Niin tarkoitus olisi pyrkiä opiskelemaan psykologiaa Helsinkiin. Olisi kiva kuulla jos löytyisi muita vastaavassa elämäntilanteessa opiskelevia. Eli minulla on kaksi lasta, joista toinen vielä sen verran pieni, että en millään raaskisi viedä hoitoon mikäli ensi syksynä pääsisin sisään. Kuitenkin koen järkeväksi mennä keväällä pääsykokeisiin, kun eihän siitä sisäänpääsystä ekalla kertaa ole takeita.
Miten paljon olette pystyneet esimerkiksi opiskelemaan etänä? Tiedän että kielissä läsnäolo on pakollista, mutta lähinnä käytännön kokemuksia kaipailisin. Avoimen puolella olen jo verkkokursseja suorittanut, joten opiskelu lasten kanssa kotona on tuttua!! =)
Kuulostaisiko esimerkiksi noin kaksi läsnäolo päivää viikossa yhtään realistiselta opintojen edistymisen kannalta? Niin ja tietysti siis muut päivät kotoa käsin suoritettua opiskelua.
Myöhempää ajatellen olen myös miettinyt oletteko työskennelleet opiskelun ohessa ja oletteko saaneet töitä lähetäkään omaa alaa?
Tietysti myös kiinnostaa mitä mieltä olette olleet yleisesti psykologian opiskelusta (erityisesti Helsingissä)?
Miten paljon olette pystyneet esimerkiksi opiskelemaan etänä? Tiedän että kielissä läsnäolo on pakollista, mutta lähinnä käytännön kokemuksia kaipailisin. Avoimen puolella olen jo verkkokursseja suorittanut, joten opiskelu lasten kanssa kotona on tuttua!! =)
Kuulostaisiko esimerkiksi noin kaksi läsnäolo päivää viikossa yhtään realistiselta opintojen edistymisen kannalta? Niin ja tietysti siis muut päivät kotoa käsin suoritettua opiskelua.
Myöhempää ajatellen olen myös miettinyt oletteko työskennelleet opiskelun ohessa ja oletteko saaneet töitä lähetäkään omaa alaa?
Tietysti myös kiinnostaa mitä mieltä olette olleet yleisesti psykologian opiskelusta (erityisesti Helsingissä)?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ao. tiedekunnasta... lisäksi... ja ehdottomasti myös sieltä... ja laitokselta...
Oletko selvittänyt työllisyysnäkymät ja ennusteen valmistumisesi aikaan.
Missä tavoiteajassa suunnittelet valmistuvasi.
Etäopiskelun anti on aivan erilaista kuin länsäolo ja yksin puurtaminen...
Et viittis luistaa läsnäolosta, jonka anti on se kaikkein paras anti opiskelussa.
niin tarkennan siis vielä, että tarkoitus olisi opiskella tällä tyylillä ehkä ensimmäinen vuosi ja sitten jatkaa "päätoimisesti".
Kaipailisin kuitenkin siis kokemuksia lastenhoidon ja opiskelun yhdistämisestä.
Oletko aloittamassa opinnot ihan nollapisteestä? Jos sinulla ei ole ennestään psykologian opintoja, niin käsittääkseni psykologian appron voi tehdä avoimessa yliopistossa lähes kokonaan etänä. Voit tehdä avoimen opintoja, vaikka pääsisitkin varsinaiseksi opiskelijaksi. Kun sitten esim. seuraavana syksynä ryhtyisit täysipäiväiseksi opiskelijaksi, olisi suoritetusta approsta iso hyöty kun pääsisit suoraan aineopintovaiheeseen.
Minulla on kokemusta psykologian opiskelusta Tampereella, ja siellä läsnäolon tarve lisääntyi koko ajan opintojen edetessä. Approtaso oli lähinnä luentoja ja tenttejä, aineopinnot luentoja ja seminaareja (läsnäolo pakollista) ja syventävissä ammatillisissa opinnoissa läsnäoloa oli yhä enemmän.
Tämän perusteella suunnitelmasi kuulostaisi ihan hyvältä, eli voisit myöhemmin olla enemmän läsnä opinnoissa. Onnea pääsykokeisiin lukuun!