olen viikon vanhan tytön äiti.vasta eilen rupesi maito kunnolla nousemaan rintoihin eli olen joutunut osittain turvautumaan korvikkeisiin. imetys ei muutenkaan ole lähtenyt mitenkään helposti käyntiin. tyttö ei malta keskityä imemään tissistä, pullosta imee ihan rauhassa ja toista tissiä se tuntuu vihaavan.nyt kun maitoa tulee reippaammin niin olen lypsänyt pulloon ja syöttänyt siitä. kokeilen kyllä tissistä syöttämistä ensin joka kerta. minulla on todella isot rinnat ja tuntuu etten löydä hyvää asentoa imettämiseen millään.
jokatapauksessa rupeen oleen ihan poikki tän tissitaistelun kanssa.olen miettinyt että miksi otan siitä niin kauheen stressin ja tullut sihen tulokseen että meille äideille luodaan siitä kummallinen paine niskaan...onko se oikeesti joku äitiyden mittari tuo imetys?tekeekö se minusta huonomman äidin jos en täysimetä?eikö se ole tärkeintä että minulla on hyvin voiva terve lapsi ja äitikin olisi onnellinen eikä stressaisi turhsta?
kiitos kun sain purkaa tuntojani.mielelläni kuulen mielipiteitä asiasta.
jokatapauksessa rupeen oleen ihan poikki tän tissitaistelun kanssa.olen miettinyt että miksi otan siitä niin kauheen stressin ja tullut sihen tulokseen että meille äideille luodaan siitä kummallinen paine niskaan...onko se oikeesti joku äitiyden mittari tuo imetys?tekeekö se minusta huonomman äidin jos en täysimetä?eikö se ole tärkeintä että minulla on hyvin voiva terve lapsi ja äitikin olisi onnellinen eikä stressaisi turhsta?
kiitos kun sain purkaa tuntojani.mielelläni kuulen mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä imetys oli alussa oikeaa taistelua ja tyttö oli rinnalla 12h/vrk.
Sitten kun tyttö oli n. 2 kk piti ruveta antamaan illalla lisämaidoksi korviketta, koska itsellä ei ainakaan kroppa pysynyt mukana "vähän maitoa päivällä, illalla aivan kamalasti" -meiningissä. Ja voi herranjestas kun tuli moneen kertaan itku asiasta. Mutta itsellä oli kyllä sellainen olo, että mitä virkaa minulla edes on, jos en voi imettää lastani (ja siis lapsi on nyt vielä oikea tissitakiainen 8 kk ikäisenä ja nuo aiemmin syödyt iltakorvikkeet on nyt korvannut puuro) ja että olen ihan epäonnistunut äitinä. Ja varsinkin kun nyt näin jälkikäteen miettii asiaa, niin tuntuu aivan uskomattomalta :)
Imetys on aina hyvästä, mutta tärkeintä on, että sekä äiti että lapsi pärjäävät ja ovat tyytyväisiä.
Ja suuret onnittelut pikku nyytistä!
Imetys ei ole todellakaan mikään helppo laji! Parhaimmillaanhan imetys on sitä, että tissi suuhun ja vauva imee... mutta käytäntö on usein todellakin kaikkea muuta!
Itsellänikin on jonkin verran keskimääräistä suuremmat rinnat ja emme löytäneet vauvan kanssa hyvää imetysasentoa imetystyynejen yms. kanssa ollenkaan. Tyttö on nyt 7 kk ja imuttelemme edelleen makuultamme. Hyvin on sujunut (jollei oteta huomioon järjettömiä rintaraivarikausia, paria rintatulehdusta ja sitä, että maidon nousu oli itselläni myös hidasta ja alkuun tarvittiin myös korvikkeita).
Mielestäni tärkeintä on, että lapsella on äiti, joka jaksaa häntä hoivata ja ruokkia. Ei ole väliä, tuleeko ruoka pullosta vai tissistä tai onko se hankittu kaupasta tai lypsetty omista hinkeistä. Pääasia on, että vauva kasvaa ja voi hyvin.
Sinulla vauva on vielä niin pieni, että tilanteet ehtivät vielä muuttua moneen kertaan! Vauva voi olla levoton rinnalla esimerkiksi sen takia, että rinnasta suihkuaa liikaa maitoa hänen suuhunsa (meillä oli tätä), pullostahan ei tule muuta kuin imiessä, mutta tissit ovat välillä vähän konstikkaammat :D Jos ongelma on suihkutissit, niin kannattaa syöttää vain toisesta rinnasta yhdellä syöttökerralla. Tällöin rinnat tottuvat tavallaan vähän pidempiin syöttöväleihin ja lisäksi vauva saa enemmän myös rasvaista takamaitoa. Meillä tämä systeemi toimi! :D Itse olen oppinut (kaikesta huolimatta) nauttimaan imetyksestä. Toivottavasti myös teillä vauvan kanssa tilanne tasaantuu ja opitte toistenne systeemit! Stressiä ei kuitenkaan kannata asiasta ottaa, vaan tehdä hyvällä mielellä niin kuin itselle ja vauvalle parhaiten sopii. Ensimmäiset viikot ovat joka tapauksessa sellaista opettelua uusiin asioihin. Niin sinulle kuin vauvallekin :) Onnellisia hetkiä teille!
Kyllä se imetys siitä lähtee ajan kanssa luonnistumaan... Tai jos ei lähde, niin älä huoli; imettäminen ei todellakaan ole hyvän äitiyden mittari. Voit tarjota lapsellési läheisyyttä muullakin tavalla.
Oikeastaan aloin vastaamaan siksi, että minullakin on isot rinnat ja juuri sen takia imetysasentoja on ollut hankala löytää. En edes voi kuvitella, miten pystyisin syöttämään lasta esim. kantoliinassa ja itse tekisin samalla jotain muuta (siis vauva imisi itsekseen); vaikka monet tätä asentoa kehuvat. Minun pitää koko ajan jotenkin kannatella tissiä imettäessä, että se pysyy hyvin vauvan suussa. Helpoin imetysasento on makuullaan, mutta myös sylissä imetys onnistuu, jos on paljon tyynyjä tms tukia.
Haastavaa hommaa tosiaan toisinaan tuo imetys, mutta myös palkitsevaa :)
kiitos vastauksista. kiva kuulla etten oo ainut joka kärsii näistä ongelmista. ehkä pitäs jättää suomi24 lukeminen vähemmälle ni ei kaatus imetyshysteerikoiden paineet niskaan...(=
Juu ei turhia paineita imetyksestä kannata ottaa. Minäkin isotissinen ja kesti kyllä löytää se toimiva
systeemi tarvittiin korviketta. Nyt kun poika on 6vkoa niin maito piisaa ja imetys sujuu hyvin.
Imetyksen opetteleminen on uusi asia, sekä sinulle että vauvallesi.
Kannattaa harjoitella rauhassa ja eikä heti heittää hanskoja tiskiin :-)
Imetys ei ole äitiyden mittari, mutta se on helppo, terveellinen,
sekä vauvalle että äidille, ja halpa tapa ruokkia vauvaa.
Tutustu imetystukilista.net' in sivuihin.
Siellä on hyvät vinkit imetyksen aloitukseen ja imetysasentoihin yms. liittyen.