Tuki tällä palstalla toista kohttaan on suurenmoisen iso asia-kiitos kaikille siitä.En kehttoo ennee kommentoija "riiviöitten"piikkejä,koska ne liennöö merkityksettömmii,jos ylleisellä tasolla kahttoo palstan toiminttoo.Kun on hätä-psyykkinen tai fyysinen,niin aina tiältä ojennettaan virtuaalinen auttava käsi!Oli niin kaunis lause tuas tuolla positiivareitten joulukalenterissa,jotta en malta olla sitä kirjuttamata teijän kaikkiin luvettavaks;"Jos minun taakkani on liian raskas kantaa,sinä kutsut minut luoksesi.Lasken pään sinun kädellesi.Ja aamun sarastaessa huomaan,että selvisin!
TUKI TÄLLÄ PALSTALLA!
Karjalankägönen
311457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
että tukea ei kaikille riitä.vaikka kuinka väittäisitte muuta.se pitää hyväksyä, kai.
on se minä itse. ja niin kai on parempi.
harvat kysyy toisen kuulumiset.
tai edes vaivautuu vastaamaan.
aina samaa nimimerkkiä, rekisteröityä tai rekisteröimätöntä niin hänelle vastataan ja häntä tuetaan. Alati vaihtuvat nimimerkit viittaavat vain ja ainoastaan tilapäiseen vierailuun. Sen tarkoitus jää usein epäselväksi.
Itse en kannata rekisteröintiä, en mitään pakkoa. Myönnä kuule aloittaja, että ne tietyt saavat tuen.
rekisteröityneitäkään- oma nimimerkki monilla.
En ole huomannut,etteä rekatuille vastataan useammin kuin näille joilla on vakinimmarit.Luen täällä mutta en sen enempää osallistu kun en ole syöpäpotilas itse.
Muuten vaan kiinnostaa kun on tuttuja syöpään sairastuneita.
Käytä samaa nimimerkkiä niin sinut tunnistetaan.
Ei vedenvarassa olevaakaan voi pelastaa, jos hän ei tartu heitettyyn pelastusrenkaaseen.
että jos joku ottaa sinut silmätikukseen, heidän on helppo seurata sinua joka palstalle, katsomalla galleriasivultasi, mitä olet kirjoitellut. Niinkuin tuota käkeä on joku nälvinyt jo kauan, joku kirjoitustaidoton ilkimys.
Minä yritän mahduttaa kommentin olennaisen, jos mahdollista, otsikkoon ja 'nimimerkkiin', jotta lukija tietää, kiinnostaako se häntä. Joskus käytän samaa nimeä koko ketjun ajan, vaikka nyt sitten sitä 'aloittajaa'. Olen saanut vastauksia ketjun aloituksiini, mutta muualla keskustelussa kommenttini on saattanut jäädä vastausta vaille. Siihen on monta syytä. Ehkä kommenttini ei ollut kiinnostava, tai ehkä sanoin niin tyhjentävästi, ettei jatkoa tarvitse!
KAIKKIIN kirjoituksiin aina vastata,lue ketjuja huomaat että näin käy välillä.
paljon viestejä jää huomaamattakin osa.
Kauniisti kirjotit auttava virtuaali käsi.
Kaikkihan täälä toistansa tsemppaa...ja aina jotakin kuiten vastaa joku.
Mie ainaki olen saanut monet kerrat lohtua ko on ollu nuita vastoinkäymisiä ja yllätyksiä.
Ihanaa joulun odotusta...ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle ihan teile jokaiselle palstalaiselle.
sairauden aikana,ja itsekkin yritän tukea sen minkä
osaan.
vuoden takaisia juttuja, ajalta jolloin itse olin sairauskriisin kourissa ja odottelin epätietoisena syöpädiagnoosiani.
Kyllä minä ainakin sain tukea, vaikka olin uusi, nimimerkitön. Vastaajien joukosta tunnistan kyllä joitakuita edelleenkiin palstalle kirjoitteleviä, vaikka nimimerkittä vastasivatkin.
