Vanhemmat elää.Itse 63:n ja molemmat vanhemmat elävät,kylvettävät marjapussin peluussa mennen
tullen,ehkä häviävät fyysessä puolessa hieman.
tullen,ehkä häviävät fyysessä puolessa hieman.
Monellako meistä+60
karavaanari90
18862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Molemmat vanhemmat poistuivat toisiin sfääreihin jo 17 vuotta sitten. Samoin appivanhemmat kuolivat 15 vuotta sitten. Kahden vuoden kuluessa kaikki neljä lähtivät ja sitä ennen yksi veli ja aviomies. Silloin sanoin, ettei enää yksiäkään hautajaisia lähipiirissä. Luoja kuuli ja toistaiseksi ei ole ollut.
toinen, äitini elää. Itse 63v ja ajattelin elää vielä vanhemmaksi!
Äitini ei ole varmaan koskaan pelannut korttia, minäkin vaan lapsena mustaa pekkaa, olisko äiti ollut mukana,, en muista.
ja ikääkin kertynyt 88 vuotta (olen itse vielä nippanappa alle 60), mutta dementia tai alzheimer on vienyt muistia jo paljon. Vielä viisi, kuusi vuotta hän oli aika haka ristikkojen ratkomisessa, mutta sitten tuli se kesä kun katselin hänen ristikoitaan...ne olivat aivan täynnä kirjaimia, kyllä, mutta itse keksittyjä sanoja...
Isä kuoli 53-vuotiaana; ruokavalio, rööki, alkoholin käyttö ja sodasta aiheutunut stressikö syynä plus perintötekijät, jotka myös minulla...mutta nykyajan hoitomenetelmillä faija olisi vielä elossa, luulen.
Ei enää pitkään aikaan.
tuo evakkotaival ollut osasyynä. Sekä sota. Aika raskasta oli elämä siihen aikaan, eikä ollut alkoholilla aiheeseen asiaa.
omillani. Äiti kuoli jo alta 6-kymmenen, ikänsä tervettä elämää viettänyt.
Isä oli kyllä aikanaan sodassa.
onko nälkävuodet 20:luvun lopulla vaikuttaneet
pitkäänikään vai onko perimä vaikuttamassa.
kun äitini kuoli 59 v., isäni 71v.?
Vai käsitinkö väärin?
Äiti täyttää 90v tässä kuussa, isä kuoli 41 vuotta sitten,olen 60v. Äiti on kova käsityöihminen vieläkin,urheilua tykkää seurata telkkarista.
Ole onnellinen äidistäsi!
Isäni kuoli kun olin 10v ja äitini kun olin 32v!
Silloin 10vuot. ollen sitten kynnettiin pellot veljeni kans (9v) ja niitettiin elot ja heinät hevosella, joka oli vauhko aina saranpäässä eli otti pikonit, ja tehtiin kaikki maatalontyöt, huh, näin jäljestäpäin ajatellen, miten sitä osasi ja jaksoi, lypsää lehmät aamuisin ennen keskikouluun menoa jne!
No, olen "istunut" jo yli 30v "vain" toimistossa töissä, muualla kuin kotona!
Ei nykyajan lapsista olisi aikoihin ollut tuollaisiin hommiin!
Äitini 82v mukaan jokaiselle on annettu kirja syntyessään, jossa on määrätty sivumäärä,kun kaikki sivut on käännetty niin se on siinä.
Tämä on lahkoihin kuulumaton uskonasia.
Isän kuolemasta on jo viisitoista vuotta, hän oli kuollessaan 83. Äitini kuoli kuusi vuotta sitten 87 vuoden iässä. Itse olen nyt 63, eli vanhempani olivat yli kolmekymppisiä avioituessaan.
Toinen sai urakan valmiiksi 79-vuotiaana, toisella se kesti reilut 98 vuotta.
Vallsi:Ei enään ole, Äitiä-Isää-Veljeä-Siskoa.
Mutta ihana VAIMO on vierellä. Lapset ja heidän lapsensa.
Hienoa olla VAARI.
Arvonimet on mielestäni jotenkin ansaittu.Niistä jokaista määrätyllä kunnioituksella kuuluu kantaa.Itse 5:n lapsen vaari/pappa.
ne on mitä suurimmassa määrin saatu.
Moni ei saa niitä koskaan, vaikka kuinka hyvin olisi ne ansainnut.
OLen onnekas sillä molemmat ovat vielä suht koht voimissaan,pärjäävät kahdestaan kotona,toistaiseksi.
Iän ja työn tuomia vaivoja kyllä on,ja tottakai huomaan hiipumisen vuosien myötä.
Käyn säännöllisesti heitä tapaamassa suvun vanhimpana ja muutenkin olen pitänyt huolta heistä ja heidän asioistaan.
Se on ikäänkuin langennut minulle.
Vaikka välimatka on pitkä,juttelemme äidin kanssa päivittäin ja tuntuu kuin he olisivat tuossa vieressäni aina.
Minulla on ihanat vanhemmat,rakastan heitä aina!
Saat olla onnellinen voidessasi keskustella ikäisenäsi vanhempiesi kanssa.
Itse olen menettänyt vanhempani, mieheni, lapseni , veljeni. Näin joulun aikaan palaavat kauniit ja surulliset muistot mieleeni.
Raskaiden menetysten myötä olen oppinut iloitsemaan jopa pienestä kynttilän liekistä.