Niin, olisi tälläinen asia...
Opiskelen aikuisiällä lähihoitajaksi. Olen ammatinvaihtaja ja olen ajatellut suuntautua opinnoissa mielenterveys -ja päihde puolelle. Opetuksessamme onnyt puhuttu lapsista ja varhaiskasvatuksesta. On tullut esiin lapsien ja perheiden suuret ongelmat tänä päivänä. Lapsille ei oikein ole aikaa ja päihteetkin ovat monen perheen ongelmana.
Minua on alkanut kiinnostamaan tukiperhe tai tukivanhempi mahdollisuus. Asumme vaimon kanssa kahden ja meillä ei ole omia lapsia.
Miten ajattelette asiasta? Olisi mahtavaa saada olla auttamassa ja 1-2 krt viikossa tavata lasta, olla yhdessä ja touhuta kaikkea mukavaa.
Tämähän ei tarkoita sitä, että oikeat vanhemmat olisivat huonoja, vaan sitä, että aika on joskus tiukilla ja elämäntilanteet saattavat olla joskus sellaiset, että sijaisvanhemalle olisi käyttöä.
Kertokaapa mitä tuumaatte?
Opiskelen aikuisiällä lähihoitajaksi. Olen ammatinvaihtaja ja olen ajatellut suuntautua opinnoissa mielenterveys -ja päihde puolelle. Opetuksessamme onnyt puhuttu lapsista ja varhaiskasvatuksesta. On tullut esiin lapsien ja perheiden suuret ongelmat tänä päivänä. Lapsille ei oikein ole aikaa ja päihteetkin ovat monen perheen ongelmana.
Minua on alkanut kiinnostamaan tukiperhe tai tukivanhempi mahdollisuus. Asumme vaimon kanssa kahden ja meillä ei ole omia lapsia.
Miten ajattelette asiasta? Olisi mahtavaa saada olla auttamassa ja 1-2 krt viikossa tavata lasta, olla yhdessä ja touhuta kaikkea mukavaa.
Tämähän ei tarkoita sitä, että oikeat vanhemmat olisivat huonoja, vaan sitä, että aika on joskus tiukilla ja elämäntilanteet saattavat olla joskus sellaiset, että sijaisvanhemalle olisi käyttöä.
Kertokaapa mitä tuumaatte?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Jos vanhempien ei tarvitse olla huonoja eli lastensuojelun asiakkaita, niin silloin ei tarvita sosiaalitanttoja siinä välissä huseeraamassa. Laita vaikka ilmoitus lehteen tai nettiin, että olet käytettävissä, jos joku rasittunut tavisperhe tarvitsee. Voitte sitten tavisperheen kanssa keskenänne solmia lasten hoidosta minkälaisen sopimuksen huvittaa.
Mikäli haluat sosiaaliviranomaiset mukaan touhuun, niin asia paitsi mutkistuu myös pitkittyy ettekä enää ole vapaita itse solmimaan yhteistyösuhdetta lapsiperheen kanssa, vaan joudutte sosiaaliviranomaisten vallan alle.
En tarkoittaa nyt mitään pahaa, mutta kun maailma on täynnä kaikenlaisia ihmisiä, niin en mä ainakaan uskaltaisi ajatellakaan että antaisin omat lapset ventovieeraalle hoidettavaksi. Eikös jopa ne tututkin ole hyväksikäyttäjiä joskus? Mitenkäs sitten siiheen vieraaseen luottais...
Virallista tietä pitkin ainakin on mahdollisuus saada luotettavat ja hyvät tukiperheet. Meillä ainakin oli oltava virallinen paperi rikosrekisteristä tai siis siitä että meillä ei oo sitä. Ja kaikki terveydeen liittyvät asiat paperillä ja tutkimuksia , kyselyitä, koulutusta ja kotikäyntejä ja..
Tietän, mä näen liian usein haamuja seinissä, mutta sitä se nykyaikana on ja mä en ihan oikeesti antaisi minkä lehtiilmoituksen perusteella lapsia mihinkään.
