Onko elämä mahdollista muilla planeetoilla?
Otetaanpas joku planeetta jossakin kaukana, tähän esimerkiksi.
Sen pitää olla tietyn matkan päässä omasta auringostaan,
jotta siellä olisi sopiva lämpötila.
Sen pitää pyöriä tiettyä nopeutta, ettei missään kohdassa tule liian kuuma tai kylmä.
Siellä pitää olla riittävä määrä puhdasta vettä.
Riittävästi jotain, jota voi käyttää ravinnoksi, eli energiaksi, joka ylläpitää elämää.
Ovatko olennot irrallaan, kuten ihmiset?
Tietyllä tavalla mekin olemme kiinni, kuten kasvit tässä planeetassa.
Kun ajatellaan ravinnon saantia, sekä ulostamista.
Ihminenkin pystyy olemaan irti tietyn ajan, kuten kasvi, jolla on ehjät juuret, ja joka voidaan istuttaa uudelleen. Mekin voimme olla syömättä tietyn ajan.
Entäpä ilmakehä?
Millainen tiheys ja millainen kaasuyhdiste kelpaa ylläpitämään elämää.
Meillä happi auttaa polttamaan energiaa ja paljon muuta, kuten aivot tarvitsevat happea, ja aivot ylläpitävät elämää.
Jos on esimerkiksi ohuempi kaasukehä, riittääkö se pitkäaikaiseen vakaaseen hengittämiseen?
Tai vastaavasti paksumpi?
Miten yleensä on siis mahdollista, että elämää olisi kovinkaan monessa planeetassa? Tokihan tämän kaltaisia planeettoja, kuten maa, voi olla miljardeja, koska maailmankaikkeus on niin laaja.
Ei se silti tuo mitään varmuutta asiaan. Mitä jos maa onkin jokin harvinainen poikkeus näine juuri sopivine olosuhteineen. Silloinhan me olisimme aivan yksin suuressa ja jäätävässä maailmankaikkeudessa.
Niin, tämmöisiä sitä sitten tulee välillä pohdittua. Mikään ei ole mahdotonta, vaan mahdollisuuksien määrä, siinä on niin paljon mietittävää.
En ole mikään kauhea skeptikko, enemmänkin utelias. Sitäpaitsi köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus. (vähän lainattu Junnua)
Otetaanpas joku planeetta jossakin kaukana, tähän esimerkiksi.
Sen pitää olla tietyn matkan päässä omasta auringostaan,
jotta siellä olisi sopiva lämpötila.
Sen pitää pyöriä tiettyä nopeutta, ettei missään kohdassa tule liian kuuma tai kylmä.
Siellä pitää olla riittävä määrä puhdasta vettä.
Riittävästi jotain, jota voi käyttää ravinnoksi, eli energiaksi, joka ylläpitää elämää.
Ovatko olennot irrallaan, kuten ihmiset?
Tietyllä tavalla mekin olemme kiinni, kuten kasvit tässä planeetassa.
Kun ajatellaan ravinnon saantia, sekä ulostamista.
Ihminenkin pystyy olemaan irti tietyn ajan, kuten kasvi, jolla on ehjät juuret, ja joka voidaan istuttaa uudelleen. Mekin voimme olla syömättä tietyn ajan.
Entäpä ilmakehä?
Millainen tiheys ja millainen kaasuyhdiste kelpaa ylläpitämään elämää.
Meillä happi auttaa polttamaan energiaa ja paljon muuta, kuten aivot tarvitsevat happea, ja aivot ylläpitävät elämää.
Jos on esimerkiksi ohuempi kaasukehä, riittääkö se pitkäaikaiseen vakaaseen hengittämiseen?
Tai vastaavasti paksumpi?
Miten yleensä on siis mahdollista, että elämää olisi kovinkaan monessa planeetassa? Tokihan tämän kaltaisia planeettoja, kuten maa, voi olla miljardeja, koska maailmankaikkeus on niin laaja.
