Kaksi tyttöä on ennestään, tämä kolmas lapsi on todenäköisesti viimeinen. Olisihan se poikalapsi mukava kasvattaa, mutta ennen kaikkea toivoin poikaa miehen vuoksi. Hän toivoo niin kovasti saman sukupuolen edustajaa kuin itse on vaikka yrittää tunteensa peittää. Muutenkin ihmiset asettavat paineita, että kaksi samaa sukupuolta olevaa niin kolmas pitäisi jo olla eriä. Väkisillä paineet tarttuu. Ennen kaikkea kuitenkin olen koko raskauden haaveillut pienestä pojasta ja raskauoireet on olleet ihan erit kuin aiemmista.
Kolme viikkoa sitten rakenneultrassa kätilö sanoi ettei näe mitään poikaan viittaavaa joten vauva on todennäköisesti tyttö. Olenhan koko raskauden varautunut tähän mutta silti pettymyksen tunne yllätti täysin syvyydellään. Melkein tuli itku ja kun katsoin miehen ilmettä niin näin miten hänkin pettyi kovasti. Olemme nyt puhuneet, että nämä lapset saavat riittää ja ollaan onnellisia tytöistämme. Meillä on tyttöperhe ja se on ylepyden aihe molemmille. Siltikin vielä kaihertaa mielessä menetyksen tunne, että kun en kokaan omaa poikalasta saakaan. Onko kukaan muu kokenut vastaavaa ja uskaltaako myöntää?
Kolme viikkoa sitten rakenneultrassa kätilö sanoi ettei näe mitään poikaan viittaavaa joten vauva on todennäköisesti tyttö. Olenhan koko raskauden varautunut tähän mutta silti pettymyksen tunne yllätti täysin syvyydellään. Melkein tuli itku ja kun katsoin miehen ilmettä niin näin miten hänkin pettyi kovasti. Olemme nyt puhuneet, että nämä lapset saavat riittää ja ollaan onnellisia tytöistämme. Meillä on tyttöperhe ja se on ylepyden aihe molemmille. Siltikin vielä kaihertaa mielessä menetyksen tunne, että kun en kokaan omaa poikalasta saakaan. Onko kukaan muu kokenut vastaavaa ja uskaltaako myöntää?
Vastaukset 31
Vanhimmat
.. ei ole omakohtaista kokemusta, mutta muistan kun äiti kerran kertoi ajatelleensa, että hän luuli isän i toivoneen että minä olisin ollut poika. Äiti sanoi, että hän oli ihan varma että isä pettyisi jos tulisikin tyttö. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, päinvastoin. Olen ollut "isin tyttö" aina ja isä on taistellut minun puolesta jopa enemmän kuin isosiskoni. Kai se on vaan niin, että kun se lapsi tulee niin kaikki ne sellaiset ennakko-odotukset katoaa ja on vaan onnellinen siitä, joka on tullut :) Eikö? En tiedä kun itse vasta tätä ensimmäistä tässä ihan alkuviivoilla kantelen..
Ekaa lasta odottaessani oli hirveät paineet saada poika, jota isäkin puolisalaa toivoi. Ja sukulaisilta tuli kommentteja "Poikiahan sinä synnytät, selvä poikavatsa". Suvussa on paljon tyttölapsia. itselläni oli "poikatunne", mutta silti jotenkin ristiriitainen olo. No, tyttö näkyi ultrissa ja kyllä pettymyksen tunne oli melkoinen, vaikka yritin toisin ajatella. Itketti, suututti ja raivostutti ja kaikkea, mitä nyt raskaushormonihöyryistä sekavana vaan voi. Sitten itketti ja suututti se, että miten voi olla jotenkin pettynyt tyttövauvasta, joka on TERVE. Ei siinä ole järjellä sijaa, tunteet vie ihmistä ihan täysillä. Viimeiseen asti toivoin "vehkeiden" ilmestyvän, jos vaikka ultrat olisivat minun kohdallani erehtyneet.. sattuuhan sitäkin, harvoin tosin..