PS! Toi ei ollut siis tarkoitettu ap:lle eikä missään nimessä loukkaamiseksi vaan ihan Helinan ehtotukseen että ei sossuja tarvita ollenkaan tähän väliin.
Vaikka kuinka raivostuttava joskus joku sossu osaa olla niin heitä kuitenkin tarvitaan. Vai mitä?
Ventovieraitahan ne sossutkin on bioperheelle, samoin sijaisperheet ja tukiperheet.
Minua ainakin antaisin lapseni mielummin itse arvioimani ihmisten mukaan, kuin jonkun täysin ventovieraan sossun arvioiman täysin ventovieraan ihmisen matkaan. Rikosrekisteri ei kerro koko totuutta, joissain tapauksissa puhdas rikosrekisteri kertoo vain sen, että rikollinen ei ole jäänyt kiinni.
Joo noh, onhan kaikki kaikille vieraat tottakai. Mutta kuitenkin virallinen on aina virallinen ja päävastuu on sosiaali työntekijällä . sehän ainakin pitäisi etsiä luotettava ja hyvä perhe lapselle. Tottakai möhläyksiä tulee sielläkin.
mutta jotenkin tuntu turvallisempi se viralinen juttu.
Epävirallisesti...entäs jos jotain menisi pieleen? Lapselle tapahtuisi jotain tai lapsi vaikka aiheuttaisi jotain tuhoa, mitenkäs sitten kulut ja korvaukset jaatan vai onko sitten koko vastuu vaan tukiperheellä, että mitäs otit eikä katsonut perään?
Vastuu lapsesta on aina viimekädessä vanhemmilla, jollei lasta ole huostaanotettu. Eihän sinunkaan lapsistasi kukaan muu ole vastuussa, eihän. Jos jätät heidät jonkun hoitoon, niin kai olet itse arvioinut hoitajan luotettavuuden ja jos teet väärän arvion, niin vastaat siitä sitten lapselle.
Jos lapsi on kova koheltaja, niin ainahan vanhemmat voivat ottaa tapaturmavakuutuksen ja sellaisen vakuutuksen, joka kattaa myös esinevahingot. Tosin voihan lapsi vanhempien kanssa esim. kaupassa pudottaa 500 euron maljakon lattialle. Sama asia se on. Vanhemmat siitä vastaavat.
Silloin jos sosiaaliviranomaiset ottavat lapsen asiat hoitaakseen he sitten vastaavat lapsesta, mutta huom!, silloin he myös määräävät.
Uskosi viranomaisten luotettavuuteen on liikuttavaa, mutta minulla ei tällaista uskoa ole, vaan luotan itseeni enemmän kuin viranomaisiin.
Voi Helinä, jos minä tuntisin Sinut ilman sitä palstaa , että voisi keskustella ilman koko kansaa,niin mä voisin Sinulle kertoa montaki tarinaa huonosta virkaihmisestä. Itsekin kokeneenä.
Tässä palstalla ei vaan viitsi sitä tehdä.
Mutta mä vaan ajattelen, että en menee hyökkäämään ensimmäisenä, eli en voi kaikkia virkamiehiä samaan pataan laitta ja niitä yleisesti inhoa.
Jokaisen kanssa on aloitettava aina puhtaalta paperilta ja koetta heitän kanssa olla hyvissä väleissä.
Mutta se ei kyllä tarkoittaa että mä sivusta katson ja silmät kiinni laitan jos joku mun mielestä vääriin tekee. Kyllä siihen pitä puuttua tai edes henk. koht. asia ulos sanoaa, ihan samaa onko sit vastapäätä sosiaalitanta , pormestari tai joku vielä isompi. Mutta väliittäkö he, tuskinpa.
Me ollaan kaikki samaarvoiset ihmisinä ,koulutuksesta ja virkamerkistä riippumatta ja ei kuka voi valta käyttä väärin koska luule olevansa parempi muita.
