moi!
toivoisin että jaksaisitte lukea tämän viestin ja kenties lisäksi vastata..
olen ollut puolisen vuotta ihastuneena täysin yhteen tyttöön, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. ongelmani on kuitenkin normaalia ujouttakin sievoisempi ujous...
olen normaali poika, elämässäni ei mainittavia suuria erikoisuuksia ole. yritän olla yksilöllinen - ja teenkin usein hyvin pieniä persoonallisia ratkaisuja asioiden suhteen. silti minusta tuntuu, että olen yhä yhtä -valitettavasi- tätä suurta poikamassaa. (ujous estää minua tekemästä suurempia valintoja) uskaltaisin kuitenkin väittää, että asia erottaa minut suuresta osasta pojista (tämä ei vain valitettavasti näy ulospäin). en retkahda kaikkiin vastaan tuleviin isotissisiin tyttöihin (niin kuin kaikki muut tuntuvat tekevän), vaan yleensä ihastun kuuntelemalla ihmisiä… josta päästääkin takaisin ongelmaan;
eli... koulun alkaessa jouduin samalle kurssille erään tytön kanssa, joka on ollut koulussamme aina, en vain ole koskaan joutunut tekemään tekemisiin hänen kanssaan. tunneilla hänen puhuessaan huomasin hänellä olevan samoja mielipiteistä asioista kuin minulla. valitettavasti vain en tunneilla uskaltanut puhella kosolti, joten hän tuskin huomasi mielipiteidemme ja kiinnostuksen kohteidemme yhdenlaisuutta. näen häntä koulussamme käytäville usein, en vain ole uskaltanut juttusille (mikä johtuu siitä, että minulla on ollut kavereita roikkumassa perässäni ja silloin kun olen yksin hän tuppaa usein olemaan ystäviensä kanssa.)
tiedän myös hänen irc-gallerian nickinsä. luettuasi tuon, saatat varmasti ihmetellä, miksi en vain kirjoita ja sano hänelle jotain. ongelmani olikin se eli olen ”yliujo”. päässäni pyörii pelkoja; "mitäs jos hän onkin jo varattu?"
"entäs jos joku lukee tuon kommentin ja ryhtyy levittelemään juttua/tai kiusaamaan minua."
eikä tilannetta myöskään paranna se, että hän juttelee myös joidenkin toisten poikien kanssa galleriassa. olen kateellinen pojille, kun he pystyvät tekemään asioita vapautuneesti tuntematta ujoutta. tuo tytön ja toisten poikien keskustelu tekee minut myös mustasukkaiseksi
olen myös vihainen itselleni, kun olen niin ujo. viha on ajanut minut pieneen toivottomuuden tunteeseen ja masennukseen.
mitä minun tulisi tehdä? miten pääsisin ujoudesta eroon? miten saisin rohkeutta sanoa hänelle suoraan kasvotusten tai edes internetissä?
toivottovasti osaisistte neuvoa. :)
- desperete fellow -93 -
ps. anteeksi mahdolliset kielioppivirheet, mutta tämä viesti piti kirjoittaa pienoisessa kiireessä.
toivoisin että jaksaisitte lukea tämän viestin ja kenties lisäksi vastata..
olen ollut puolisen vuotta ihastuneena täysin yhteen tyttöön, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. ongelmani on kuitenkin normaalia ujouttakin sievoisempi ujous...
olen normaali poika, elämässäni ei mainittavia suuria erikoisuuksia ole. yritän olla yksilöllinen - ja teenkin usein hyvin pieniä persoonallisia ratkaisuja asioiden suhteen. silti minusta tuntuu, että olen yhä yhtä -valitettavasi- tätä suurta poikamassaa. (ujous estää minua tekemästä suurempia valintoja) uskaltaisin kuitenkin väittää, että asia erottaa minut suuresta osasta pojista (tämä ei vain valitettavasti näy ulospäin). en retkahda kaikkiin vastaan tuleviin isotissisiin tyttöihin (niin kuin kaikki muut tuntuvat tekevän), vaan yleensä ihastun kuuntelemalla ihmisiä… josta päästääkin takaisin ongelmaan;
eli... koulun alkaessa jouduin samalle kurssille erään tytön kanssa, joka on ollut koulussamme aina, en vain ole koskaan joutunut tekemään tekemisiin hänen kanssaan. tunneilla hänen puhuessaan huomasin hänellä olevan samoja mielipiteistä asioista kuin minulla. valitettavasti vain en tunneilla uskaltanut puhella kosolti, joten hän tuskin huomasi mielipiteidemme ja kiinnostuksen kohteidemme yhdenlaisuutta. näen häntä koulussamme käytäville usein, en vain ole uskaltanut juttusille (mikä johtuu siitä, että minulla on ollut kavereita roikkumassa perässäni ja silloin kun olen yksin hän tuppaa usein olemaan ystäviensä kanssa.)
tiedän myös hänen irc-gallerian nickinsä. luettuasi tuon, saatat varmasti ihmetellä, miksi en vain kirjoita ja sano hänelle jotain. ongelmani olikin se eli olen ”yliujo”. päässäni pyörii pelkoja; "mitäs jos hän onkin jo varattu?"