No, tyttö tuli ja saman tien osui sydämeen
"ongelmani" kanssa!
Olen koko ikäni poikalasta toivonut, jos joskus raskaaksi tulen.
Nyt olen sitten viikolla 25, ja on hävettänyt, ahdistanut ja itkettänyt omat typerät tunteet siitä kuinka paljon poikaa toivon.
Totta kai tärkeintä on, että lapsi on terve, mutta en voi tunteille mitään.
Meillä on 4d tällä viikolla ja pelottaa, jos petyn kovasti. En haluaisi tuntea näin...
Tiedän, että tunteet varmasti muuttuvat kun vauva on syntynyt, mutta tämä on ahdistavaa.
Hävettää niin pirusti!!!
Minulla kolme poikaa ennestään ja nyt toivoisin kovasti että tämä neljäs olisi tyttö.Ensi viikolla rakenneultra jossa aiomme kysyä sukupuolta eli jännittää kyllä kovasti!Onnea odotukseen!
tytön isyys kertoo miehen kyvyistä erinomaisena rakastajana!Eli miehen kannattaisi olla ylpeä,jos tyttöjä tulee(ja vaimon tyytyväinen ;))
Adoptio varma tapa saada poika/tyttö,jos sukupuoli on tärkeää...
Meillä ennestään kaksi poikaa ja minä toivoisin kovasti nyt tyttöä. Jotenkin tuntuu, että haluan "kaverin" itsellenikin ja olisi kiva tehdä tyttöjen juttuja. En halua ultrassa selvittää sukupuolta, koska pelkään pettyväni poikaan.
..kaikki tunteet ole sallittuja. Uskon kuitenkin, että se pettymys tai mikä tahansa häviää viimeistään siinä vaiheessa kun vauva sylissä. :) Terve, punaposkipullukka :) Onnea tulevaan!
Itsekin hieman jännitän kun ennestään jo kaksi poikaa ja oikeastaan koko kaveripiirissä pelkkiä poikia :) onhan se hienoa että kavereita löytyy mutta naisena tytön saaminen olisi ihanaa, kun on omia barbejakin vielä tallella.
Viimeyönä näin unta pienestä ihanasta pojasta ja ennempää olen nähnyt unen tytöstä..
Pojat toivoo poikaa, miehelle kuten itsellekin sama kunhan vauva vaan on terve ja kaikki menee hyvin.
Rakenneultrassa kysyimme kumpi mahtais olla, kätilö vastas että ei näy kiveksiä..tosin napanuora saattaa olla pahasti eessä. Sen jälkeen ultrassa en ole kysellyt, kyllä sieltä varmasti toinen tulee..fiftyfifty :)
Kuten jo aikaisemmin oli laitettu niin suuret rakastajat tekevät tyttöjä..... Mutta pidän ennenkaikkea peukkuja että tulee terve lapsi. Täällä kun on käyty kuusi kertaa sydänleikkauksessa, niin oppii jo kiittämään tästä päivästä. Ja toivoa huomiselta paljon!
Hanki joitakin oikeita ongelmia!! Jos kerran kuitenkin saat lapsia ja terveitäkin vielä.On se kaameat paineet lapsella jos tuottaa noin mahrottoman pettymyksen ennen kun syntyykään.Paineet tarttuu voi herranjesta...tee sitten ihmeessä abortti tai anna adoptoitavaks tai heitä vaikka jokeen niin kuin ennen Kiinassa tehtiin tyttövauvoille.
Voisko nää vittuiluviestit vaan jättää lähettämättä. Minkäs sitä tunteilleen mahtaa jos toivoo jompaa kumpaa, useimmat hurskastelijat ei edes kehtaa myöntää jos niin on.
.. ihan samaa mieltä. Järkeä tulla tänne rääkymään, kun ihmiset yrittää puhuu rehellisesti itseä askarruttavia asioita. Jokaisella oikeus omiin tunteisiinsa. Tarvi täällä kenenkä jeesustella mikä on oikein ja mikä väärin.
oikeus omaan tunteeseen ja mielipiteeseen niin kauan kuin ne on yhtäpitäviä äitiliinien kanssa.