Inhottava se kyllä on jos joku tietää virkamiehen käyttäytyvän vääriin mutta kuka ei usko. Niitäkin täällä palstalla varmaan on.
Mut kuule, me sotkettiin sen ap aloitus kokona ja ruvettiin keskenä viestittämään.
Anteeksi ap!
Niin, olen huomannut sen näillä keskustelusivuilla, että aina menee kinasteluksi melkein kaikki keskustelut :)
Olen tuossa sijaisvanhempi asiassa ajatellut soittaa kaupunkini sosiaalitoimistoon ja vähän kysellä asiasta enemmän.
On totta, että ei monikaan "vieraan" ihmisen haltuun mielellään lapsiaan anna ja totta on myös sekin puoli, että sosiaalipuolen ihmisissä on henkilöitä, joiden uravalinta ei ole osunut ihan nappiin...
Asia kuitenkin kiinnostaa ja jotain kautta on asiaa lähdettävä tutkimaan ja ottamaan selvää.
Se olisi hyvä tietää, että miten paljon sijaisvanhemmuus sitoo siihen lähtenyttä. Onko oltava valmiudessa 24/7.. no tuskin sentään. Jos tarve olisi niin kova jonkin lapsen kohdalla, niin silloin ei sijaisvanhemmuus olisikaan enää riittävä apukeino, vaan olisi varmasti mietittävä jopa sijoitusta kokonaan toiseen perheeseen.
Nyky-yhteiskunta on kuitenkin niin hektinen ja kiireinen, että lapset kulkevat perheissä jotenkin itsestäänselvyyksinä mukana. Jokin aika sitten tuli kysely lapsille, jossa he saivat kertoa mikä oli parasta kesäloman aikana. Moni lapsi sanoi, että parasta oli isän tai äidin kanssa yhdessä olo. Yksikin poika kertoi, että se oli parasta lomalla, kun katsottiin iskän kanssa sohvalla televisiota.
Aina ei tarvitse olla "laatuaikaa" tai extream-juttuja vanhempien ja lasten välillä, vaan ihan arkinen yhdessä oleminen ja touhuaminen riittää.
Sekin asia mietityttää, että jos herkässä kasvuiässä oleville lapsille luvataan asioita ja sitten petetään lapsen luottamus, niin lapsi ei opi luottamaan vanhempiin vaan siitä jää varmasti pahoja muistoja ja häiriöitä koko ihmiselämän ajaksi.
Rakastaa voi köyhänäkin ja lapselle voi antaa aikaa jokainen vanhempi.
Kävimme tutustumassa erääseen lastenkotiin koulutehtävän yhteydessä ja oli järkyttävää kuulla miten paljon on surua ja kärsimystä monien lasten elämässä. Pienillekin lapsille joudutaan antamaan rauhoittavia lääkkeitä, kun he tulevat ensi kertaa lastenkotiin. Lapset oireilevat todella pahasti ja ovat jopa vaaraksi muille ja itselleen. Tämä kaikki olisi voitu välttää vain rakastamalla lasta.
Vielä yksi asia on mikä ihmetyttää. Miksi Suomessa on niin vaikeaa saada adoptoida lasta. Onko aina parempi vaihtoehto sijoittaa lapsi laitokseen, jossa varmasti ei ehditä jokaiselle lapselle antaa tarpeeksi huomioita?
Ja adoptiokaan ei koskaan saisi olla se viimeinen oljenkorsi "saada" lasta. Kannattaa ehkä miettiä asiaa niin, että ottaisiko adoptio-lapsen, vaikka saisikin oma biologisen lapsen?
Tällaisia mietteitä tuli...