"entäs jos joku lukee tuon kommentin ja ryhtyy levittelemään juttua/tai kiusaamaan minua."
eikä tilannetta myöskään paranna se, että hän juttelee myös joidenkin toisten poikien kanssa galleriassa. olen kateellinen pojille, kun he pystyvät tekemään asioita vapautuneesti tuntematta ujoutta. tuo tytön ja toisten poikien keskustelu tekee minut myös mustasukkaiseksi
olen myös vihainen itselleni, kun olen niin ujo. viha on ajanut minut pieneen toivottomuuden tunteeseen ja masennukseen.
mitä minun tulisi tehdä? miten pääsisin ujoudesta eroon? miten saisin rohkeutta sanoa hänelle suoraan kasvotusten tai edes internetissä?
toivottovasti osaisistte neuvoa. :)
- desperete fellow -93 -
ps. anteeksi mahdolliset kielioppivirheet, mutta tämä viesti piti kirjoittaa pienoisessa kiireessä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No sieltä tuli tekstiä, mutta ei käy valittaminen kun itsekkin tukin koko sivustot mun murheillani.
Ujoudesta en osaa sanoa mitään, koska olen itse lähinnä tämmönen toiminnan mies. Mä en koskaan ajattele mitä muut ajattelevat. Mä vaan teen kaiken niinkuin musta tuntuu ja pystyn helposti juttelemaan jopa tuntemattomille. Mä tulen juttuun kaikkien kanssa ja musta on kiva olla se mikä mä olen.
Vaikka mikään lääkäri olekkaan niin voisinpa miltein suositella sulle siedätyshoitoa >:) Allergikoille syötetään pieniä määriä sellasta ainetta jolle he ovat allergisia. Tätä kutsutaan siedätyshoidoksi ja se joko auttaa tai sitten ei.
Elikkä ehdottaisin sulle samaa. Ota itteäs niskasta kiinni ja päivä kerrallaan tee asioita joita et normaalisti tekisi. Mitään isoa hyppyä sun ei tarvitse tehdä, mutta ties vaikka oikeasti toimis.
Nyt itse ongelmaan, elikkä on hyvinkin luonnollista että se tyttö jutustelee kaikille pojille Ircissä, kun ei mikään häntä sidokkaan >:) Elikkä jos sä et meinaa häntä omia niin anna tyttösen jutustella ja elää elämäänsä. Suotta sä siellä kotona mietit, että onko hän varattu tai ei. Sun nyt vaan pitäs uskaltautua tehä asialle jotain!
Jos sä aina mietit tommosia... "entä jos hän onkin varattu?", "Entä jos hän ei pidäkkään musta", "Entä jos hän/muut nauravat minulle?".
Nyt herätys :D Eihän tommosella ketään saada? Jos hän olisi varattu. Olisi hänellä varmaan merkkejä IRC:ssä siitä ? ( yhteisiä kuvia poikaystävästään jne... ). Ja jos se on muista tyhmää, että poika uskaltaa osoittaa kiinnostuksensa tyttöä kohtaan niin siinähän nauravat !? Loppupeleissä sä voit saada sen tytön ittelles ja ne jääkööt kädettää himaan.
Pointtini varmaan oli, että koita nyt ottaa itteäs niskasta kiinni ja tehäkkin jotain.
"On niitä jotka meinaavat ja niitä jotka tekevät, eläköön se hiuksen hieno ero" >;)
Tsemppiä nyt sulle, hymyille sille vaikka aina kun se suo katsoo. Se on jo alku
Moikka, mun on kauheen vaikee vastata sulle koska en itse ole ujo, mielestäni, koska jos olen ihastunut johonkin poikaan, niin menen ylensä kertomaan sen hänelle ihan suoraan jos tiedän ettei hän nyt sentään vihaa minua.
Mutta, mieti entä jos tämä tyttö ihastuu johonkin toiseen poikan kun sinä odottelet?.. Mitä jos et voikkaan enään muuta kuin valitella että et voi enää olla hänen kanssaan, eikä hän edes tiedä sinun pitävän hänestä? tuskin ketään edes vaivautuu katsomaan jos lähetät tälle tytölle irc-galleriassa viestiä. tai entä jos ottaisit tytön numeron selville ja lähettäisit tekstiviestin jos et uskalla puhua hänelle. Rohkeutta olen varma että tyttö ilahtuu kuullessaan että olet ihastunut häneen. Tuskin hän siitä ainakaan suuttuu =)
-Ninni