Harvoin ihminen hankkii lasta täysin epäitsekkäistä syistä, joten on luonnollista, että sukupuolella on merkitystä. Muuten olisi sama adoptoiko vai hankkiiko "oman" lapsen. Aika hieno ihminen olet jos jokaisesta asiasta osaat ajatella, että hyvä näin sillä jollakulla voi olla huonommin asiat.
.. vaan jokaisella on oikeus kokea OMAN raskautensa aikana niitä tunteita mitä tuntee. Sinä tai kukaan muukaan ei ole oikeutettu mennä sanomaan kellekään, joka omaa lastaan kantaa, että mitä hän saa tuntea ja mitä ei. Minä ainakin paskat nakkaan sille, mitä muut on mieltä minun tunteistani. Törkeää minusta on se, että jollakin on tuomio heti valmiina jos joku erehtyy puhumaan arasta aiheesta. Ei se ole raskaana olevan vika, jos joku toinen ei raskaaksi tule. Enkä itse ainakaan aio siitä alkaa syyllisyyttä kantamaan. Mietin mitä mietin.
meillä sama tilanne ja ultran mukaan kolmas tytteli tulossa...itkin pettymystäni pari päivää ja sitten alkoi helpottaa, nyt olen jo ihan onnellinen ja odottolen että syntyisi jo...
tosiaan tunteilleen ei voi mitään ja näin raskausaikana ne on niin voimakkaita ja erilaisia,kun ei raskaana...ja tietenkin kun poikaa toivoi sekä raskaus ollut erilainen kuin kahdesta aiemmasta tytöstä ja ultrassa sanotaan että tyttö ja kun sitä pientä vastasyntynyttä ei vielä vierellä ollut, pettymys oli suuri...Minä ajattelen, että kaikella on tarkoitus, siis myös sillä, että meidän kaikki lapset ovat tyttöjä...
ja tietysti tärkeintä on lapsen terveys, mutta se on mielestäni täysin selvää,että jokainen tuleva vanhempi toivoo,että oma lapsi olisi terve, niin mielestäni tämä ei kuulu edes tähän keskusteluun...Eikä tähän keskusteluun mielestäni kuulu myöskään se, että kaikki ei voi saada lapsia, se on tosiasia tiedän ja olen pahoillani näiden ihmisten puolesta..mutta nyt käydään läpi tunteita, joita voi kokea raskausaikana, eikä niille todellakaan voi itse mitään...Tämä edellinen niille, jotka suorastaan vittuilee tässä keskustelussa tunteistaan avautuneille (esim. adoptio ehdotuksia jne)!
eli meillä on jo myös kaksi tyttöä ja vähän salaa toivoin tästä kuopuksesta (10kk)mieheni takia,että olisi poika...siis ei mieheni koskaan sanonut ääneen,että poikaa toivoisi,mutta kun ajateltiin myös,että tähän kahteen jää lapsiluku-ei enempää.
voin kyllä myöntää,että pettymys oli peini kun ultrassa olikin tyttö,mutta isän ilme oli ihana kun kuuli saavansa tytön!ja nykyään se tyttö on niin isän tyttö!isän syliä jatkuvasti vailla ja kyllä se on niin hellyyttävää kuinka niiden näkee olevan yhtä.
(itse olen enemmän tyttö ihmisiä,heh)
olen niin tyytyväinen näihin kahteen tyttöön että!!!
mutta,ajattelin etten enää kuitenkaan kolmatta tyttöä halua jos luonne ja tempperamentti vastaa näitä kahta,jätän mielummin väliin,kun siitä ei voi olla varmaa,että juuri se kolmas olisi poika(kuten olisin halunnut).
mutta,vahinko kävi ja päätettiin pitää kuitenkin tämä tulokas.
raskaus oireet aivan päinvastaiset kuin tytöillä ja muutoinkin raskaus erilainen...osasin vähän jo epäillä,mutta valmistauduin kuitenkin tyttöön.