Muutenkin saamani vastaukset edustavat mielestäni vertaistukea parhaimmillaan.
Tässä linkki, jos jotakuta kiinnostaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000101&posting=22000000022211736#22000000022211736
Minullekin kävi niin kuin useimmille, monet pelot osoittautuivat ennenaikaisiksi. Selvisin pienemmällä leikkauksella, kasvain ei ollut niin suuri kuin kuvittelin, eikä se ollut levinnyt minnekään. Hoidot sain raskaamman mukaan, mutta ennenkaikkea tässä nyt kirjoittelen edelleen vuoden päästä, odotan joulua hyvillä mielin. Perjantain kontrollissa tilaani kuvattiin "tautivapaaksi".
Huomista en enää sure etukäteen, monet itkut tuli itkettyä aivan turhaan. Asiat sujuivat paremmin kuin osasin odottaa.
Mutta se vaihe kun ihminen kuulee tai epäilee sairastuneensa niinkin vakavaan sairauteen kuin syöpä - itselleni se oli ainakin todella raskasta. Täällä saamani vastaanotto oli upeaa, kannustavaa, lohduttavaa.
Siitä kiitos kaikille osallisille, toivottavasti teilläkin kaikilla on asiat edelleen hyvin! :)
ja silloin on olut verrattavissa cancerin syöpäpalstaan.
Useita samaan aikaan sairastuneita.Mutta samaan ei käy palata täällä,
- harva nykykirjoittajista on akuutissa vaiheessa.
Tämä palsta on lähinnä tarkoitettu kuulumisten vaihtoon,toisella syöpäpalstalla on ehkä enemmän sitä tukea vasta sairastuneille.
mulle ei kukaan oikein vastannut vaikka toin julki pelkoni leviämisestä, nyt sitä tutkitaan.pelkään edelleen mutta täältä sitä tukea en enää turhaan hae. vissiin jos ei ole aina myötäsukainen, heivataan yli laidan.
Eli kärjistän ytimekkäästi: paskaako sitä enää tukee, kun en ole vastasairastunut, nyt vaihdetaan kuulumisia.
Siitä se tukemises lähtee.
sen vene ajoi monen ohi talven mittaan kärjistyi.
riitaa oli silloinkin.
Minä kun en jaksa mielistellä,näitä herkkänahkoja, ei ole tarvetta, kunhan lauon totuuksia.
Tuo vene jätti monet ilman kyytiä,sohaise lisää.
Niinhän se varmaan osittain menee, että sitä tässä vaiheessa haluaa vähän pyristelläkin irti niistä tuntemuksista, joita sairastumisen aikaan tunsi. Rehellisyyden nimissä, ei ainakaan oma pääkoppani kestäisi terveenä pyöritellä vuodesta toiseen niin raskaita ja synkkiä ajatuksia.
Siksipä olen itse ottanut hieman etäisyyttä näihin syöpäpalstoihin, vaikka väliin käyn edelleen vierailulla.
Ehkä se vertaistuen antamisen tarve tai vaihe tulee myöhemmin, kun tunne elämän voittamisesta on riittävän vahva. Minulle ainakin tulee vielä herkästi pelkotiloja syöpään liittyen, joten yritän keskittyä muihin asioihin.
Toki jos minulle läheinen ihminen sairastuisi nyt, osaisin ja haluaisin auttaa häntä. Itse en henkilökohtaisesti oikeassa elämässä tuntenut ketään rintasyöpään sairastunutta tai siitä selvinnyttä. Tunsin olevani totaalisen yksin, joten hakeuduin syöpäyhdistyksen ja sairaalan vertaistuen ja terapian pariin. Nyt syövästä selvinneet ovat saaneet konkreettisia kasvoja, ja oma käsitykseni syövästä sairautena on muuttunut. Eihän tämä todellakaan ole pelkkää kärsimystä, oksentelua ja kuolemista..
