EIKÖ IKÄSYRJINTÄÄ ???

että ikäisiämme ja meistä nuorempiakin syrjitään työmarkkinoilla. Vain nuorille työ kuuluu heidän mukaansa.
Minulla onneksi vielä riittää työ elkeikään asti hoitoalalla.

Olen minäkin joutunut toteamaan, että näin on. En halunnut uskoa sitä alkuun, mutta ajan mittaan olen todennut, että ikäsyrjintää on, ja että se pahenee. Yli viiskymppisellä ei ole ollenkaan samaa ihmisarvoa enää kuin nuoremmilla. Kokemus ei merkitse mitään enää tässä yhteiskunnassa. VALITETTAVASTI!

tuo ikäsyrjintä työssä. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että monessa työpaikassa ja ammatissa näin varmasti tapahtuu.

Toisaalta olen itse teknisellä alalla ja iän karttuessa ainakin minun ympäristössäni myös ammattitaito karttuu varsinkin jos on itse valmis sitä myös ylläpitämään ja kehittämäään muullakin tavoin kuin käymällä työsssä. Tekninen kehitys on niin huimaa että perässä pysyminen vaatii jatkuvaa panostusta.

Olen tehnyt huomion että IKÄ ei ole ainakaan silloin mikään rasite jos ammattitaitoa ja osamista löytyy. Päin vastoin yhteistyökumppanit ja työn tilaajat toivovat saavansa omiin hommiinsa niitä osaavia kavereita.Nuoret ovat monessa asiassa nokkelia, jaksavia ja perustaidot osaavia mutta kyllä se vankka tietotaito tulee vasta vuosien työuran jälkeen.

Tätä taustaa vasten keski-ikäisillä ei ole mitään hätää, päinvastoin niitä viedään ns. "käsistä", niitä osaajia ei vaan ole riittävästi mistä ottaa. Tällöin isommat palkat eivät ole edes hidaste nuorempiin verrattuna.

Tämä kaikki siis teknisellä sektorilla miltä kantilta minä asioita katson. vaikeampaa varmasti on aloilla, jossa vertaillaan vain esimerkiksi työkykyä nuori versus keski-ikäinen, palkkakustannuksia ja jatkuvuutta yrityksessä. Tällöin voisin kuvitella olevan keski-ikäisillä painostavan kireää tuntea varmuus ja luottamus työn jatkuvuuteen.

Niin tai näin heitä tuo loppuosa kirjoituksestasi roskakoriin.Suuntaa ajatuksesi erilailla työhön ja löydä positiivisia ajatuksia tukalasta tilanteesta. Ei saa missään tapauksessa luovuttaa vaan elää ja iloita siitä mitä on saanut aikaiseksi ja yritystä kääntää tulevaisuus myönteisemmäksi.

Älkää nukahtako ;)

" Tahto huolehtia ihmisistä on lisääntynyt ja lisääntymässä, mutta enemmän on tekemistä kuin on tehty. Ajattelun muuttaminen on pitkä ja joskus kipeäkin prosessi, jossa ihminen joutuu kohtaamaan oman olemisensa monta äärtä.

Vaikeinta ei ole muuttaa ajattelua, vaikeinta on tajuta mitä ja miten ajattelee. Me koemme katsovamme maailmaa, emmekä ymmärrä katselevamme vain omia kuviamme, ajatuksiamme maailmasta.

Kun ihminen havahtuu huomaamaan, että hän on luonut sisälleen ikioman maailman, hän ymmärtää jotakin oleellista itsestään ja maailmasta. On kuitenkin suuri vaara, että tästä sisäisestä maailmasta tulee todellisempi kuin siitä jossa ihminen elää. Luomme havainnoistamme käsitteen ja ennen pitkää alamme pitää tuota käsitettä totena ja menetämme otteemme itse asiasta.

Näin on mielestäni käynyt työelämässä. Hienot asiat ovat muuttuneet käsitteiksi, joita ei enää eletä todeksi: asiakaslähtöisyys, tiimityö, muutos, henkilöstö voimavarana, ympäristönsuojelu, edullisuus ovat pelkkiä sanoja vailla todellista sisältöä. Niitä toistetaan, koska ne ovat hyviksi koettuja asioita, ei siksi, että niistä todella välitetään.

Me emme pääse eroon työstä, eikä meidän pidäkään. Työn määritelmä voi muuttua, mutta hengissä pysyäksemme ja viettääksemme henkisesti rikasta elämää meidän on aina tehtävä jotakin toisillemme.

Työ sinänsä on aina enemmän tai vähemmän hikistä tekemistä, mutta se voi olla myös hurmosta. Silloin kun ihminen ymmärtää työnsä tarkoituksen, kun hän tuntee kuuluvansa yhteisöön, joka yhdessä yrittää selviytyä hurjalta näyttävästä haasteesta ja kun hän on valmis luopumaan omasta mukavuudestaan ja itsekkyydestään tehdäkseen jotain toisille, silloin hän syvällä sydämessään tuntee todella elävänsä työssään eikä vain elättävänsä itseään työllään.

Jos ihminen tekee työtä vain saavuttaakseen sen avulla jotakin sellaista, jonka kuvittelee olevan tavoittelemisen arvoista, hän tekee itsestään vinttikoiran ja elämästään laukkaradan. Hänelle tulee hiki ja ehkä maalissa hetkellisesti hyvä olo, mutta palkintokaappiin katselu ei riitä tekemään elämästä upeaa.

Elämä ei ole suoritus. Ei ihmisenä oleminen ole kilpailu, jossa vain voittaa tai häviää. Elämä ei odottele meitä tuolla jossakin, se on koko ajan käynnissä silmiemme edessä. Toisin kuin laulussa uskotellaan, satumaa on aavan meren tällä puolen, siinä työssä, jota teemme rakastaen.

Elämää ymmärtääkseen ei tarvitse olla nero. Mutta yksinkertainen ja nöyrä pitää osata olla. Kutistamme elämää käpertymällä käsityksinemme pieneen tunkkaiseen selliin. Elämä on niin isoa ja ihmeellistä, että se ei millään ilveellä taivu turhamaisuuteemme tai muovaudu mielihalujemme mukaiseksi.

Monet etsivät elämää juoksemalla pakoon itseään. Toiset odottavat peukut pystyssä onnen tipahtavan syliin.

Ja elämä koko komeudessaan on koko ajan lähempänä kuin luulemmekaan - tavallisten ihmisten tavattomissa teoissa. Ne ovat sitä elämän ihmettä ja arjen taikuutta, jota jokainen syvällä sisimmässään haluaa omassa arjessaan nähdä, kokea ja olla mukana tekemässä "

viistöistä.