kaksi omituista

Olen tapaillut erästä miestä. Olemme molemmat huomattavasti pyöreävartaloisia. Minussa tosin kilot näkyvät enenmmän kuin hänessä.

Minua itseäni ei liikuta tämän miehen ulkonäkö, vaikka hän onkin lihonut vain enemmän. Tunteeni ovat sen verran syvällä että olipa hän lihava tai laiha, kädetön tai jalaton, hän olisi aina minulle se sama ihminen, jos hän vain olisi itse tyytyväinen.

Miehelleni taas ulkonäkö on suurempi juttu! Hän häpeää minua... Hänellä on kuitenkin tunteita jotka aika ajoin tulevat esille, mutta hän kylmettää ne taas vuorostaan...

Hän sanoi kerran humalassa että "olet liian pyöreä minulle, samalla tavalla kuin minä olen sinulle..." Hänellä on aikomus laihduttaa, ja syyksi hän vastasi että "ehkä joku ihastuisi sitten helpommin"

Käsittääkseni hän tarkoitti että maine olisi vielä huonompi kun kaksi pullukampaa ihmistä kulkisi yhdessä.

Itse nään vaan miehen, enkä muuta maailmaa, en sitä mitä muut ajattelevat, koska elän omaa elämääni, enkä kenenkään halua tuhoavan sitä mistä minä välitän. En tulisi onnelliseksi että ottaisin miehen esim niillä kriteereillä jotka kaverini sanelesivat. Tosin kaverini eivät siihen voi sanoa oikeasti mitään, he luottavat minuun ja tietävät minun tehteen oikean valinnan, miellyttipä itse mies heitä tai ei!

Mutta kuinka saan miehen tuon ymmärtämään? En tiedä olenko hänelle se oikea, ehkä voisin ollakin... tai en...
Mutta ensimmäinen ongelma se että mite saisin miehen vähemmän ajattelevan sitä mitä muut ajattelevat ja sitä että mies alkaisi arvostamaan enemmän itseään? Tuntuu että koska hän ei itse ole mikää komistus, hän etsii jotain näyttelyesinettä.