Kiitos ja Rauhaisaa Joulun odotusta kaikille!
en voi olla sanomatta Merkalle, että meidän kansalaisten ei tarvitse koittaa olla kenenkään virkamiehen kanssa hyvissä väleissä vaan virkamiesten tehtävä on koittaa olla kaikkien kansalaisten (asiakkaidensa) kanssa yhtäläisissä väleissä tasavertaisesti pärstäkertoimeen katsomatta. Siitä heille maksetaan. Ystävyydestä ei makseta. Suomalaisvirkamiehillä on paha taipumus kokea asiakkaat, eli meidät kanslaiset, henkilökohtaisesti joko ystävinä tai vihollisina. Se on pielessä, väärin ja epäammattimaista. Tätä ei pidä lähteä enempää ruokkimaan yrittämällä ystävystyä virkaansa hoitavan henkilön kanssa. Etäisyyttä virkamiehiin, sitä peräänkuulutan.
Moi!
Sorry se Helinan kanssa keskustelun valtaaminen. Emme me oikeesti pahassa mielessä kinastelee, mutta hyvää se tietysti on joskus aina joku juttu kysenalaista niin tulee monet muutkin asiat selvääksi.
Olet siinä mielessä ihan oikeassa, että köyhäkin voi rakastaa. Köyhä saatta sitä vielä paremmin osaa kun rikas.
Monesti nykyajan vanhemmat, ne rikkaat ja hienoot ovat nimenoman sellaiset, että kuvittelevat, että rahaa ja hienot tavarat on se, mikä korvaa lapselle koko perheen ja vanhemmat.
Siis monesti heillä ei oo lapselle aikaa, annettaan vaan nippu seteleitä kouraan ja sanottaan, että koetta saata aikaasi kulumaan, meillä ei oo nyt aikaa sinulle, koska työ , kuntosali ja ehkä joku muu juttu odottaa kiireisiä vanhempia.
Uskon kyllä, ettei se rikkaus ole se ykkös tavoite sijaislapselle , toki kiva se on saada jotain, mutta minä olen saanut käsityksen, että läheisyyttä, aikaa ja rakkauta ne lapset on vailla, ei hienoja tavaroita ja merkkivaatteita.
Mikä tulee adoptioon niin se on todella hölmö koko se juttu.
Abortti-palstalla jotkut abortin tehneet puolustavat omaa tekoa sillä, että ei enää lisää lapsia tähän maailmaan tarvi, kun maapallo on täynnä orpoja ja kotittomia. Siellä lapsettomille sanotaan, että mee maailmalta hakemaan!
No mistä sitä noin vaan haettaan? Ei se adoptio ole yhtä niin helppo kun mitä rikkailla Holliwood tähtillä.
Ja sekin on minusta vääriin, että lastenkotit on täynnä lapsia sen sijaista että ne annettais koteihin missä heille olisi aikaa ja rakkautta.
Miksi se näin on,että lastenkotit ovat pulloillaan lapsia, sitä en valitetavasti tietä, mutta kuvittelen, ettei mikä laitos korvaa kotia, vaikka se olisi sitten sjaiskoti.
Joo, kyllä sosialin toimiston kautta se ehkä ensiksi on aloitettava. Pääset ainakin eteenpäin ja sieltä myös neuvovat mitä teet ja miten.
päätetävä kenen kautta.
Me itse aloitettiin se kyselemällä PeLa -n kautta, se vaan jäi meistä liian kauas ja päätyimme sitten Lastensuojelun kehittämisyksiköön ja sitä kautta pääsimme tukiperheen kurssille ja sitä kautta meille niitä lapsia olisi tulossa.
Toivottavasti pian myös teitän asiat etenee.
Ja hyvää joulun odotusta!
Jos asiaa siltä kantilta katsoa, niin oikeessa varmaan olet.
En marisee yhtä vastaan
Minusta on hienoa, että miesihminen on aikeissa auttaa lapsia. Mutta miksi lapsi pitäisi ottaa sieltä kotoaan, kun Suomessa on lastenkodit pullollaan lapsia. Eikö voisi olla kiva, jos miesihminen välillä hakisi hylätyn tai yksinäisen lapsen pois lastenkodista jonnekin huvittelemaan tai viettämään laatuaikaa. Tosin silloin asia pitää hoitaa ehdottomasti erittäin tarkkojen kriteereiden ja syynäyksen pohjalta ja huippuammattitaitoisten lastensuojeluviranomaisten kanssa.