Ei se silti tuo mitään varmuutta asiaan. Mitä jos maa onkin jokin harvinainen poikkeus näine juuri sopivine olosuhteineen. Silloinhan me olisimme aivan yksin suuressa ja jäätävässä maailmankaikkeudessa.
Niin, tämmöisiä sitä sitten tulee välillä pohdittua. Mikään ei ole mahdotonta, vaan mahdollisuuksien määrä, siinä on niin paljon mietittävää.
En ole mikään kauhea skeptikko, enemmänkin utelias. Sitäpaitsi köyhän paras huvitus on vilkas mielikuvitus. (vähän lainattu Junnua)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miten käy, kun kuu loittonee niin kauas maapallosta ettei sen vetovoima enää vakauta maan pyörimistä? Tai mitä jos kuuta ei olisi koskaan syntynytkään? Kuinka usein planeetta on juuri sopivalla etäisyydellä tähdestä, jotta elämä on mahdollista? Tarvitaan monta täysosumaa että elämää voi syntyä.
Hyvä vastaus mun mielestä!
Mä oon kans joskus miettinyt tota kuun asetelmaa maahan nähden. Kaikki nousuvedet ynnä muut vaikuttaa kuitenkin jotenkin ainakin meren eläviin otuksiin ja silleen.
Ja sit just se, että mikä täysosuma tää kaikki on. Vielä kun ymmärtäiskin, miten joku jostain noin kaukaa tosiaan pystyis matkustamaan tänne asti. Toisaalta se, että joku joskus ihmetteli, miks ne muka ois niin kiinnostuneita meistä, ei sekään ois ihme, koska jos nyt tätäkin alkaa pohtimaan, niin elämä jossakin on kuitenkin sanoinkuvaamattoman ihmeellistä. Miksei me oltaisi kiinnostavia kaikkine virheinemme (sodat ja ilmastonmuutokset jne).
Kiva että joku edes vastaa. Aattelin, että tää mun alotus oli vähän sellanen ohitettava, tai jotain.
"Ja sit just se, että mikä täysosuma tää kaikki on."
Minä olen enemmänkin miettinyt sitä, kuinka tämä meidän pallomme on todennäköisesti vain yksi mahdollinen täysosuma muiden mahdollisuuksien joukossa. Me olemme tällä planeetalla jo todenneet, että elämä löytää keinonsa. Olemme löytäneet elämänmuotoja uskomattomista paikoista joiden pitäisi olla elämälle vihamielisiä esm. kuivilta aavikoilta. Eliöthän ovat usein yksinkertaisia, mutta se onkin kaikkein paras takuu sen selviytymiselle. Olen suhteellisen varma siitä, että jos pystyisimme tutkimaan löytäisimme elämää muiltakin taivaankap......avaruudenkappaleilta. Yksinkertaista elämää tosin.
"Miksei me oltaisi kiinnostavia kaikkine virheinemme sodat ja ilmastonmuutokset jne."
Minä olen aina ajatellut, että jos jossain etäisyydessä on superkehittynyt älykäs laji, niin mitä todennäköisimmin myös se on käynyt samantyyppistä tuhoisaa evoluutiota läpi. Olettaisin että sodat tuskin ovat, tai ainakaan ovat olleet, tällä hypoteettiselle Laji X:lle tuntemattomia. Kun Laji X puolestaan on päässyt irti oman planeettansa kahleista ja löytänyt muita elollisia olentoja ovat seuraukset hyvin voineet olla tuhoisat. Toisen älyllisen lajin kohtaaminen on hyvin voinut tässä tilanteessa johtaa tuhoisaan konfliktiin. Kaksi älykästä lajia, joita erottaa miljoonien/miljardien vuosien evoluutio erilaisissa ympäristöissä. Molemmilla omat pelkonsa, tavoitteensa, tapansa, tieteensä, mahdollisesti uskontonsa ja jopa koostumuksensa! Muistatko mitä meidän planeetallamme tapahtui kun eurooppalaiset ja Amerikan intiaanit kohtasivat? Entä sitten vähemmän älylliset lajit? Mitä on tapahtunut monille niistä, kun ME olemme kohdanneet niitä? Samoin voisi käydä muuallakin. Mahdollisuuksia, loputtomasti mahdollisuuksia ja valtavasti erilaista maailmoja!
