasteni tapaamiseen. He eivät lapsiamme loukkaa millään muotoa. Mutta kun mies on fiksu ja ymmärtää kanani ja suojeluvaistoni, niin ymmärtää pitää kaukana omat suhteensa meistä ja varsinkin lapsistamme. Onneksi!
En ole mieheni sijaisnainen, vaan aviopuoliso reilun kymmenen vuoden ajalta. Ja kyllä minua voi nimittää mieheni toisen pojan äitipuoleksi, koska hän on asunut kaikki nämä vuodet kanssamme. Arkikielessä tosin puhumme etunimillä, mutta ulkopuolisille nimitys selventää perhesuhteita.
Mikä sinua siinä muuten kiristää? Ei sinun tarvitse olla äitipuoli kenellekään, etkä voikaan olla, ellet ole uudelleen aviossa. Meille nämä perhesuhteet eivät ole mikään ongelma, miksi siis sinulle, meille täysin vieraalle ihmiselle? En ymmärrä.
Harmi, että viha tuntuu täyttävän mielesi. Itse päätin valita eroni jälkeen toisenlaisen tien; iloisen ja tulevaisuuteen uskovan. Nyt tosiaan onnellisesti aviossa ja suhteessa elämäni mieheen. Ei yhdestä virhevalinnasta kannata koko elämäänsä pilata.
No joo, koulun penkille tosiaan ja kirjoitusharjoituksia. Hih...
paremmin kuin monillamuilla. Mun ja ex mieheni lapset eivät ole koskaan joutuneet kärsimään isänsä naikkosista ja tempauksista, ei ikinä. Ainut mistä ovat joutuneet kärsimään, on kun isänäs heidät hylkäsi ja minut, heidän äitinsä, eikä sen koommin meistä ole välittänyt.
Ex mies kun ei ole meille tuonut eikä esitellyt naisiaan koskaan, eikä esittele kun emme ole heistä kiinnostuneita emmekä halua enempää elämämme pilaantuvan, mitä se nyt on ollut. Jos mies meidät jätti, hän jätti, eikä hänellä ole lupaa vaatia mietä hyväksymään tekosensa eikä niitä naisia. Lapsia ei voi pakottaa ymmärtämään isänsä hylkäämistä sillä lailla, että heidä pitää hyväksyä isänsä tekosena ja katsella hänen naisiaan.
Olet oikeassa. Miehesi on fiksu...meinaan kun sinut on nimittäin joskus jättänyt ;) Eihän fiksu mies loputonta marinaa kestä.
LÄHIHUOLTAJA, eiks oo ihan kamalaa kun se isä ei vietä loppuelämäänsä yksin ja lapset JOUTUU tapaamaan isän puolisoa, jopa asumaan samassa asunnossa!! kun äiti päätti ettei jaksa lapsiaan, kun silloin kun itselle sopii!!
voi teidän eräiden lapsiraukkoja, mikä kanaemo se on joka haluaa määrätä toisen elämän, vain siksi kun on yhteisiä lapsia!! itsekkyyttä ja katkeruutta se on,missä lapset ovat vain tekosyy!! ei mtään tekemistä kanaemon kanssa!! ;)
samaa mieltä...mitäs jos/kun isä on se lähivanhempi???isä jos muuttaa vaikka 500km lasten kanssa, ei äidillä ole sananvaltaa siihen ja tuo on ihan fakta!
olemmekin mieheni kanssa mietitty tota koska meillä kun on tuollainen tilanne,mut ainiin sehän me teemme vain kiusataksemme hänen lasten äitiä,ei todellakaan. Hän kuvittelee et kaikki tieto on kuljettava eka hänen kautta ja vasta sit lasten kotiin,mitäs mieltä olette ?minusta ei mene ihan niin!
lasten huoltajana kun ei kyennyt olemaan perheessäkään. Miten sitten yksin lasten kanssa?
Sellanen tilanne jos lapset hauisivat olla isän luona ja asua siellä, olisi tietysti eri asia.
