Käytiin tänään äitiyspolilla toteamassa, kuten arveltiinkin, että vauva on perätilassa. Kääntäminen ei ollut mahdollista vähäisen lapsiveden ja tilan takia. (arvot kuitenkin rajojen sisällä eli mistään poikkeavasta ei ollut kyse) Uutinen ei yllättänyt, mutta toki se harmitti, että eikö tämä nyt olisi voinut mennä "normaalilla" tavalla. Vaimo on edelleen alatiesynnytyksen kannalla.Sitä ajatellen tilanne on niin ideaali kun pt-synnytyksessä nyt "ideaali" voi olla. Vauva on pieni ja parhaimmassa asennossa PT:a ajatellen. Vaimosta otettiin röntgenit, jotta voidaan tarkastaa riittävä tilavuus. Tiedot näistä tulee myöhemmin.
Päätös on tietenkin vaimon ja toki vielä kuunnellaan mitä lääkärit sanovat, mutta itse olen kyllä aika sekavalla mielellä. Kumpaankin tapaan kun liittyy riskinsä. Lääkärit olivat kyllä epäsuorasti alatiesynnytyksen kannalla ottaen huomioon vauvan asennon ja pienen koon.
Yritän muodostaa itselleni jonkinlaista rationaalista käsitystä asiasta. Olen alkanut kallistumaan sektion puolelle jo senkin takia, että vaimoni on ensisynnyttäjä.
Niin..Olemme rv:lla 36 1 ja laskettu on tammikuun alussa.
Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut ja minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?
Päätös on tietenkin vaimon ja toki vielä kuunnellaan mitä lääkärit sanovat, mutta itse olen kyllä aika sekavalla mielellä. Kumpaankin tapaan kun liittyy riskinsä. Lääkärit olivat kyllä epäsuorasti alatiesynnytyksen kannalla ottaen huomioon vauvan asennon ja pienen koon.
Yritän muodostaa itselleni jonkinlaista rationaalista käsitystä asiasta. Olen alkanut kallistumaan sektion puolelle jo senkin takia, että vaimoni on ensisynnyttäjä.
Niin..Olemme rv:lla 36 1 ja laskettu on tammikuun alussa.
Minkälaisia kokemuksia teillä on ollut ja minkälaisiin ratkaisuihin olette päätyneet?
Vastaukset 17
Vanhimmat
en siis ny osaa vastata kysymykseen oli vaan pakko kertoa ku olit ihanasti kirjottanu ton "Niin..Olemme rv:lla 36 1 ja laskettu on tammikuun alussa." siis tuossa tuo olemme kohta :)
mutta onnea loppu odotukseen ja synnytykseen!! :)
=)
Tuo tuli kyllä ihan sen kummempia ajattelematta. Ehkä se johtunee siitä, että itsekkin olen paneutunut raskauden/synnytksen saloihin melkoisella antaumuksella. Toki se suurin työ on vaimolla, joten ei tässä auta paljoa kukkoilla.
JOS KUVIEN PERUSTEELLA EI TULE ETTÄ AHDAS LANTIO .SYNNYTTÄISIN MINÄKIN NORMAALISTI JA JOS JOKIN MENEE VIKAAN TAKAPORTTINA ON LEIKKAUS.TAVALLISESTA SYNNYTYKSESTÄ TOIPUU PÄIVÄSSÄ JA KOTIIN PÄÄSEE 2 PÄIVÄN SISÄLLÄ.LEIKKAUKSEN JÄLKEEN TOIPUMINEN ON PITKÄ SARAALASSA OLO AIKA ON NOIN 10 VUOROKAUTTA.JA KUUKAUTEEN ET SAA NOSTELLA MITÄÄN PAINAVAA YLI 3 KG.ELI VOI TULLA JO VAUVAN HOIDOSSA ONGELMIA.SITTEN IKUINEN ARPI.OLEN SYNNYTTÄNYT PERÄTILASSA NORMAALISTI JA KAIKKI MENI HYVIN.LAPSELLE ON AINA ISOMPI RISKI LEIKKAUS SAMOIN ÄIDILLE.TAVALLISESTA SYNNYTYKSESTÄ TOIPUU TODELLA NOPEASTI.SAIRAALASSA OLO AIKA PARI PÄIVÄÄ.JA AINA ON OLEMASSA TAKA PORTTI KESKEN SYNNYTYSTÄKIN VOI SIIRTYÄ LEIKKAUKSEEN.MUTTA JOS RÖNTKENIT OVAT OK JA HOITOHENKILÖSTÖ SITÄ MIELTÄ ETTÄ KAIKKI MENEE HYVIN .USKON ETTÄ EI TULE ONGELMIAKAAN.3 LAPSEN ÄITI 2 NORMAALIA SYNNYTYSTÄ JA YKSI NORMAALI PERÄTILA SYNNYTYS JOTA PELKÄSIN MUTTA SE OLI MINUSTA HELPOMPI KUIN TAVALLINEN SYNNYTYS.ONNEA SYNNYTYKSEEN.KYLLÄ KAIKKI MENEE HYVIN NORMAALISTIKKIN SYNNYTTÄISSÄKIN JA MUISTAKAA AINA ON TAKAPRTTI VAIKKA KESKEN SYNNYTYKSEN LEIKKAUS.LUVE MYÖS LEIKKAUKSEN KOMPLIKAATIOT JA RISKIT.