No, nyt riittäköön. Ehkä myöhemmin lisää.
Jos katselet lievällä huumorilla käynnistämäni "Kallupin" lopputulosta, niin arvioitaessa 1 - 10 maan ulkoisen elämän uskottavuus galaksissamme sai korkeimmat pisteet: 9,7.
Luulisin, että ammattibiologien, tai ainakaan astro-sellaisten arvio on lähellä samaa suuruusluokkaa.
"millainen kaasuyhdiste kelpaa ylläpitämään elämää."
Happi on alunperin myrkky. Siksi syömme antioksidantteja:):)
Melkein minkälainen tahansa; ainakin alkeellisen elämän ylläpitoon. Islannin Geysiireistä ei vielä parikymmentä vuotta sitten kukaan itseään arvossa pitävä biologi olisi etsinyt elämää. Mutta mutta.. Kun mustat savuttajat eksoottisine ekoympäristöineen löytyivät ja niissä asustavat "termofiilit", jotka kokisivat jäätymiskuoleman lämpötiloissa, joita vain vähän aikaisemmin pidettiin elämälle mahdottomina, alettiin elämää etsimään aivan uusista paikoita.
Peruskalliosta parin kolmen kilsan syvyydeltä otetuista näytteistä on löytynyt bakteereja tai arkkeja.
Elämä sopeutuu jo armaalla Telluksellammekin "uskomattomiin" ympäristöihin.
Miksi ei sitten muualla???
sitä yleistä esimerkkiä, kuinka galakseja on miljardeja ja galakseissa taas miljardeja tähtiä ja niillä planeettoja ja jos galaksissa on aina vaan yksi elämälle suotuisa planeetta, on elämälle suotuisia kappaleita miljardeja jne.
Niin jos siis miettii sitä toisinpäin, että maailmankaikkeudessa on kauhea kasa paskaa kellumassa jättimäisten mustien aukkojen ympärillä, ja sitten siellä elottoman paskan joukossa on vain yksi hikinen pallukka jossa on elämää.
Kumpi on todennäköisempää?
Sekö, että koko maailmankaikkeudessa on vain yksi pieni pallo jolla on elämää, vai oletus että maailmankaikkeudessa suuren tyhjyyden, sekä vihamielisten alueiden keskellä on useampia pallukoita joilla on elämälle suotuisat olot.
Minun on pakko tunnustaa että mitä enemmän ajattelen tuota miljardien elämälle suotuisten pallojen olemassaoloa vastaan yksi pallo koko maailmankaikkeudessa, alkaa minusta tuntua siltä että aikaisemmat "tieteilijät" ovat olleet suuresti väärässä väittäessään että elämää ei voi olla kuin täällä.
Toisaalta, kun psykologian kannalta tarkastelee tätä yksi pallo vastaan miljardi elävää palloa en yhtään ihmettele asiaa. Tähdet ovat pieniä mitättömiä pisteitä taivaalla ja meidän galaksi on vain himmeä, lähes huomaamaton "pölyvana" taivaalla. ja vielä sen takana maailmankaikkeus jossa on samanlaisia aivan järjettömän kokoisia galakseja. Ihminen ei yksinkertaisesti käsitä maailmankaikkeuden valtavaa kokoa.
Maailmankaikkeus on aivan saatanan massiviinen tila!
Nykyihminen ehkä käsittää meidän aurinkokunnan koon jotenkuten kun on nähnyt kuvia siitä jo niin paljon, mutta kun ihmiset pistetään sitä kuvaamaan, harva käsittää sen kuinka pieneltä meidän pallomme näyttäisi esimerkiksi Marsista tai Venuksesta katsoen.
