sen,että juuri sinä sairastuit,ei naapuri?
miten koette
syöpään sairastuneet
14943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
epäreiluna, ehkä vaipuisin masennukseen ja aloitekyky menisi
kaksi ihmistä kuoli syöpään ja elämä jäi aivan kesken
ja kuulin juuri että yhden tuttavan 6 v. lapsi oli kuollut; väärinhän se on
tilanteessa naapurit olisi ainakaan ensimmäisenä mielessä, eiköhän sitä omaan napaansa tuijottaisi aika pitkälti. Huoli lapsista, heidän jaksamisestaan ja pärjäämisestään varmaan olisi päällimmäisenä.
minä.Ei sairaus katso kohdetta nykyään ihmiset luulevat olevansa niin tärkeitä ja korvaamattomia etteivät edes pysty sairastumaan.Oman korvaamattomuutensa pystyy testaamaan yksinkertaisesti seuraavalla tavalla,pistä lasi täyteen vettä työnnä joku sormistasi veteen ja vedä pois jos veteen jää kuoppa olet korvaamaton.
ajatellut, että miksei naapuri. Mutta kyllähän se aluksi tuntui epäoikeudenmukaiselta, kun ajelin sairaalaan ja näin lähiön asukkaita, jotka heti aamusta kantoivat mäyräkoiriaan nortti hampaissa, kun itse olen elänyt kaikessa kohtuudella. Nopeasti tämäkin tunne meni ohi, kun tajusin, että kyllä minä olen kuitenkin heitä onnekkaampi ollut elämässäni syövästä huolimatta.
Kovin moni sairastuu,miksen siis minäkin. Ja minä kyllä autoin kohtaloa elintavoillani niin ei siinäkään mielessä oikein voinut kiukutella (minä en syyllistä itseäni, kunhan totean).
hänelläkin ollut jo pitkään syöpä, kun kuuli mun siihen sairastuneen, tasapeli.
edes mieleen, oli muutakin ajateltavaa. Ajattelin kyllä jossain vaiheessa sairastumisen epäreiluutta, mutta en sillä tavalla että miksi syöpä ei tullut naapurille, vaan siten että miksi minulle ei tullut joku helpommin parannettava sairaus.
Ensimmäinen ajatukseni oli: "That makes sense!"
Oli ollut niin riivatu rassaava vuosi, olin syönyt huonosti, tehnyt työtä joka ikinen päivä, ei lomaa kahteen vuoteen, syömättömyyttä, ja sitten mässäilyä...
Sitten, kun kuulin, että syöpäni ei ollut vielä levinnyt, olin niin kiitollinen, että tunsin saaneeni erityiskohtelun yläkerran herralta. Aloin katsoa elämää uusin silmin. Paransin tapojani. Toivoisin naapureillekin syöpää, mutta vain tällaista, joka pelottelee, mutta ei tapa. Se on mainio ravistelukeino.
Kolme erikoislääkäriä totesi sen tutkimuksissaan. Jopa "kuuluttivat" sen yleiseen tietoisuuteen. Sain sääliä ja valittelua enemmän kuin eläissäni.
Menin leikkaukseen ja sitten... Kirurgi totesi: Kas vain, se ei ollutkaan syöpä vaan vaaraton uusiutumaton kas vain. Olin jo sopeutunut kuolemaan 1,5 kk. - muutaman vuoden kuluttua. Pettymys oli valtava. Pitää jatkaa elämää.
Olen sitä mieltä, että tahdonvoimani tuhosi syövän. Keskitin koko voimani "tappamaan" syövän kun sain sen sijainnin selville. Ilmeisesti se tehosi.
Tämä oli jo neljäs kerta kun lääkärit antoivat minulle kuolemantuomion ilman valitusoikeutta. Siksi en nytkään valittanut vaan kestin.
Muistakaa: Etteivät lääkärit sittenkään ole jumalia. Ei edes silloin kun sanovat olevansa Euroopan etevimpiä alallaan.
Siis taistelkaa! Jos häviättekin niin olette tehnyt mitä ihminen jua pappa voi.
Toivoa on vaikka ei toivoa olisikaan.
miksi tarvittiin kolme erikoislääkäriä toteamaan syöpäsi?
Minulle riitti yksi,sekäpatologi,joka tutki näytteen.
Myöskään kukaan ei antanut ylettömästi sääliä,ei ainkaan lääkäri.
Eikä lääkärit myöskään antaneet kuoleman tuomiota.
Syövän toteaa yleensä patologi, tutkiva lääkäri ei ota kantaa ennen patologin lausuntoa. Tuosta kuolemantuomion jakamisesta en tiedä kun minulle sanottiin samalla kun syöpädiagnoosista kerrottiin että sinähän olet reippaana poikana puolen vuoden päästä töissä terveenä. Mutta jokainen tapaus on varmaan omanlaisensa.
Lääkäri kuulutti sairautesi yleiseen tietoon?..!
Jos sinulla oli patti,lääkäri otti näytteen...vasta patologi tietää sen tutkittuaan onko kysymyksessä pahanlaatuinen...
ja leikatun patinkin tutkii patologi,ennen kuin tiedetään varmuudella onko hyvänlaatuinen,,ja sitä tutkimuksen tulosta täytyy odottaa....
annettu, vaan kerrottiin paranemisprosentit, ja ne olivat ihan hyvät - yli puolet paranee täysin.
Ei sääliä, ei syöpä-sanan karttelua tai kaunistelua, ihan asiallinen toteamus vain spesialistilta, että näyte tosiaan osoitti kasvaimen olevan pahanlaatuisen. Tehokasta, joustavaa, avuliasta, tasa-arvoista. Nostan hattua täkäläisille lääkäreille. Sairaalan hallintokoneisto sitten on asia erikseen, ja heidän kanssaan minulla on kana kynittävänä. Mutta he ovatkin vain konttorirottia, eivätkä ymmärrä sairaita ihmisiä.