4d-ultra kuitenkin varmmsiti vauvan olevan POIKA !!!
eli näin kävi meillä tällä kertaa =)mahtava juttu,jospa ne kolme lasta kaks tyttöä ja poika nyt sit riittäis.
tosin vaikka se olis tyttö ollukkin,niin olshan se ollu myös niin rakas kuin poika.
rv23...
olen myös sitä mieltä että monet eivät voi saada lapsia ja te parutte kun ei tule oikea sukupuoli.. mieti nyt hiukan..olisitte onnellisia tai olisitte jättäneet lapsen tekemättä..
Jos tilanteeni olisi se, että olisi vaikeaa hankkiutua raskaaksi, niin en tietenkään toivoisi muuta kuin vauvaa!!!! Mutta kun tilanteeni on se, että sattuu olemaan jo toista sukupuolta, niin miksi en saisi haaveilla/toivoa saavani molemmat sukupuolet???????? Ihanaahan se on saada molemmat, eikö?
Mun mielestä haaveilu ei ole kiellettyä. Mutta olen kai sitten sen verran konservatiivinen, että jonkunlainen nöyryys pitäisi elämässään säilyttää.
Oma suhteeni lapsentekoon on se, että kyseinen homma on aina riskipeliä. Perheessämme on se lähtökohta, että kaikenlaiset lapset ovat meille tervetulleita, pääasia, että lapsi on elinkelpoinen. En siis tekisi aborttia, vaikka odottaisin vammaista lasta.
Tervettä lasta uskallan toivoa kuitenkin ääneen. Ja jos luoja meille sellaisen suo, siinä on jo niin suuri lahja, ettei minun mielestäni minulla ole enää aihetta valittaa mistään. Olen nähnyt lähipiirissä niin vaikeasti vammaisia lapsia, hajonneita perheitä ja kaikennäköisiä kohtaloita, että minun mielestäni on lähes synti valittaa siitä, kun ei pääsekään tietynvärisille vaatehyllyille.
Toivon, että sinäkin muistat kuitenkin pitää pääasiat pääasioina ja sivuasiat sivuasioina. Mitä, jos vaikkapa näkisit ultraäänessä tytön, mutta synnytyksessä tapahtuisi jotakin kamalaa, etkä häntä saisi pitää. Varmasti häpeilisit puheitasi ja tekisit kaikkesi, että saisit vauvasi takaisin.
Ole onnellinen siitä, mitä saat ja muista, että tässä maailmassa on ihmisillä ihan oikeitakin huolia, jotka ovat elämän ja kuoleman asioita.
ja sehän on varsin mukavaa mutta ei kai siitä nyt tarvi itkua ruveta vääntään ja kauheeta pettymystä kokea jos sitten tuleekin toinen ku mistä on haaveillu.Olis sitä varmaan muitakin asioita maailmassa mistä katkeroitua ja ottaa päänsärkyä.
Kuka täällä on parkunut vääristä sukupuolista? On erittäin tärkeää että tällaisestakin aiheesta pystytään keskustelemaan AIKUISMAISESTI (kiitos aiheen aloittajalle!), ettei lapsen sukupuolesta synny yhteiskunnallista tabua niin kuin niin monesta muusta lapsiin ja perheisiin liittyvästä asiasta. Mielestäni on hyvän ja kypsän vanhemmuuden merkki, että pystyy tuomaan esiin myös vanhemmuuteen liittyviä negatiivisia tunteita - mikä sinussa on vikana kun et pysty niitä käsittelemään?
antakaa nyt ihmisten olla ihmisiä!mikä helvetti teitä vaivaa???
ymmärrän täysin tätä aluperäistä...ja miksi ei toiveita saisi olla?luulen kuitenkin,että terveys on _kaikilla_ kuitenkin se pääasia,miksi jankkaa sita sitten aina vaan??asiaa joka on jo ennestään itsestäänselvyys.
itselläni molemmat tytöt on itseasiassa tekemällä tehdyt.