Meidän pallo on todellakin ihan yhtä pieni piste noiden planeettojen taivaalla, kuin nuo planeetat ovat meidän taivaalla. Meidän maapallo on yksi mitättömän pieni piste meidän aurinkokunnassamme.
Tähdet jotka näkyvät meille pisteinä ovat suhteellisen lähellä meitä, ja niillä on planeettoja ympärillä. Se pölyvana joka on meidän oma kotigalaksimme koostuu ihan samanlaisista tähdistä jotka ovat vain niin valtavan kaukana että niiden valo sulautuu yhteen. Me näemme Andromedan tähdistön läpi kahden miljoonan valovuoden päähän Andromedan galaksin, joka on samanlainen galaksi kuin tämä meidän galaksi joka näkyy himmeänä vanana yötaivaalla. ja Andromeda on vielä lähellä meitä...
On aivan sulaa tietämättömyyttä, tai sitten hulluutta väittää että maailmankaikkeudessa ei olisi kuin yksi ainoa elämää ylläpitävä planeetta, meidän Maapallo. Todennäköisyys sille on niin mitätön että se olisi suoranainen ihme jos missään muualla ei ole elämää.
Enkä tässä tarkoita pelkästään bakteeritason elämää, vaan myös yhtä sivistynyttä kuin tämä meidän pallon elämä. Emmehän mekään ole matkustelleet vielä muualle kuin Kuuhun, vaikka yritystä ja haluja varmasti ihmiskunnalla siihen onkin.
Autius ei käy järkeen
Thomas Dick ei voinut uskoa Jumalan luoneen kaikki planeetat ja tähdet vain jättääkseen ne elottomiksi ja asumattomiksi. Nyt, lähes kaksi vuosisataa myöhemmin tutkijoiden vahvin peruste on yhä samantapainen. Luoja ei ehkä enää ole mukana kuvioissa, mutta kuka voisi ajatella, että maailmankaikkeudessa, jossa on tähtiä yhtä paljon kuin hiekanjyviä maapallon kaikilla rannoilla, vain yhden tähden liepeiltä löytyy älykkäitä olentoja?
Kaikkeus tehtailee elämää
Vielä kolmekymmentä vuotta sitten saattoi lääketieteen nobelisti Jacques Monod julistaa vakaumuksen syvällä rintaäänellä elämän harvinaisuutta ja merkityksettömyyttä kirjassaan Sattuma ja välttämättömyys: ”Maailmankaikkeus ei kantanut elämää sydämensä alla eikä biosfääri ihmistä.” Ihmisen karu osa on elää ”yksinäisyyden jäätämässä universumissa”.
Vuonna 1995 toinen saman alan nobelisti Christian de Duve puki sanoiksi tutkijoiden uuden, täysin vastakkaisen näkemyksen omassa kirjassaan Vital Dust (Elinvoimainen pöly): ”Maailmankaikkeus – – on tehty luomaan elämä ja henki, synnyttämään eläviä olentoja, jotka pystyvät tietämään totuuden, arvostamaan kauneutta, tuntemaan rakkautta, kaipaamaan hyvää, nimeämään pahan, kokemaan mysteerejä.”
Nykyisin tiedämme, että kosmos on itseorganisoituva: vuosimiljardien aikana siihen kehittyy yhä monimutkaisempia ja yllättävämpiä rakenteita. Maailmankaikkeutta voi ajatella eräänlaiseksi lämpövoimakoneeksi, joka saa energiansa omasta laajenemisestaan. Laajeneminen kasvattaa aineen ja säteilyn välistä lämpötilaeroa, mikä puolestaan kasvattaa rakenteiden kokoa ja kompleksisuutta.
