kyllä tämä homon elämä on yksinäistä! Asun pienemmällä paikkakunna´lla, jossa ei todellekaan ole mitään homobaareja tai muita paikkoja. Lähimpään homobaariin taitaa olaa yli sata kilometriä.
Hetero kavereita kyllä löytyy, mutta niistä on alkanut tulemaan niin etäisiä, kun kaikilla rupee olemaan tyttö kavereita ja muutenkin tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska olen homo.
Niin ja seksi... Harvemmin tulee harrastettua, vaikka halut olis kovat... :( Ehkä kerran kuukaudessa kun lähden käymään isommassa kaupungissa, niin pääsee nusasemaan.
Miten te muut pikkupaikka kunnilla asuvat homot, onko yksinäistä ja seksitöntä elämää?
Olen vaan niin kyllästynyt tähän yksinäisen homon elämään...
Hetero kavereita kyllä löytyy, mutta niistä on alkanut tulemaan niin etäisiä, kun kaikilla rupee olemaan tyttö kavereita ja muutenkin tunnen itseni ulkopuoliseksi, koska olen homo.
Niin ja seksi... Harvemmin tulee harrastettua, vaikka halut olis kovat... :( Ehkä kerran kuukaudessa kun lähden käymään isommassa kaupungissa, niin pääsee nusasemaan.
Miten te muut pikkupaikka kunnilla asuvat homot, onko yksinäistä ja seksitöntä elämää?
Olen vaan niin kyllästynyt tähän yksinäisen homon elämään...
Vastaukset 6
Vanhimmat
todellaki on... tosin olen vain 17v mutta silti... mut mitä sille voi?... mä ainaki aion muuttaa muulle mutta se ei kyllä vielä tapahdu vähään aikaan... et kyll on yksinäistä
Netin kautta vaan kontaktia... Kyllä sieltä inhimillisen matkan päästä joku löytyy, jos ei muuten, niin ainakin juttuseuraksi.
Moi asdasd! Olisi kiva saada uusi ystävä ja sähköposti kaveri kaltaisestaan pienellä paikkakunnalla asuvasta kaverista tähän talven pimeyteen.Kirjoittele [email protected]
Itse asun keskisuuressa, 60 000 asukkaan kaupungissa. Lähimpään homobaariin on useampi sata kilometriä. En moiseen menisi, vaikka olisi täälläkin.
Enkä varmasti muuta täältä kotikaupungistani pois, olen asunut täällä koko ikäni. Nyt olen 24.
Heterokavereista on tullut monista sangen etäisiä, mutta se ei johdu homoudestani mitenkään(ovat tienneet vuosikaudet), mutta tosiaan valitettavan monet alkavat palvomaan sitä tyttöystäväänsä. Ne jotka on sinkkuja, juopottelevat joka viikonloppu ja heidän kanssa ei ole juuri mitään mielekästä tekemistä.
Ja seksiä saan vielä harvemmin, pari kertaa vuodessa. Ja olen seksuaalisesti aika aktiivinen. Ja kainostelematta voin sanoa olevani aika hyvässä kuosissa vartalolta ja naamataulukin on nuorekas ja ihan säädyllisen näköinen (ei koukkunokkainen, harvahampainen, hörökorvainen, pitsanaamainen, pulloposkinen, kaljuuntuva tai muitakaan "virheitä").
Mutta en valita. Enkä edes etsi aktiivisesti seuraa. En yksinkertaisesti halua haaskata energiaa ja henkistä kapasiteettiani ihmissuhteisiin. Näkeehän sen, mitä nuo ihmissuhteet tekevät heterokavereille.
Elämänlaatuni parani huomattavasti, kun lopetin ylettömän alkoholinkäytön ja nykyisin juon tosi harvoin ja pienempiä määriä. Ja kuntoilen useamman kerran viikossa ja vietän ison osan ajastani töissä.
Vapaa-aikanani liikunnan lisäksi remontoin ja sisustan jatkuvasti kotiani, se ei ole koskaan täydellinen. Ja olen hankkinut hieman uusia kavereita töiden yms. kautta joilla on jo tyttöystävät ja vieläpä sellaiset tyttöystävät, joiden seurassa itsekin viihdyn ja heidän kanssaan käyn pelaamassa sulkkista ja vähän väliä kahvilla. Toisinaan käy mielessä elämänkumppani ja yhteisasuminen moisen kanssa, mutta uskon, että moisesta olisi aikaa myöten enemmän riesaa kuin mielenrauhaa.
Eli tiivistettynä: Uusia kavereita, enemmän harrastuksia, varsinkin liikunnallisia ja turha sitä oikeaa on väkisin koittaa kaivella. Qruiserissa mulla on tunnukset ja ties vaikka jossain kohtaa sinne joku salonkikelpoinen ilmestyisi, muutaman kerran sieltä on saanut ainakin mieltä kohottavan yhdenillan jutun.
täysillä "normaalia" poikamiehen elämää,olen syntymähomo ja mitään "kaappivaihetta" elämässäni ei ole koskaan ollut.Nuorena poikana olin partiossa,palokuntanuorissa,punaisen ristin toiminnassa,nuorisopolitiikassa jopa kunnallispolitiikassa,nykyisin harrastajateatterissa.Tietysti työelämässä,eikä missään homouteni ole noussut esteeksi,saati vaikeuttanut elämääni,asiasta on keskusteltu kaveripiireissä joskus voimakkaastikin,mutta aina ystävyydet on säilyneet. Vaikka elän ja asun yksin, en ole ollenkaan yksinäinen,seksikumppaneita löytyy kyllä pieneltäkin paikkakunnalta, jos nyt ei joka viikolle niin kumminkin senverran ettei siitä ongelmaa tule.On ihan omien korvien välistä kiinni miten elämänsä järjestää,ohjeella:"elä ja anna toisten elää"pärjää tässä mailmassa ihan hyvin!
muutakin "nusaisemista".
Jos tuolla asenteella, niin yksinäistä tulee olemaan.
Hyvää jatkoa sinulle ja koita ymmärtää elämisen tarkoitus!