Sain hymyn, ihan totta.
Luontopolulla mietteissäin kävelen,
lähestyy, vastaan tulee mies.
Hän katsoo suoraan silmiin,
lämmin hymy kasvoillaan.
Katson, taisin hymyillä minäki,
ohitimme jatkoimme matkaa.
Tuo hymy, elämän siihen kohtaan,
ei sitä tienny, mies.
Taas vaellan, sisälläni kannan,
ylitse vuotavaa kyynelten maljaa.
Tuo hymy jäi sielun silmien eteen,
iloitsin siitä kuin pieni laps.
Kevään tuoksun kuonnossa aistin,
pajukissoja kerään kimpun.
Hymy sai ilon kyyneleet esiin,
kiitos siitä ihmisestä.
Jolta sain, hymyn.
Luontopolulla mietteissäin kävelen,
lähestyy, vastaan tulee mies.
Hän katsoo suoraan silmiin,
lämmin hymy kasvoillaan.
Katson, taisin hymyillä minäki,
ohitimme jatkoimme matkaa.
Tuo hymy, elämän siihen kohtaan,
ei sitä tienny, mies.
Taas vaellan, sisälläni kannan,
ylitse vuotavaa kyynelten maljaa.
Tuo hymy jäi sielun silmien eteen,
iloitsin siitä kuin pieni laps.
Kevään tuoksun kuonnossa aistin,
pajukissoja kerään kimpun.
Hymy sai ilon kyyneleet esiin,
kiitos siitä ihmisestä.
Jolta sain, hymyn.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...minun kasvoilleni. Runossasi on niin paljon iloa, todiste kuinka paljon pienet elämän asiat voivatkaan ilahduttaa...
Kiitos lukunautinnosta Liisa!
Niin, tuon hymyn sain jo kauan sitten.
Surussani kun vaelsin, vaelsin.
Hymy , oli lääkettä sydämelle.
Sitä näin vuosienki jälkeen muistelen.
Se vois olla vieläki, yks Joululahjani.
Säilytän sen, katson siihen yhä uudelleen.
Sinulle lämmin kiitos ja hymyä päivääs.
Hymyillään, annetaan tuon sanattoman kielen
kasvoilamme elää.....Liisa
Tuollaiseen tilanteeseen olen itsekkin joskus
lenkillä " törmännyt "
Kuinka hyvä mieli siitä tuleekaan, kun aivan tun-
temattomalta saa hymyn ja ehkä tervehdyksenkin
vielä sen lisäksi. Täällä Hämeessä ihmiset kyllä
tervehtivät huomattavasti herkemmin tuntemattomia
kuin siellä etelässä asuessamme.
Ihme - se voi olla toisen hymykin.
Olkoon sitä hymyä ilon kyynelten keskellä päiväs-
säsi ja Joulun odotuksessa.
Meistä moni kulkee allapäin,
ajatuksiin syviin vaipuneena, tiellään.
Katse, katsetta janoo,
etkö nää, minulla on suru.
Helmihetkiä
lindalindal1 ne kyllä muistaa ja
sydämessään arvostaa, oli lähimmäinen.
Maalla sielä sitä hymyy ja juttuu,
mut kivierämaan kasvot usein elottomat.
Minäki korven kasvatti, jään katseita katselemaan.
Aivan ,kuin etsisin niistä, sitä elämän iloa.
Kiire se näkyy, katse suunnattu jonnekki kauas.
Huokaus, jospa Joulun aika
sois hymyn moneen kotiin.
Lämmin kiitos Sinulle ja myöski sitä hymyä.
Itse oon esiin keränny kakku tarpeita,
lastenlapsia pullan tekoon...Liisa
tämä sinun runosi ja siks se sai minut kyyneliin mutta ilon kyyneliin.Muistan kun itellenikin on käynyt näin niin runosi kertoi kuin minun tarinan.Kiitos tästä todella ihanasta runosta!
Siitä jo on aikaa,
mut yhä sen muistan.
Kyyneleet esiin nous,
kun siitä runoo raapustelin.
Ne on niitä pieniä kohokohtia,
kantaa mieltä, hymyillään.
*Rakkaudenlahja*
Aavistuksen verran sielussain koen,
esiin henkii lapsenmieli ja
Joulun tuon suuren jalon,
alla hirsiseinän hiljaa pyörii himmel
Kiitos Sinulle et koit tutun hetken.Liisa
Minäkin sain monta palkaa tänään.
Kun parturoin monen mummun ja vaarin hiukset.
Palkaksi määräsin hymyn.
Ja niitä sain.
Hampaatomia suita hymyili.
Kuin Hangon keksimainoksessa.
Ihanaa elämää,,,,eikö!
Hymylle paikka.
Ihanaa oot kaunistannu,
vaareja ja mummoja.
Antoisia hetkiä,
katseessa suurta viisautta,
hampaaton hymy, lämmin.
Hymy tässä ihan lukiessa,
tuota Sinun päivääs.
Kiitos Margitta käynnistäs ,
suljen oven hiljaa, on yö.Liisa
Väkisin se naamalleni tulee kun runojasi luen...
Surullisista sanoista huolimatta, runossasi on elämisenriemua - hienoa - kaunista !
Paljon hymyä iltaasi, Liisa !
Hymy se vois olla lääkettä , sydämelle.
Hymyki seki syntyy....sitä oon paljon miettinny?
Ennekuin se kasvoille tulee, on paljon jossaki tapahtunnu?
Syntymistä..sitäki miessä tapahtuu?
Nyt kuules on jo yö ja mä taas pohdin.
Hymyilyttää sen myönnän, elämän makua onneks.
Sä jo nukut hymysuin, kaunista unta katsot.
Minäki tästä uuninpangolle, kissa sielä oottaa..Liisa
Voi miten kaunis runo:)
Siinä yks elämäni päivä.
Surunpolkua silloin kuljin.
Hymy...se valaisi tietäni.
Muistoissa kaikki nuo säilyy.
Sinulle lämmin kiitos,
yössä tässä pieni viesti..Liisa
Kauniin hymyn kirjoitit...
Hymy, pieni kiitos
tervehdys
sen talleta,
se ei tilaa vie
Kiitos, vaikk' pieni
hymykin
sen annat pois,
niin polut lenkkeillä
ne kauniit ois
Onko siellä talviset
kelit lenkkipoluilla ?
Sää ajauduit aalloilla keinuvilla,
herkkää lämpöä on sun rinta.
Hymy väreilee, etenee.
yks lahja on hymy.
Kuules täälä sumuinen ilma,
taivas harmaa, alaston maa.
Katse kyllä janoaa ,
jospa satais alas valkoista lunta.
Sinulle lämmin kiitos ja
hyvää Joulun odotusta,
yks lahja sen sulle käärin, hymyn...Liisa
Helppo samaistua ,,, Tänäkin aamuna, kun kävin lenkillä, ihmisiä tuli vastaan hymyillen, vaikka emme tiedä toisistamme sen kummempaa.
Huomenet huikataan ja jotkut sanan aamuun, säästä jos ei muusta..
Ihminen isolla I:llä tulee vastaan ja tuo juuri sen lämpimän tuulahduksen, kun se hymy tai sana tulee sieltä sisältä, ihmisestä, jää se elämään ja lämmittää! :)
Hymyjä pvääsi Liisa ja tonttuilimisiin ! :) *Muru vilkuttaa*