3-vuotta tehtiin esikoista ja kuopus saatiin hoidoilla aikaan.
MUTTA,siltikin jopa minullakin oli molemmissa sukupuoli TOIVEITA,eikä sen kummempaa.
En tajuu teitä...mut eipä mun tarvikka.
vikana kun et suostu kypsästi ja aikuismaisesti käsittämään että ihmisillä on erilaisia tuntemuksia ja mielipiteitä? Vaikka tämä on keskustelupalsta,täällä ei ilmeisesti asioista saa keskustella jos ei ole samaa mieltä palstan enemmistön kanssa.Hohhoijaa...
Meillä esikoinen on poika ja kun odotin kakkosta niin oma äiti sekä anoppi toivoivat kovasti tyttöä (varsinkin anoppi jolla on kaksi poikaa eikä tyttöjä). Hirveät paineet olivat tämän suhteen enkä voinut nauttia raskaudesta kun koko ajan pelkäsin että poika tulee ja kaikki pettyvät :(. Toivoin kyllä itsekin tyttöä mutta terve lapsi toki itselleni tärkeintä!
Olin niin helpottunut kun toinen oli tyttö! Olisimme toki voineet yrittää kolmannen kerran jos toinenkin olisi ollut poika mutta sitten meillä olisi ihan yhtä hyvin voinut olla kolme poikaa :O. On ihanaa odottaa kolmatta lasta ilman paineita sukupuolesta...
Meillä on esikoinen tulossa, ja läipiirissä paljon poikia (siis suvussa). Nyt viikonloppuna kaikki mummot toivoivat ja anoppi kans, että "koittakaa ty nyt tehä tyttö"... En ota siitä tietenkään paineita, totesin vaan että itsekin ehkä enemmän yttöä toivon. Meillä tää keskustelu käytiin ihan normaalilla äänensävyllä, hiukan naureskellen ja kaikki ymmärsivät ettei tarvitse hurskastella turhia.
Olen koko raskauden nähnyt unia pojasta, ja silti on tyttötunne. Joten oikeesti se on ihan se ja sama kumpi tulee :D musta olis vaan kiva tietää jo että kumpi se ois :)
perin jo tyttöä. Esikoinen oli poika ja myönnettäköön lievä pettymys asiasta (joka selvisi vasta synnytyksessä). No, ei ole niin vakavaa, koska toinen lapsi oli joka tapauksessa haaveissa ja hän syntyikin jo reilun vuoden päästä. Taas poika (mikä selvisi vasta synnytyksessä). Kaikki kaverit ja sukulaiset olivat toivoneet meille tyttöä ja ilmaisivat pettymyksensä erittäin selvästi, mikä loukkasi minua todella. Mikä oikeus kenelläkään on mennä arvostelemaan minun lastani vielä tuollaisesta asiasta?
Kahteen lapseen meidän piti tyytymän, mutta raskaaksi tulin silti. Kolmennesta KAIKKI toivoi tyttöä ja minullekin tuli paineita jo asian suhteen. Pelkäsin, että jos kolmas ei ole tyttö, hän jää mummojen, sukulaisten, kavereiden ja kaikkien silmissä vähemmälle huomiolle kuin isoveljensä ja häneen ollaan tyytymättömiä. Itse ilmoitin (puolustusreaktiona) kaikille, että minä haluan pojan ja sillä siisti (mikä ei siis pitänyt lainkaan paikkaansa). Ihmisten ääneen esitetyt toiveet sukupuolesta hiipuivat, sillä eiväthän he voi toivoa meille tyttöä jos itse toivomme poikaa. Ja poikahan sieltä tuli (selvisi taas vasta synnytyksessä). Poika, joka pääsi kaikkien huomion keskipisteeksi selkeästi isoveljiään nuorempana ja tietysti veljiensä suurena lellikkinä. Ja äidin ja isän ihanana pikkuvauvana.