Olen sanonut että lapset saavat valita missä asuvat isän vai minun luona. Jos olisivat valinneet isän ja jonkun epäkypsän ja häiriintyneen isän naisen, niin olisin tietysti poistunut kokonaan lasten elämästä. Eihän minua silloin olisi tavinnut lainkaan.
Mutta kun lapset halusivat olla minun luona niin olin tosi iloinen.
Olin antanut vapasti valita, he valitsivat minut.
Minusta on kauheaa jos lasten pitäisi olla siellä ja täällä. Meillä ei ole kuin yksi koti, ja se on se missä lapset haluavat asua, eli minun luona.
Jos olisivat halunneet olla isän luona, niin toki mulle olisi ikävä tullut kun en olisi enää lapsiani nänhyt varmaan koskaan. Ja olisin todella katkera, että minun omat ja synnyttämäni lapset eivät enää olisikaan minun rakkaita, vaan tuntemattomia ihmisiä jossain päin, eikä minulla olisi siitä aavistusta. Tapaamisiin minusta ei olisi ollut. Olisin jättänyt heidät kokonaan. Mutta onneksi kävi hyvin, ja saan olla koko ajan heidän elämässään.
koska moni asia on välillä niin pulmallista exien kanssa - hankalien tai vähemmän hankalien sellaisten. Vaikka seisoisi päälläsi tai olisi seisomatta; olet tuudittautunut "nyt kaikki menee hyvin" -ajatukseen, asiat ovatkin yhtäkkiä päälaellaan kun sieltä jostain toisesta suunnasta tuulee ja kovasti.
Jatkuvaa kuulostelua ja varpaillaan oloa ei kukaan eikä mikään parisuhde ikuisesti kestä.
Rakas ystävä, niin kuin tiedät, hyvin harva - valitettavasti! - mies selvittää asioitaan edes puolisolleen, saati "millään palstalla". Kun selvittäisikin, niin tietäsi vähän niistä kaikista selvästi ristiriitaisista tunteistakin vähän! Olet onnellinen, jos sinun "perheessä" on mies, joka hoitaa asiat "fiksusti ex[-]vaimonsa kanssa". Niinköhän?
Epätietoisilla ihmisillä on oikeus yrittää jollain keinoin selvittää asioita, edes kuulostelemalla toisten mietteitä samankaltaisita kohtaloista. Siksi kai nämä keskustelupalstat on luotu? Ja tuskin kukaan henkilökohtaisuuksiin menee.. vai onko jokin kirjotus ehkä osunut kipeästi omaan nilkkaasi? Ja sinussahan ei vika tietysti koskaan voi olla/voinut olla?
Miksi itse täällä palstoilla sitten roikut?
Miten "nämä kumppanit" toimivat "miehen selän takana" ja "ohjailevat näkymätttömästi toisten asiat umpisolmuun"? "Säätelevät miesten asioita" ja "kyselevät"?
Ugh, vaietkaa siis kaikki´, älkääkä puhuko kuin "perheittenne" sisällä.
vetäytyy sivuun ja syyttäämuita. He eivät ota vastuuta tekemisistään, vaan katkeruudessaan hajoittavat lisää ja tekevät lasten ja isän elämän täysin mahdottomaksi. Kun lapset eivät halua enää tulla isälleen kun saavat niin huonoa kohtelua, ja heidän äitiään haukutaan, niin isän ja lasten suhde jäätyy. Se on uusien naisten päämäärä ja tarkoitus.
Sitten onkin hyvä syyttää ex vaimoa että estää lapsia ja isää tapaamasta, ja näin iso riita onkin valmis, ja uudet naiset vetäytyy taka-alalle hyvillään. Se on heistä niin suuri työvoitto, kun saa isän lapset ja ex vaimon täydelliseen eroon toisistaan.
