Kävin taannoin katsomassa muutamaa 70-luvun elementtitalossa sijaitsevaa kaksiota Helsingin lähiöissä. Pyyntöhinnat pyörivät 110 000 euron nurkilla. EN OSTANUT. Osa asunnoista alimman kerroksen kämppiä roistojen ja hörhöjen kulkuväylien tasolla. Loput taas ylimmän kerroksen homeloukkuja. Päällä tasakatto ja ikkunat huurussa. Useissa vielä ulko-oven lasi rikottu tai asukastaulu tuhottu.
En todellakaan voisi kuvitella maksavani moisista 40 tuhatta euroa enempää. En todellakaan.
Sitten ajattelin mennä Kallioon katsomaan vanhoja kivitaloja, jospa niistä löytyisi sopiva kaksio vaikka puuntihinnat vaikuttivatkin jo heti kättelyssä törkeiltä.
Kuitenkin jo helsinginkadulla aloin epäillä homman mielekkyyttä huumehörhöjen ja ilmikriminaalien parveillessa ympärilläni. Porttikäytävistä valuneet kusivanat, katkotut autojen antennit ja särjetyt sivuikkunat panivat kysymään, onko tämä ylipäätänsä ihmisen paikka elää.
Viimein kun pääsin yhden jugend-rakennuksen luokse, jossa oli asunto myynnissä, kiilasi kylkeeni joku kaljupäinen juippi joka silmät tapittaen vaati minulta tupakkaa. Onnistuin livahtamaan rakennuksen rappuun ja vedin oven kiinni perässäni. Onneksi kaljupää tyytyi vain potkaisemaan oven lasin rikki ja häipyi paikalta. Aulassa huomasin rikotun asukastaulun ja nurkassa huumeruiskun. Vielä kun ilmassa tuoksui voimakkaasti pultsareista lähtevä kissankusen haju, tein päätökseni, että Kalliosta en osta asunto lainkaan.
Nyt ei auta muut kuin odotella, että hinnat laskevat kunnolla ja on varaa ostaa vaikkapa pieni rivitaloasunto jostain Espoosta mukavalta ja rauhalliselta paikalta.
En todellakaan voisi kuvitella maksavani moisista 40 tuhatta euroa enempää. En todellakaan.
Sitten ajattelin mennä Kallioon katsomaan vanhoja kivitaloja, jospa niistä löytyisi sopiva kaksio vaikka puuntihinnat vaikuttivatkin jo heti kättelyssä törkeiltä.
Kuitenkin jo helsinginkadulla aloin epäillä homman mielekkyyttä huumehörhöjen ja ilmikriminaalien parveillessa ympärilläni. Porttikäytävistä valuneet kusivanat, katkotut autojen antennit ja särjetyt sivuikkunat panivat kysymään, onko tämä ylipäätänsä ihmisen paikka elää.
Viimein kun pääsin yhden jugend-rakennuksen luokse, jossa oli asunto myynnissä, kiilasi kylkeeni joku kaljupäinen juippi joka silmät tapittaen vaati minulta tupakkaa. Onnistuin livahtamaan rakennuksen rappuun ja vedin oven kiinni perässäni. Onneksi kaljupää tyytyi vain potkaisemaan oven lasin rikki ja häipyi paikalta. Aulassa huomasin rikotun asukastaulun ja nurkassa huumeruiskun. Vielä kun ilmassa tuoksui voimakkaasti pultsareista lähtevä kissankusen haju, tein päätökseni, että Kalliosta en osta asunto lainkaan.
Nyt ei auta muut kuin odotella, että hinnat laskevat kunnolla ja on varaa ostaa vaikkapa pieni rivitaloasunto jostain Espoosta mukavalta ja rauhalliselta paikalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Espoon Suvelassa ihailemassa aitoa 70-luvun arkkitehtuuria... Hinnat ei ole tästä maailmasta, asukkaatkaan eivät alunperin tästä maasta, no, sillä ei liene väliä.
Kiitos varoituksesta. Ei tule turhaan mentyä katsomaan.
Esim, Siltasaarenkadulla on pari ihan ok taloa.
Siltasaarenkatu 26 on -59 valmistunut putki- ja julkisivurempattu talo. Todella rauhallinen. Parvekkeet rauhalliselle sisäpihalle.
Siltasaarenkatu 11 on mukava, puulattiat ja vähän hälyä (joskus Nallen poika pitää bileet) mutta aika harvoin nykyään.
Aloitin tuosta ensimmäisestä 9-vuotta sitten ja nyt on asuttu 6 vuotta Areenatalossa. Pulsut ei häiritse ja huumehörhöjä ei paljoa näy. Kertaakaan en ole huomannut että rapussa olisi särjetty jotain. Hesarille en kovin helposti muuttaisi.