laskettu aika

olo.itsellä viikkoja 35 (vasta) mutta lähestyvä synnytys jännittää paljon.just eniten pelottaa että itse pilaan koko homman menettämällä kontrollin että itken ja pelkään sit niin paljon että mistään tule mitään..

pitää vaan yrittää psyykata itsee siihen ja muistaa rentoutua koko ajan. kyllä se tilanne sit varmasti painollaan menee ja osaava henkilökunta tukena. itseä ainakin helpottaa kun harjoittelen rentoutumista ja kuvittelen että näin olen sit synnytystilanteessakin rauhallisesti ja varmasti.

ja ajattelet että se kipu on hyvästä ja sillä on tarkoitus.mitä enemmän sattuu niin sen lähempänä lapsen syntymä on! annat kivun tulla ja otat sen ystävänä.älä laita vastaan vaan annat tulla niin nopeemmin kaikki on ohi!

onnea sulle ja ihanaa että pian saat vauvan syliisi:)

voin sanoa että lähes joka synnyttäjä tuntee samoin, sairaalassa ollaan ammattimaisia ja osataan varautua tilanteeseen kuin tilanteeseen:) onnea lapsen johdosta.

Synnytyshän on maailman luonnollisin asia. Iät ja ajat on naiset synnyttäny ja jokainen varmasti reagoi omalla tavallaan, itkee, nauraa, huutaa... Itselläni tosiaan viikko laskettuun aikaan ja itse synnytys ei niinkään jännitä, enköhän selviä siitä kun muutkin on selvinnyt. Ja huudanpahan niin paljon kuin siltä tuntuu ja varmasti itken ja naurankin. Kuulemma kaikki kivut unohtuu, kun saa sen pienen nyytin syliin. Enemmän pelkäänki sitten sitä arkea vauvan kanssa, miten siitä selviää...

Sain maailman parhaan vinkin työkaverilta ja se vei pelot synnytyksestä pois: ajttele, että kivulla on tarkoitus eli se että vauvasi syntyy ja se kipu tähtää vain siihen, että saat sen vauvan syliisi. Tsemppiä!

Oon huomannut nyt vajaan viikon ajan, että mulla toi jännitys on jossain takaraivossa ja puskee uniin ja unen tilaan. Valveilla ollessa en juuri mieti synnytystä, mutta öisin näen kaiken maailman synnytysunia ja viime yönäkin ainakin kahdessa eri unessa oli jotain synnytysjuttuja ja toisessa mm. vihreää lapsivettä lattialla!? En ole kylläkään koskaan nähnyt lapsivettä saati vihreää sellaista, mutta jotenkin sekin putkahti uneeni.

Olen yrittänyt psyykata, että varmastikin synnytys tulee olemaan kivulias prosessi, mutta se kipu on vain hyväksi...toisin kuin joku turha hammas- tai päänsärky. Toisaalta jos et ole ajatellut luomuna mennä, kuten itse en todellakaan ole, niin kyllä nykyään on tarjolla jos jonninlaista kipu- ja puudutusainetta. Ja toisaalta, kuitenkin kyseessä on vain lyhyt silmänräpäys elämäsi aikana, jonka lopputulos on varmasti joka supistuksen ja ponnistuksen arvoinen!

Rv38 4

Todellakin, tulet läpi elämäsi sen muistamaan kuten miehemme muistavat metsässä rämpimiset ties missä rykmentissä :) Tämä on vain meidän NAISTEN etuoikeus. Eihän se ole mukavaa kun kontrolli menee, mutta hetkeksi on luotettava sinua avustaviin henkilöihin, he osaavat hommansa ja ovat auttamassa sinua. Itke, huuda, naura (se helpottaa) kaikki on sallittua kunhan muistat päämäärän: Luovuttaa ei saa..
Kipu on tuskaista, mutta se unohtuu, ellei heti niin viimeistään vuoden-parin kuluessa kun iskee vauvakuume :)ja ilman kipua ei vauvaa synny, se on silloin työkaverisi (tiiminä,tiiminä)vaikka hetken helpotuksia matkalla on mahdollisuus saada.

Kun oma esikoiseni syntyi 16tunnin pakerruksen jälkeen, radiosta kuului:

"Hyvää yötä ja huomenta, ehdit myöhemmin nukkua.
Kakskytneljä tuntia toivottavat sulle onnea.
Hyvää yötä ja huomenta, älä vielä luovuta.
Kaikella on hintansa, mut mikään ei oo vielä mahdotonta."

Nyt hän on jo reipas ekaluokkalainen ja itse jännittelen kolmatta synnytystäni, koska edelliset eivät ole olleet helppoja mutta ei niin vaikeita ettenkö olisi niistä selvinnyt.

Onnea koitokseen, kyllä sinä selviät!