Vieläkin ärsyttää, kun ihmiset kommentoivat meidän kolmea poikaa tyylillä, josta voi rivien välistä lukea meidän epäonnistuneen perheen perustamisessa kun vain yhtä sukupuolta saamme. Emme me ole epäonnistuneet. En ikinä vaihtaisi näitä lapsiani mihinkään. Näihin kommentteihin olen vihdoin oppinut naureskelemaan, että me teemme pojat ensin ja vasta sitten tytöt (vaikka lapsiluvun olen olettanut olevan tässä), mikä on kelvannut selitykseksi.
Kuinka ollakaan, olen taas raskaana. Nyt, neljättä odottaessa, ei ajatus pojasta tunnu lainkaan huonommalta. Itse asiassa tyttö tuntuisi oudolta, vaikka ei tietenkään pahalta. Kommentoijille ilmoitan, että meillä on tarkoitus tehdä seitsemän veljestä, jolloin monet ovatkin sanoneet toivovansa meille poikaa, osa toivoo tyttöä. En siis koe tuottavani pettymystä kummassakaan tapauksessa. Tosiasiassa nyt ensimmäistä kertaa voin rehellisesti sanoa, että sukupuolella ei todellakaan ole mitään väliä. Poika olisi kiva jatkamaan tätä hyvin alkanutta seitsemän veljeksen sarjaa (joka tuskin koskaan toteutuu, sillä tarkoitus ei ole niin montaa lasta oikeasti tuottaa), mutta tyttö toisi vaihtelua.
Niin, nyt olen ensimmäistä kertaa ultrassa saanut jonkinlaisen arvion sukupuolesta. Tyttönä tulokasta pidettiin, joskaan ihan varmaksi ei sanottu, joten voi olla myös poika. Ihan sama. Meidän oma lapsi joka tapauksessa. Ja aivan yhtä rakas. Vaikka se sukupuoli välillä onkin tuntunut tärkeältä, niin ei se lopulta kuitenkaan ole. Ei kenenkään mielestä.
Haluaisin myös tuoda oman kantani esiin tässä keskustelussa. Uskon näin: jokainen äiti raskaana ollessaan miettii kumpi sieltä tulee ja voi toivoakin tyttöä tai poikaa.
Mutta tärkeintä on ihan sama kumpi tulee ja ihan sama mitä suku tai oma äijä ajattelee on se, että sitä lasta rakastetaan eikä tarvi sitten lehestä lukea kuinka äiti on hyljänny lapsensa, tappanut tai muuta vastaavaa kauheaa tehnyt. Eikö vaan??
Muistakaa lapset on LAHJA ja lasta tulee rakastaa ja suojella kaikelta pahalta..
Vihdoinkin järjen ääni.
Eli on jo tyttö ja poika, nyt kolmatta odottelen.Olin ihan varma, että nyt odotan tyttöä... Rakenneultrassa kuitenkin paljastui pojaksi. Hetken aikaa olin hölmistynyt, mutta siis mitään suurta pettymystä ei tullut!
en jaksanut toivoa tyttöä enkä poikaa. En edes tervettä lasta. Ainoa, mitä toivoin, oli, että vauva eläisi sen hetken verran, että saisin pitää häntä sylissäni. Nyt poika on reipas 2,5-vuotias. Sylissä on pidetty ja rakas on! Toinen raskaus on nyt aluillaan. Toki ollaan miehen kanssa puhuttu, että olisi kiva nähdä, millaisen tytön meidän geeneillä saa aikaan, toisaalta taas pojalle olisi kaikki jo valmiina. Vaan eipä tuolla sukupuolella ole väliä!! Kumpi vain on tervetullut, kunhan on elävä!
Itselläni on ystävä, joka ei syntyessään ole ollut terve. Hän on läpikäynyt useat leikkaukset ja vaikka pystyykin elämään normaalia elämää tuo sairaus on ja pysyy. Hän pitää erityisen paljon tästä minun motostani; ei sillä väliä onko tyttö vai poika, kunhan on elävä.