aina, kun yritän järjestää jonkun tapaamisen toisen ihmisen kanssa, tunnen tyrkyttäväni itseäni. pelkään myös hänen sanovan, että hänelle ei käy kysymäni ajankohta, koska hän on suunnitellut kokonaiset kaksi viikkoa eteenpäin elämänsä minuuttiaikatauluun, että hän ehtii näkemään sataa ja yhtä ystäväänsä. itselleni aina vakuutan, että hänellä on yhtä vähän kuin minullakin, koska hän ei osaa kesittyä yhteen ihmiseen.
useimmiten kun puhun jonkun kanssa, hän kertoo ensin omasta päivästään jotain. hänellä on enemmän kerrottavaa päivästä kuin minulla kokonaisesta viikosta.
saatan miettiä jopa tunnin jotain sanottavaa ja kaikki mitä sanon kuulostaa silti typerältä. usein pysähdyn vain paikoilleni ja tuijotan seinää. ajattelen aivan liikaa asioita, koska minulla on liian paljon aikaa itselleni. en silti osaa tehdä asialle mitään.
olinko dataamassa, kun sosiaalisia taitoja jaettiin? -hyvin mahdollista
elän usein omassa haavemaailmassani. siinä minulla on poikaystävä, joka olisi aina tukenani. meillä olisi hauskaa yhdessä, emmekä kyllästyisi toisiimme. voisimme vain istua sylikkäin ja pitää kädestä kiinni. en ole vielä tavannut ketään hänen kaltaistaan. tuskin tapaankaan, koska kuka välittäisi tällaisesta, joka ei muista miltä tuntuu, kun voisi tikahtua nauruun. minun pitää ensin hoitaa itseni kuntoon, mutten tiedä miten.
useimmiten kun puhun jonkun kanssa, hän kertoo ensin omasta päivästään jotain. hänellä on enemmän kerrottavaa päivästä kuin minulla kokonaisesta viikosta.
saatan miettiä jopa tunnin jotain sanottavaa ja kaikki mitä sanon kuulostaa silti typerältä. usein pysähdyn vain paikoilleni ja tuijotan seinää. ajattelen aivan liikaa asioita, koska minulla on liian paljon aikaa itselleni. en silti osaa tehdä asialle mitään.
olinko dataamassa, kun sosiaalisia taitoja jaettiin? -hyvin mahdollista
elän usein omassa haavemaailmassani. siinä minulla on poikaystävä, joka olisi aina tukenani. meillä olisi hauskaa yhdessä, emmekä kyllästyisi toisiimme. voisimme vain istua sylikkäin ja pitää kädestä kiinni. en ole vielä tavannut ketään hänen kaltaistaan. tuskin tapaankaan, koska kuka välittäisi tällaisesta, joka ei muista miltä tuntuu, kun voisi tikahtua nauruun. minun pitää ensin hoitaa itseni kuntoon, mutten tiedä miten.
Vastaukset 5
Vanhimmat
mene ja hanki apua äläkä valita
Minun elämäni on lähes identtinen tuon kertomasi kanssa.
Minustakin tuntuu että joudun "tyrkyttämään" itseäni heille (niille parille kaverille) ja _erittäin_ usein vastaus on "en kerkee, on töitä/pyykkivuoro/koe tulossa/ehdin sopia jo muuta".
Minunkaan päivissä ei ole juuri kerrottavaa. 8-17 kuluu töissä ja sen jälkeen kotona jotain epämäärästä touhuilua. Tuota on jatkunut jo pitkään. Silloin tällöin käyn elokuvissa, mutta kuullostaa "säälittävältä" sanoa että kävin yksin leffassa/syömässä.
En mitään, on myös vastaus kysymyksiin, mitä teit synttäreillä/lomalla/uutena vuonna. Useimmiten tuossa tilanteessa tulee valehdeltua jotain epämäärästä.
Mitä tuohon haaveliuun tulee niin harrastan sitä ehkä pelottavan paljon :)
Ehkä haavelinen onneni ohi, enkä huomaa vaikka se kävelisi päin kadulla..
Tuo haavelilu on sinäänsä hieman vaarallista, kun sinne on tullut luotua täydellinen tyttöystävä ja kaveripiiri/elämä, ja jollain tavalla todellisuuden henkilöitä sitten vertaa niihin eikä mikään kelpaa..
Minä missasin myös tilausuuden jossa sosiaalisia taitjoa oli tarjolla.
Mutta toisaalta, en tiedä tekisinkö mitään toisella tavalla jos olisi mahdollista valita. Valintojeni ja kiinnostuksen kohteitteni takia ole tälläinen. Ja vaikka välillä masentaa niin en tiedä haluaisinko olla edes se "koulun suosituin" tai huomion keskipiste..
Näillä mennään
Tässäkin taas lauantai-iltaa yksin istun, kun kaikilla tutuilla on jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Ehkäpä menen huomenna elokuviin vaikka yksin...
Hienoa tietää etten ole ainoa joka mielikuvitusseurustelee. No anyway, itsensä kannattaa tosiaan hoitaa kuntoon, vaikka ammattiavun voimin, enkä tarkoita vittuillakseni vaan jos siltä tuntuu niin kannattaa mainita terveydentilasta vastaavalle taholle. Itse alan pikkuhiljaa löytää hyviä asioita itsestäni ja maailmastani, joten avautuminen kannatti siltäosin.
en tiedä haluanko saada apua tähän. tai tietenkin haluan saada apua, mutten tahdo heittää vuosia elämästäni hukkaan tämän ongelmani takia. jos menen puhumaan jollekin niin pelkään, että hän sulkee minut johonkin laitokseen tai tunkee täyteen jotain vihannekseksi tekeviä lääkkeitä. toivoisin vain, että joku päivä heräisin ja kaikki olisi toisin. ei liene uusi tunne muillekaan. joskus niitä päiviä oikeasti tuleekin, kun aamulla on reipas olo ja moikkaa jokaista vastaantulijaa. jossain vaiheessa todellisuus kuitenkin iskee takaisin maahan.