Poika huumoria

Kalle teki pojan. Poika kasvoi. Pojasta tuli jakorasia. Poika oli mato. Pojan elämä pyöri matoilun ja alueen arvokkaimpien matojen aseman suosion havittelussa, vailla melkein mitään häpyä! Poika teki melkein mitä tahansa, saadakseen madoilta arvostusta ja hän kyllä huomasi olevansa mato myös itse, muiden matojen joukossa ja nautti siitä ja nauroi aina välillä muiden mieliksi, hah hah haa!!! hah hah haa!!! sitten häntä kävi kyrpimään! ku hää kerran katto itteään peilistä ja kun se oli ohi, hän totesi, että ei! kyllä mun nyt täytyy olla herra mato!

Vuodet kuluivat ja kaikesta pahasta hän pyrki syyttelemään yleensä vain heitä, jotka eivät olleet matoja, tai jos yksilö kuului eri matoryhmään, jolla oli kaunaa häntä kohtaan. Paljon oli aidosta hyvästä rehellisyydestä madolle pahaa ja kaikki matous hyvää hänen mielestään, koska mato voi luikerrella kaiken näköisten esteiden ohi. Lopulta kuolema asteli madon eteen! ja yht äkkiä mato yritti luikkia pakoon, mutta kun ei hän ehtinyt!, niin lopulta mato sai huomata että hänen elämänsä oli sittenkin ollut melkoinen vitsi!