Oletko koskaan pohtinut tarkemmin vanhaa sananlaskua "vaikeneminen on kultaa"? Monelta ikävältä ja harmilta välttyy, jos osaa olla vain hiljaa oikeassa paikassa.
oletko ajatellut
minna k
7482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen, en tuo kokemuksiani esille, jokainen tehköön omat virheensä. Hymähtelen kyllä , mut eihän nuoremmat USKO jos varoittelet? Mut jos yli menee ns. rumasti puutun asiaan,
Oh, don't it hurt deep inside
To see someone do something to her
Oh, don't it pain to see someone cry
Oh, especially when someone is her
Silence is golden, but my eyes still see
Silence is golden, golden
But my eyes still see
Talking is cheap, people follow like sheep
Even though there is nowhere to go
How could she tell, he deceived her so well
Pity, she'll be the last one to know
Silence is golden, but my eyes still see
Silence is golden, golden
But my eyes still see
How many times will she fall for his line
Should I tell her or should I keep cool?
And if I tried, I know she'd say I lied
Mind your business, don't hurt her, you fool
Silence is golden, but my eyes still see
Silence is golden, golden
But my eyes still see
............millaisia muistoja tuokin kappale toi mieleen......voi veljet ja siskot !!!!!
jotka koskevat ainoastaan minua, en ajattele niin.
Jos kyse on toisen henkilön yksityisyydestä, niin silloin 'vaikenen'.
Mistähän moinen sananlasku on logiikkansa ammentanut?
Totta aina toinen puoli."Monelta ikävältä ja harmilta vältyy, jos osaa olla vain hiljaa oikeassa paikassa".
Toisaalta; Monta iloa, mahdollisuuta ja onnistumista jää hiljaiselta sivustaseuraajalta kokematta.
Ehkä tässäkin on monipuolisuus; intuition ja järjen äänen kuuntelu, se 'autuaaksi tekevä kultainen keskitie'?
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä kanssasi. Jos olen kokenut vääryyttä tai muutoin minua loukattu, en vaikene.
Nykyisen kivan työpaikkani saaminen esimerkiksi oli kiinni juuri sellaisesta asiasta, että ymmärsin kerrankin avata suuni ja kertoa oikealle ihmiselle erään kokemani epäkohdan. Siksipä suosittelenkin rohkeasti puhumaan ikävistäkin asioista, mutta siis oikealle henkilölle.
Eikö vain?
Näiden ylivaatimattomien asenteiden vuoksi suomalaiset "jäävät jalkoihin" kun kyse on henkilö- tai kansallisen tason eduista.
Ollaan niin vaatimattomia ja rehellisiä ja reiluja jne. jne.
Kuvittelemme saavamme jotain vastakaikua mutta muut käyttävät vetäytymisemme hyväkseen ja pitävät meitä hölmöinä.
Vaikeneminen on kultaa!
Oma kehu haisee!
Kel onni on, se onnen kätkeköön!
Yms.
Pelkkää vahinkoa!
Emme pysty valvomaan etujamme!
Menetämme mahdollisuuksia!
Syrjäydymme!
Jos joku pitää näitä piirteitä etuina niin siitä vaan vaikenemaan!
Selviydyttyäni turhaan vaatimattomuuteen johtaneen kasvatukseni seurauksista olen todella tyytyväinen saavuttamaani kohtuulliseen itsevarmuuteen ja seurallisuuteen.
Joku maanmieheni on saattanut kokea minut "varpaille tallojaksi" mutta sehän ei ole minun migreenini!
Eihän toki kannata joka paikassa päsmäröidä vaan arvioida tilanteet.
Turhasta vetäytymisestä on kuitenkin vain vahinkoa!
sinulle koska et itsekään osannut valita oikein.