Eli tilanteeni on se, että meillä 3 v poikalapsen yhteishuoltajuus ex vaimon kanssa ja ex on lähihuoltaja. Exä kuitenkin yrittää estää usein minun ja lapsen tapaamiset, antaa lapsen minulle vain kun hänellä on muita menoja (joista päällimmäisenä tulee mieleen biletys ja satunnaisten panojen luona käynti).
Olen nyt menossa lastenvalvojan juttusille keskustelemaan tapaamissopimuksesta. Miten vahvoilla olen sen suhteen, että voisin saada viikko viikko systeemin? Onko se 3 v lapsen kannalta hyvä vai huono vaihtoehto? Entä onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten "helpolla" lähihuoltajuus siirrettäisiin äidiltä isälle ihan sillä perusteella, että äiti yrittää estää kaikin tavoin tapaamiset eli ei tätä kautta ole hyväksi lapselle. Toki tässä tilanteessa ex vaimoni pistää hanttiin ihan totaalisesti, mutta onko minulla edes mitään mahdollisuutta tuohon? Siis voinko edes ehdottaa lähihuoltajuutta minulle? Muuten me molemmat olemme ihan normielämää viettäviä, tasapainoisia ja päivätyössä olevia.
Olen nyt menossa lastenvalvojan juttusille keskustelemaan tapaamissopimuksesta. Miten vahvoilla olen sen suhteen, että voisin saada viikko viikko systeemin? Onko se 3 v lapsen kannalta hyvä vai huono vaihtoehto? Entä onko kenelläkään kokemuksia siitä, miten "helpolla" lähihuoltajuus siirrettäisiin äidiltä isälle ihan sillä perusteella, että äiti yrittää estää kaikin tavoin tapaamiset eli ei tätä kautta ole hyväksi lapselle. Toki tässä tilanteessa ex vaimoni pistää hanttiin ihan totaalisesti, mutta onko minulla edes mitään mahdollisuutta tuohon? Siis voinko edes ehdottaa lähihuoltajuutta minulle? Muuten me molemmat olemme ihan normielämää viettäviä, tasapainoisia ja päivätyössä olevia.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihan ensimmäiseksi sinun kannattaa hankkia näyttöä siitä, että ex vaikeuttaa/estää tapaamisia. Myös hänen elämäntavastaan biletyksineen yms. Sen jälkeen käy asiaa läpi 1. exäsi kanssa 2. lastenvalvojan kanssa. Ja viime kädessä sitten oikeudessa. Mutta näyttö "lapsen parasta" koskevassa asiassa on tärkeintä.
on se että mikä on "lapsen paras"?....Usein siihen riittää vastaukseksi "kunhan äiti on lähivanhempi edelleen".
>> >> antaa lapsen minulle vain kun hänellä on muita menoja (joista päällimmäisenä tulee mieleen biletys ja satunnaisten panojen luona käynti).
Tosiaan, kerää faktaa ja todisteita koko ajan, siitä ettei äiti anna lasta sinulle, pidä päiväkirjaa, sanelukone aina päällä kun keskustelet exän kanssa, kerää todisteita että pidät lasta kunnolla kun se sulla, pyri siihen että joka kerta kun lapsi sulla niin mahdollisia todistajia olemassa. Teillä ilmeisesti tehty sopimus lastenvalvojan luona yhteishuollosta ja että lapsi asuu äidillä? Onko kirjattu tapaamisia sopimukseen??? Jos tapaamiset ei toteudu sopimuksen mukaisesti, niin kanne käräjille. Hanki kunnon lakimies itsellesi äläkä anna exän pompottaa sua seuraavaa 18 vuotta.
Yhteishuollosta on sopimus, mutta tapaamisista ei. Ens alkuun oltiin sovussa ja kuviteltiin tai minä kuvittelin tapaamisten toteutuvan. Nyt kuitenkin mikään ei tunnu onnistuvan, ainakaan jos minä ehdotan jotain.
Ja sille joka sanoi, että pidän kirjaa exän panoista; en pidä... pankoon niin paljon kuin lystää. Lähinnä yritin kertoa sen, että exä baareilee ja satunnaisia miehiä on. Mun puolesta niin tehköön, kunhan sen harrastukset ei vaikuttais lapseen mitenkään.
Olen 2 lapsen yksinhuoltaja äiti. Satunnaisia panoja on minulla kyllä, kun en halua/pysty seurustelemaan, kiitos narsisit exäni. lapset ovat näiden pano-ja baarireissujeni aikana äidilläni hyvässä hoivassa, kun exä ei suostu lapsia ottamaan yhtenäkään viikonloppuna, koska hänen baarikuvionsa kärsivät, itse käyn kerran kuukaudessa panohommissa, ja muut viikonloput vietän aikaa lasteni kanssa, kuten myös viikolla jokaisen päivän työpäivän jälkeen.
Exäni ei suostu viettämään aikaa lastensa kanssa myöskään viikolla, koska hän on aina töissä.
Silti vinkuu yhteishuoltoa, eikä tapaamisopimusta suostu tekemään koska hänellä ei ole aikaa olla lasten kanssa. Että meillä näin!
terveisin satunnainen paneskelija
ei ole hyvä vaihtoehto noin pienelle lapselle(kokemusta 2 vuoden ajalta lapset 3 ja 7). Muutenkin se vaatii vanhemmilta erittäin hyviä ja luottamuksellisia välejä,niitä harvalta eronneelta löytyy. Kannataisko ennemmin pyytää apua (neuvola,lastenvaljoja ym ym)toimivien tapaamisien aikaansaamiseksi ja jos se ei tuota tulosta niin sitten alkaa vasta keskustella huoltajuus ja luonapito asioista.
..minulle miksi vuoroasuminen on huono nimenomaan pienelle? Itselläni kun on pelkästään positiivista kokemusta. Ja onhan se muutenkin aika päivänselvää, että ETENKIN jos kyse on pienestä lapsesta, ei ole hyvä että hänet etäännytetään toisesta vanhemmasta.
Mielestäni myöhemmin voidaan tehdä toisenkinlaisia järjestelyjä, mutta nimenomaan pienen lapsen suhteen vuoroasuminen olisi kaikkein paras vaihtoehto.
Niin.Sitä mäkin ihmettelen.Lapseni on kokoajan erossa musta,ja mun pitäs rakentaa jotain suhdetta sen kans vaik en tapaa ku 1-4 kertaan kuukaudessa,jos sitäkään.
Jos olis mullakin lapsi hoidossa niin olis parempi ja helpompi.
Ja mitä haittaa matkustamisesta muka lapselle.Matkustaa ne paimentolaiset,enkä usko lasten siitä kärsivän.
ne vaan sossussa panee "lapsen parhaan" syyksi typeryyksiinsä.Välillä tuntuu ettei niillä oo hajuakaan lapsen parhaasta.