TAVALLISESTA SYNNYTYKSESTÄ TOIPUU PÄIVÄSSÄ JA KOTIIN PÄÄSEE 2 PÄIVÄN SISÄLLÄ.
Kaikkine repeämisineen toipuminen päivässä lienee melko mahdotonta. Kotiutuminenkin on siinä ja siinä, ainakin esikoisen jälkeen.
LEIKKAUKSEN JÄLKEEN TOIPUMINEN ON PITKÄ SARAALASSA OLO AIKA ON NOIN 10 VUOROKAUTTA.
Se pitkä sairaalassaloaika on nykyisin noin 4-5 päivää. Ei siellä ketään makuuteta turhan panttina.
JA KUUKAUTEEN ET SAA NOSTELLA MITÄÄN PAINAVAA YLI 3 KG.ELI VOI TULLA JO VAUVAN HOIDOSSA ONGELMIA.
Vaikeaa se on alakerran tikkienkin kanssa normaalia elämää hoitaa. Ja sitä vauvanhoitoa.
SITTEN IKUINEN ARPI.
Joka paranee siinä samassa kuukaudessa, jonka alakerrankin tikkien paraneminen vie ja häviää hiuksenohueksi viivaksi bikinirajan alapuolella noin vuodessa.
LAPSELLE ON AINA ISOMPI RISKI LEIKKAUS SAMOIN ÄIDILLE.
Se ei todellakaan ole aina, päinvastoin. Huomattavasti suurempi riski saattaa olla tuntikausien turha pusaus ja sen jälkeen hätäsektio.
LUVE MYÖS LEIKKAUKSEN KOMPLIKAATIOT JA RISKIT.
Kannattaa tutustua myös niihin komplikaatioihin, joita saattaa seurata hapenpuutteesta pitkittyneessä synnytyksestä vauvan jäädessä jumiin.
Mistä ihmeestä näitä fanaatikkoja sikiää?
Oletko itse synnyttänyt?
Kyllä, 8kk sitten.
Olen itse myös samassa tilanteessa, vauva kelluskelee perätilassa, vielä ois tosin viikko aikaa vaihtaa asentoa koska ä-poli ensiviikolla..käskivät edelliskerralla jo kuitenkin pohtimaan mitä haluan?
Tiedän omasta suvusta kauhukertomuksia perätilasynnytyksistä, kuinka vauvan solisluu on katkennut ja lonkka murtunut..joten tuo synnytys ei kauheasti innosta.
Tosin leikkaus on aina leikkaus vaikkakin kaikki tuttuni ovat synnyttäneet leikkauksella eikä siitä nyt pahemmin kipeempänä ole olleet..pääsivät pois sairaalasta 2-4pv:ssä taas kun itse edellisissä normisynnytksissä olen virunut sairaalassa 5-7pv. vauveleiden keltaisuuden takia...joten olen aika kahdenvaiheilla minäkin.
Eiköhän se henkilökunta tiedä millä tavalla lapsi tulee maailmaan, miksi helvetissä sinä tuosta otat stressiä?? Olisit mielummin iloissasi siitä, että raskaus on sujunut hyvin ja tuleva lapsi ilmeisesti terve!