Ennen naisia puolisot usein vielä ovat puheväleissä ja lapset tosi rakkaita isälleen, mutta uudennaisen myötä näin ei enää ole. Tuskin se isän oma tarkoitus on, vaan hänellä on pelko taas kaverin menettämisestä, joten ei uskalla naiselleen vastaan panna, vaan myötäilee kuin tumppu.
mieheni ensimmäinen vaimo ja mieheni lapsen äiti entinen yhden yön hoito vahinko kaupan päälle. Eli miehelläni ei ole mitään ex-vaimoa nalkuttamassa nurkissa, ihana lapsi kylläkin, jonka elmämään mies osallistuu. Kukaan miehen suvusta ei pidä tätä lapsen äiti millään tasolla sukulaisena.
Että voi ne asiat olla näinkin päin...
Noh, hyväähän asiassa on että miehesi osallistuu ja kantaa vastuunsa lapsensa maailmaan saattamisesta osaltaan ja lapsikin ihana...
mutta toivon ettet puhu noin ääneen....
tulee pahasti kolauttamaan lapsen itsetuntoa ja minä-kuvaa jos huutelet hänen äitinsä olevan vain yhden yön hoito.....
köh....
tajua asian ihan itekin isompana. Itse en henkilökohtasesti aijo tätä hänelle kertoa, enkä huudella. Mutta luulisi lapsen tajuavan asian jo sen puolesta, että tästä 'perheestä' ei mitään yhteiskuvapotretteja tms. ole olemassa eikä mieheen ihan lähisukukaan ole naista edes nähnyt, kuin ohimennen... Sopivat aikoinaan lapsen äiti ja mieheni, että eivät yritä mitään perhettä leikkiä lapsenkaan takia, kun eivät kerta yhdessä olleet eivätkä aikoneetkaan, raskaudesta huolimatta olla.
Pointtinä jutussa olikin se, että aina ei voi huudella miesten ensimmäisistä (ex)vaimoista ja uusista kamalista tyttöystävistä.
hänen lastansa haukkuu ja äitiä. Mies ei ole lapsen arvoinen vaan säälittävä jos ei lapsensa puolta pidä. Että lapsi on yhden yön vahinko jaäiti hoito? Mikäs sinä olet, useamman yön hoito ja väliaikainen hoitojen hoito...
Hitsit...
Jotenkin tuntuu että aiot ehkä olla auttamassa että lapsi todellakin saa tietää olevansa vain yhden yön hoidon tulos...tai siis tiedätkö sinä monta kertaa oli hoidettavana??
Vähänkö paistaa sinusta lapsellisuus ja katkeruus miehesi elämään johon sinulla ei oikeastaan osuutta?
KÖH.
sutaistuja/hoitoja/panoja/juhannusheiloja/uudenvuodenheiloja joita on kerran "polkaistu" ja jotka sitten soittelee perään että uupss...susta tulee kuule isi!
Ja kuinka monta sellaista hoitoa on, jotka EI soittele,kun eivät edes tiedä...ja menee uuden hoidon piikkiin vanha hoito!
Hoitoja/panoja/sutaisuja/köyrimisiä...millä nimellä vaan kun on kumminkin päin!
erota perheestään. Suku on ja säilyy, vaikkei ne uudet naiset niin haluiskaan, mutta eipä ne haluu paljo mitään muutakaan.
Sillonhan lapset eroisi mummeista ja vaareista, enoista, serkuistaan, kummeistaan ym jos eron annettaisi vaikuttaa joka ikiseen ihmiseen. Eihän se niin ole.
Eihän siinä eroo kuin mies ja nainen, ei kukaan ole suvun kanssa naimisissa, joten sehän jää aina olemaan.
Ex vaimo on aika miehen suvun jäsen lastensa kautta. Eri asia onjos haluu jättää kaikki taakseen eikä olla missään tekemisissä, mutta pitää ajatella lapsiakin, ei heihin se saa vaikuttaa. Minä en ainkaan lähde suvusta mihinkään ellei joku tule mulle sanoon, et sinä ja lapset saatte kadota eikä teitä enää tänne odoteta. Mutta niin ei käy, tiedän sen.
