apistogrammat

nauttivat puhtaasta vedestä ja voivat olla
herkkiä nitraatille. Meillä ei ollut ongelmia A.
cacatuoidesin (töyhtökääpiäahven) kanssa joskus
aikoinaan. Suosittelen lämpimästi, mutta jotkut
vihtyvät pareittain ja toiset lajit taas vaativat
haaremin viihtyäkseen/selviytyäkseen eli 1 uros
ja 2-3 naarasta. Ota selvää kijallisuudesta tai
netistä. Piilopaikat ja suhtkoht hieno hiekka ja
reviirit n. 20-25 cm halkaisijaltaan per kala,
jonka keskellä joku kolo tai luola. Kannattaa
funstata sisustusta ja nuo vedenvaihdot jo
mainitsinkin. A. agassizi muistaakseni
loistokääpiöahven.

Apistot eivät ole KAUHEEN vaiketa. Loistokäppänä
(siis agassizii) ei tosin ole sieltä helpoimmasta
päästä, älä siis aloita sillä jos et ole ennen
apistoja pitänyt.

Töyhtökääpiöahven (Apistogramma cacatuoides) on
helpoimpia. Niitä on aika usein myytävänäkin.

Perusasiat: Tosi pehmeä, happamanpuoleinen vesi.
Lämpötila ~25'C. Ovat herkkiä typpiyhdisteille,
joten varmista, että suodatin on riittävä, tee
vedenvaihdot (25%) viikoittain, älä ylikansoita
allasta. Yksi koiras/vähintään 1 naaras,
useimmille lajeille mieluummin enemmän. Vain 1
koiras alle 150-litraiseen. Asuvat pohjalla,
järjestä luolia ja juurakoita.

Osa apistoista on nk. "mustan veden" lajeja,
joille veden tulee olla hyvin pehmeää ja hapanta.
Älä sotkeudu näihin ekaksi. Töyhtökääpiö on kyllä
paras eka apisto, kokeile sitä!

Tutustu apistoihin vaikka The Kribissä
(www.thekrib.com).