Totta puhut. Mieluiten kuitenkin vain vähän tyhmä kuin täysi kusipää.
Kaipaan asiallisia ja mieluiten kokemuspohjaisia mielipiteitä. (vaikka tuossa itsekkin lankesin yhden tyypin läksyttämiseen) Ei - minä en toimi kätilönä, mutta haluan tietää asiasta, joten onko se synti? Te jotka haluatte kohottaa täällä omaa heikkoa itsetuntoa esittämällä näsäviisasta ja "vähän kovaa" niin tehkää se jossain muualla.
joa ei tule röntkenissä kielteistä vastausta niin ihan turvalliesti synnyttämään perätilassa.perätilasta on paljo kauhu kertomuksia koska itse tietoa on loppuje lopuksi vähäsen.olen itse synnyttänyt 4 lasta alakautta viimeisin oli perä tilassa mutta se oli nopein synnytys.hoitohenkilöstöä on salissa enenpi yleensä 2 kätilöä luo turvallisuuden tunnetta.jos nyt sitten kesken synnytyksen tulee ongelmia aina voidaaan siirtyä leikkaus saliin.normaali alatie synnytys on lapselle aina helpompi kun raskas leikkaus josta myös äiti toipuu hitaasti.yleensä leikkauksesta sairaalasta päästään kotiin 8 päivän hujakoilla.kun tavallisesta synnytyksestä jotku jo seuraavana päivänä kotiutuvat.leikkauksessa käytetään kemikaaleja joka voivat heikentää sikiön hapen saantia.pitemmän päälle alatie synnytyksestä ei jää jälkeäkään.leikkauksesta iso arpi mahaan ainiaaksi.minä pelkäsin perätila synnytystä koska tietoa oli vähäsen saatavilla.mutta se oli helppo synnytys.kysykää sairaalassa kuvauksessa käydessänne kaikki riskit molemmista.myös hyvät puolet.onnea synnytykseen uskon että teilläkin ongelmitta onnistuu perätilassa.
..jota hoetaan yhtälailla kaikille synnyttäjille on se, että anna (ajatuksissasi) synnytyksen mennä niin kuin on mennäkseen. Asennoidu niin, että luotat siihen miten luonto päättää lapsenne syntyvän.
Ymmärrän, että tilanne on jännittävä ja varmasti herättää kauhuakin sinussa.
Ensisynnyttäjälle pt-synnytys on aina hiukan riskaabelimpaa touhua kuin uudellleen synnyttäjälle ja uskon lujasti, että lääkärit ottavat tämän huomioon. Usko sinäkin.
Olkoonkin vauva pieni ja lantiossa tilaa, mutta pt on aina asia erikseen. Mitkään röntgenkuvien perusteella tehdyt suunnitelmat eivät välttämättä pidä paikkaansa, oli lääkäri kuinka taitava tahansa.
Synnyttämistä ei voi juuri mitenkään suunnitella etukäteen (paitsi suunniteltu sektio).
Minusta tapauksessanne pitäisi puhua "pt-synnytyksen yrittämisestä" sillä ajatuksella, että tapahtuma etenee puhtaasti omaa tahtiaan niin kuin synnytykset yleensä, mutta painottaen että lääkärit ovat valmiina leikkaukseen yms tarvittavaan välittömästi sellaisen tarpeen ilmetessä. Tuo tärkeä tieto helpottaa sinun ja vaimosi oloa jo yksistään. Vaikkakin se on itsestäänselvyys, mutta ääneen sanottuna ja painotettuna helpottaa kummasti lisää.
Sinun ei auta muuta kuin olla nyt avoimin mielin ja unohda kaikki turha jännittäminen. Synnäreillä henkilökunta on osaavaa ja asiantuntevaa, tuhansiakin synnytyksiä nähneitä ammattilaisia, joten voit luottaa heihin ihan varmasti.
Olen ymmärtänyt, että pt-synnytyksissä apuna on koko ajan sekä lääkäri että kätilö ja tilannetta/tapahtumaa seurataan hyvin tiiviisti koko ajan, sekä lapsen että äidin kannalta.
Nyt on hyvää aikaa puhua asiasta synnärillänne. Voit soitella sinne itsekin, tai vaikka mennä käymään.