Ennen hillui yhteis- ja yksinhuoltajuuspalstalla. Tunnistettiin siellä joksikin (Pokkis?) ja hävisi (luojalle kiitos!) sieltä!
Mikset sinä tajua, että sinä ja lapsesi on eri asia??? Lapsesi voivat olla tekemisissä sukunsa kanssa ilman, että sinun tarvitsee sinne tunkea. Ja kyllä ne exän sukulaiset voivat katkaista välit vain SINUUN ja tavata silti lapsia. Mutta tämähän ei sinulle käy. Sama kuin isän kanssa. Jos SINÄ et saanut miestä niin mies ei saanut tavata lapsia. Samalla tavalla kiristät nyt exäsi sukua.
Olet hullu. Mikäli nämä juttusi pitävät paikkaansa. Epäilenpä provoilijaksi.
kukaan ei ole sama!
Eri asia ollaan kaikki, eikä vierailla ja oudoilla uusnaisilla ole meille mitää käyttöä.
Kyllä isä saa tavata jos haluaa, mutta jos ei halua, on sen oma asia.
Ei minua ole suku kummaltakaan puoleta jättänyt enkä minä heitä. Samoissa väleissä ollaan kuin ennenkin, ehkä paremmissa vielä, kun ennen.
Ihmettelevät vaan kuin ennen hyvämies jättää lapset ja vaimon tosta noin vaan. Tilapäinen mielenhäiriö lie tai kyllästyminen perheeseen. Mutta mitä siitä, ei sukumme yhtämiestä kaipaa.
Taas joulu vietetään yhdessä koko suuri suku. Miksi se sua katkeroittaa? Onko sulle käynyt niin, että kaikki on hylännyt sut kun erosit? Harmi.
Olipa taas aloitus, huh huh.
Voin kertoa sinulle, että me "tyttöystävät" (oikeammin nykyiset aviopuolisot -haluat sitä tai et) olemme miestemme nykyisiä elämänkumppaneita ja täysvertaisia päättämään meidän perheeseemme kuuluvista asioista.
Oletko ajatellut että koti, jossa ex-miehesi asustaa, saattaa olla esim. nykyisen puolison omistama asunto?
Eiköhän hänellä ole varsin painava syy puuttua asioihin, jotka koskevat myös hänen elämäänsä?
Ei kaikki enää nykyään ole vaan sinä ja lapset.
Ex-miehesi saattaa olla hyvin onnellinen nykyisen puolisonsa kanssa ja yrittää hoitaa yhdessä hänen kanssaan esim. teidän lapsiinne liittyvät asiat. Miksi koet sen noin negatiivisesti?
Sinä itse et enää ole asian keskipisteenä, ymmärrä se, hyvä nainen!
Enpä usko tuohon miehen onnellisuuteen, tuntuue t katuu eropäätöstään hyvin syvästi.
No ei muuten hoida ei ole oskaan hoitanutkaan minun lasteni asiita, eikä siihen multa edes lupaa helitä. Lapset ovat minun ja ex mieheni ja yhdessä me päätämme , tai oikeesti minä, eikä kukaan vieras ihminen ole oikeutettu sorkkimaan mun lasteni asioita. Enhän ole antanut edes lupaa lasteni näkemiseenkään näiden uusnaisten, joten eivät voi hoidella minkään sortin asioita ilman minun lupaani. Se oli niin järkyttävä kokemus, että ihan puistattaa jos niin olisi.
Me emme niitä elämäämme ole koskaan tarvinneet.Jos perheelliseksi haluaa, tehkööt lapsensa itse, minun lapseni ei ole kaupan.
taas avohoitojaksolle.
sinä jaksat vuodesta toiseen kirjoitella samoista jutuista netin keskustelupalstalle?
Luinko oikein, mutta keitä " me" tarkoitit?
Jos ex -pari on ikuisesti me, ei liene syytä kuvitella jonkin uuden suhteen onnistuvan oikeesti.