Tukiperheitä tarvitaan paljon enemmän, koska nyt monikaan lapsi ei tukiperhettä saa, kun "tyhjästä on paha nyhjästä". Tukiperheeksi halukkuutensa voi ilmoittaa Pelaan, oman kotikunnan sosiaalitoimistoon tai jonkun sellaisen kaupungin sosiaalitoimistoon, josta tukilapsia olisi valmis ottamaan.
Ihmettelen suuresti lastensuojelumme järjenjuoksia, samoin ihmettelen sinunkin ajatuksenkulkuasi. Lastensuojelussa tukiperhetoimintoineen näyttää olevan ratkaisuna aina ja yksinomaan lapsen siirtäminen pois kodistaan nauttimaan muiden, täysin ulkopulisten ja vieraiden aikuisten antamaa laatuaikaa. Sinäkin kirjoitat täällä. "Olisi mahtavaa saada olla auttamassa ja 1-2 krt viikossa tavata lasta, olla yhdessä ja touhuta kaikkea mukavaa."
Kuule kyllä se olis mahtavaa ihan biovanhemmallekin saada olla 1-2 krt viikossa yhdessä lapsensa kanssa rauhassa ja touhuta kaikkea mukavaa. Miten ihmeessä lastensuojeluväki ja te lastensuojelusta ja "auttamisesta" kiinnostuneet kuvittelette auttavanne lasta, viemällä senkin vähän yhteisen ajan häneltä ja hänen biovanhemmaltaan, mikä jää 9-10 tuntisen päiväkotipäivän ja yöunen, ylitöiden, kauppareissujen ja kotitöiden väliin, jotka biologiset vanhemmat joutuvat asuntovelka- tai ylikorkeat vuokrarahat kerätäkseen ilman kotiapua tekemään viikolloppuina vietettyjen kirpputorimyyntien lisäksi. Miksi aina ja kaikkialla lastensuojelun, jopa ennaltaehkäisevän lastensuojelun resepti on ottaa pieni lapsi pois kodistaan viettämään ja muka nauttimaan elämästä muiden kuin omien läheistensä kanssa. Tämä ei ainakaan henkisellä puolella auta lasta tai hänen vanhempiaan vähääkään, päinvastoin, kodista jää rasittunut ja uupunut muisto koko elämäksi ja kaikki kiva on tapahtunut muiden kanssa. Ikäänkuin lähtökohtana viestitetään lapsille ja vanhemmille, että he ovat rasittavia ja häiritseviä, ja heistä tarvitaan lomaa ja lepoa, että heitä sitten taas jaksetaan sietää menettämättä mielenterveyttään ja ryhtymättä juopoksi. Miksi että te tukiperheet, jos todella haluatte jotain tuloksia, järjestele toimintaanne niin, että lapsiperhe saisi yhdessä hengähtää ja omat vanhemmat nauttia lapsestaan ja lapsi vanhemmistaan muutenkin kuin arkea pakertaen. Miettikää, mikä voisi olla lapselle parempi joululahja nimenomaan teiltä. Saada olla teidän sylissänne, vai saada olla oman äidin ja isän sylissä, kun ei tarvitse mennä päiväkotiin.
Hyvää Joulua sinulle Helinä-keiju3! :)
Ihan asiallisesti otatte yhteyttä PELAAN tai koti-
kuntanne sosiaalitoimeen ja ilmoitatte halukkuutenne
tukiperhe toimintaan.Sitä kautta löytyy sitten tietoa
ja näkemystä että onko teistä yleensä esm.tuki-tai si
jaisvanhemmiksi...Harkintaa asioihin....