Hae ihmeessä helpotusta asiaan, sillä turha stressi ja jännittäminen voi pilata koko loppuraskauden teiltä molemmilta ja viedä positiivisen mielen kokonaan. Muista kannustaa vaimoasi ja luota siihen, että luontainen vaisto sanoo tulevalle äidille kaiken tarvittavan; hänen päätöksensä on aina se oikea :)
Perätilasynnytys on tuossa tilanteessa varmasti hyvä vaihtoehto,koska kaikki näyttää olevan hienosti. Kyllä ne kauhutarinat ptsynnytyksistä ovat ajalta,jolloin ei ollut mahdollista tutkia vauvankokoa ja asentoa.
Leikkaukseen pääsee heti,kun kaikki ei suju niin, kuin pitäisi toisin,kuin normaalitarjonnassa synnyttävät.
Itselläni siis takana suuniteltusektio, normaalisynnytys ja perätilasynnytys. Näistä mielyttävin kokemus perätilasynnytys ja vastenmielisin sektio. Usein ponnistusvaihe menee tosi helposti, kun vauva on perätilassa. Ei ole tääläkään näkynyt kirjoituksia pieleen menneistä ptsynnytyksistä päin vastoin niihin valmistaudutaan niin hyvin.
Sektion läpikäyneenä omalta kohdaltani voin sanoa, että se oli minulla helppo. Toipuminen oli nopeaa ja kipuja ei ollut.
mie valitsin sektion. en edes suostunut lantion tutkimuksiin enkä kääntämiseenkään. ja miun sektio oli ihan nappi-kokemus ja nopea. myös miehelleni. mies sai olla mukana ja kun mie olin ommeltavana ja heräämössä, niin mies sai tutustua tyttäreemme yksin ja rauhassa koko kolmen tunnin ajan. meistä se oli hienoa ja tärkeää. ainoa pikkujuttu, mikä harmittaa, on se että en saanut vauvaa rinnalleni syntymän jälkeen. mutta joissain sairaaloissa myös sektion jälkeen vauva saa käväistä äidin rinnalla.
että tällaisen valinnan teimme me. mutta sama ratkaisu ei sovi kaikille. joku kokee sektion huonona ratkaisuna ja joku taas perätilavauvan alatiesynnytyksen. on niin monenlaisia kokemuksia. tsemppiä teille syntymän ihanaan ihmeeseen:)
osan kommenteista huolimatta, minusta on hienoa että haluat tietää asioista. Tällä palstalla nyt ei tietenkään saa mitään faktatietoa, mutta asian kokeneiden mielipiteet ovat usein faktatietoakin tärkeämpiä.
Itse synnytin perätilaesikoiseni alakautta ja koska minulla ei ollut kokemusta siitä miltä sen pitäisi tuntua, koin sen kohtalaisen helpoksi. Ikävintä siinä oli se vaihe, kun vauvan piti antaa syntyä itsekseen kainaloihin saakka ja vasta siinä vaiheessa lääkäri tarttui lapseen ja auttoi ulos. Tämä johtuu kuulemma siitä, ettei vauva kosketuksesta säikähtäneenä oikaise käsiään suoraksi pään viereen, jolloin pää ei käsien kanssa mahdu syntymään. Lapsen roikkuminen tuntui ikuisuudelta.
Keskimmäinen syntyi alakautta ja oli ISO, 4950gr ja 57 cm. Paikat repesivät ja toipumiseen meni kuukausia.
Kuopus oli myös iso, 4700 gr, ja perätilassa, joten hänet leikattiin tähän maailmaan suosiolla. Minulle tämä sektio oli kaikkein ikävin. Tai ei oikeastaan se itse sektio, sehän oli auvoisa olotila, mutta aika sen jälkeen. Sängystä ei päässyt ylös kuin vatsaa tukemalla kyljen kautta, mitään ei pystynyt nostelemaan ja yskiminen oli s..tanallista. Arpi on ihan okei, mutta urheilullisena ihmisenä kärsin todella siitä, ettei 6 kk.teen saanut tehdä minkäänlaisia vatsalihastreenejäkään. Niin pinnalliselta kuin se kuulostaakin.
Onnea tulevaan synnytykseen päätyipä vaimosi sitten mihin ratkaisuun tahansa =)