Tietenkään en tahtoisi koskaan enää käydä esim. solunsalpaajahoitoja läpi, mutta jos niin tulee käymään, en enää pelkää niitäkään etukäteen niin paljoa. Toisaalta sen ymmärtäminen, että elämä ei ole itsestäänselvyys, kuolema voi kohdata yllättäen kenet vain ja missä vain, osa saanut minut suhtautumaan rakkaisiini ja läheisiini vielä arvostavammin. Haluan, että he tietävät olevansa minulle ainutkertaisia ja tärkeitä. En stressaa turhasta, enkä käytä aikaani kovin usein epäolennaisten asioiden vatvomiseen. Elämä on tässä ja nyt, vastuu sen onnellisuudesta on minulla itselläni. Jos huomenna jään auton alle ja menehdyn, toivon ettei viimeiset ajatukseni ala kysymyksellä miksen..
Syöpä on usein kasvattava kokemus. Sitäpaitsi olen huomannut saaneeni ystävienikin keskuudessa ihan uudenlaista kunnioitusta ihmisenä kaikkien näiden syöpään liittyvien kokemusteni jälkeen.
Olen siis kasvanut ihmisenä tämän sairauden myötä, toivottavasti niin paljon, että tulevaisuudessa uskaltaisin vaikka itse toimia syöpäyhdistyksen tukihenkilönä.
Mielestäni tuen vaatiminen joltakulta on kuitenkin väärä tapa hakea apua, ja syyllistämällä muita tuen puutteesta sitä ei ainakaan tule saamaan.
Väitätkö näiä rehellisiä viestejä ilkeilyksi? Ne kertovat karua kieltään. Vai väitätkö, että valehtelevat?
että sinä putosit veneestä, mutta eikö tuon saman jankuttaminen kuukaudesta toiseen ole jo melko lapsellista?
Montako vuotta aiot käyttää katkeruudessa piehtaroimiseen?
positiiviset sanat hävinneet. On tosi paha muistikatkos. Vai olisiko alkavaa dementiaa?!
kiitos myös sinulle. :)
Olisit käyttänyt vakionimimerkkiäsi!
Tuo oli todella hienosti kirjoitettu.
Hieno oli tuo ajatuskin.
Minä toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi.
Monta naurruu on jo yhessä keritty naurroo ja tytöt mukana juonessa ainnaa.Itkkuukkii on vähä johonnii vällii tirrautettu ja siinähi käsikkäin mänty.Ei pitäs ikinä aliarvioija toisten antammoo tukkee!Miun joulusuunnitelmat män nyt uusiks tuon torstaina tehtävän leikkauksen takkii,mut kaipa ne pakastimmeen tehyt ruuat nyt yhtenä jouluna männöö.Opetin eilen minijjee piirakoita leipommaan ja meinattiin naurruun kuolla,kun olj vaikka minkänäköstä värnäkettä pellillä-no,eipä se ulukomuoto makkuun vaikuta!Jotta semmosta-mites siun sisuskalut?
Kyllä tämä palsta on monelle arvokkaampi kun osaa aavistaakkaan.
Olen tosiaan saanut minäkin tukea niin että olen monesti ollut suorastaan liikuttunut, ja se ei herkästi tapahdu.
Niin nuo sisuskalut minulla ne tuntuu jatkavan reistailua ja pelkään että tilanne huononee koko ajan.
Tammikuussa on iso sarja taas kokeita jotka näyttää tilanteen.
vanahoilla sisuskaluilla pittää pärjätä joulu ja vielä alottoo niihen kans uusvuos!
A vot niillähä sitä
kägöstä,
itkuu nauru perää.
Pakko kyllä kysyä tarkoittaako "minijjee" yhtä pojan vaimoa vai monikkkoa?
Piirakoita en osaa, onneksi serkkutyttö on siinä ihan pro. Tätini aikoinaan nai hiitolalaisen joka neuvoi piirakkatalkoisiin laittaa peilin lattialle malliksi:)
Ei miulla ou ku yks minijä-kun ei nuita poikkiikkaa ou ku yks.Niin,ei ne meijjän mallilla ollu ne piirakat tehty,olivat sen verran pahannäkössii:)