Tuloksen näemme meitä ympäröivässä maailmassa. Alkuräjähdyksen tasapaksusta hiukkasvellistä syntyivät tähdet, raskaat alkuaineet, planeetat, molekyylit ja lopulta elävät olennot, kaikki luonnonlakien sääteleminä, vailla yliluonnollista ohjausta tai Jacques Monod’n esittämiä kosmisen harvinaisia sattumia.
Kannattaako elämää todella etsiä?
Miksi me emme voisi olla Linnunradan kehittynein sivilisaatio? Linnunrata on noin kymmenen miljardia vuotta vanha, ja avaruusmatkailuun kykenevien olentojen kehittyminen vei alle viisi miljardia vuotta. Jos me olemme tyypillinen esimerkki, vanhimpien tähtien planeettoja asuttavat olennot olivat saavuttaneet meidän tasomme jo silloin, kun Aurinko ja planeetat olivat vasta syntymässä.
Koska uusia tähtiä syntyy jokseenkin tasaista tahtia, myös sivilisaatioiden määrä on kasvanut tasaisesti viisi miljardia viime vuotta. Tyypillinen vieras sivilisaatio on silloin kehityksessään meitä puolitoista miljardia vuotta edellä. Me olemme Linnunradan fiksuimpia vain siinä tapauksessa, että olemme yksin.
Teksti: Esko Valtaoja
Valitse formaatti koneesi mukaan...ja nauti esityksestä.
Siinä kun ajatuksen kanssa miettii syntyjä syviä (& pimeyttä)
niin ihmisten tieto on kaikkeuden rinnalla todella pientä...
http://hubblesite.org/gallery/video/hst2005/
Suosittelen katsomaan ja ajattelemaan ihmisten "ainutlaatuisuutta" ?
* > 300 Miljardia galaksia
* > 300 miljardia aurinkokuntaa jokaisessa galaksissa (ka)
= > 100 000 Triljoonaa aurinkokuntaa...........
....Ja me "muka" ainutlaatuisia täällä maailmankaikkeudessa ! Ja katin kontit !
Aurinkokuntamme sijaitsee nuoremmasta päästä olevassa galaksissa - joten miten siellä vanhemmissa galakseissa / aurinkokunnissa elämän meno menee...sen voi jokainen vain itse miettiä.
Vaikka vain miljoonan vuotta kehityksessä meistä edellä...ja millainen tekniikka käytössä.
ps: Intialaisten vanhojen kirjoitusten mukaan universumissa olisi 400 000
ihmisten "älykkyyden" kaltaista (tyhmempiä & viisaampia) sivilisaatiota...
100 000 Triljoonan suhde 400 000 on pieni "otanta"...mieti sitäkin.
Kun "olemme" hyväksyneet tämän ajatuksen ettemme ole orpona täällä suuren kaikkeuden reunamilla...
Niin miten voimme "olla niin varma" siitä asiasta -
ettei Telluksemme ole poikennut "vieraspaikkakuntalaisia" ennen ja nyt parasta aikaa ?
Tähän tietenkin eräät vetävät oman "järkähtämättömän" ihmisten tiedemaailman nykyiset "lopulliset tiedot" avaruudessa liikkumisesta ja matkojen ongelmista...huomauttaisin että sivilisaatio joka liikkuisi aurinkokunnista toisiin - ei todellakaan käytä sellaista tekniikkaa jota ihmiskunta nykyään tietää tai käyttää...vaikka kuuhun tai Marsiin mentäessä.
" Ihmisen tunteellisuus on käänteisessä suhteessa tietoon tosiasioista
- mitä vähemmän tiedät, sitä kiihkeämpi olet."
- Bertrand Russell -
En tiedä kenelle tässä nyt vastaisi, mutta laitan tähän: Se että maailmankaikkeudessa on kaiken todennäköisyyden mukaan(ehkä) elämää monessakin paikassa ei kai sulje pois sitä "totuutta", että elämän syntymiseen tarvitaan useita suotuisia sattumia. Kyllä minustakin olisi hyvin outoa, jos elämää olisi vain täällä.