Olen aivan tavallinen liikuntavammainen kundi, mutta: Minulla ei ole ainoatakaan tuttavaa jota voisin käydä tapaamassa, ei edes sukulaisia...
Kuntakeskuksessakin minulle on useampaan kertaan tultu sanomaan etten saa liikkua siellä häiritsemässä ihmisiä, uhkailtukin.
Joulukin on tulossa...
Kenelle kirjoittaisin joulukortin, en kenellekään...
Ainoat tuttavuuteni ovat nettituttavuuksia jotka eivät tiedä vammastani.
Älkää ehdottako uskismummuja tai pullonkallistajia ystävikseni, heitä en kaipaa, enkä muitakaan "ammattiystäviä".
Kuntakeskuksessakin minulle on useampaan kertaan tultu sanomaan etten saa liikkua siellä häiritsemässä ihmisiä, uhkailtukin.
Joulukin on tulossa...
Kenelle kirjoittaisin joulukortin, en kenellekään...
Ainoat tuttavuuteni ovat nettituttavuuksia jotka eivät tiedä vammastani.
Älkää ehdottako uskismummuja tai pullonkallistajia ystävikseni, heitä en kaipaa, enkä muitakaan "ammattiystäviä".
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sinun kannattaisi liittyä oman kuntasi invalidiyhdistykseen ja osallistua heidän toimintaansa. Useimmilla vammaisryhmilläkin on oma yhdistyksensä, ota selvää, ja liity mukaan toimintaan. Huomaat että siellä on paljon samassa tilanteessa olevia.
Nyt ajattelet että ne on jotain "hörhö" porukkaa joka synkistelee ja valittaa maailman menoa. Niin minäkin luulin, ennenkuin liityin oman kuntani ja vammaisryhmäni toimintaan. Se kannattaa!!!
Voiko tuollaista kohtaloa ollakaan? Missä suku ja perhe? Työkaverit? Naapurit?
Minkä ikäinen olet ja asutko jossakin tosi syrjässä? Onko harrastuksia? Minkälainen vamma sinulla on, paljonko siitä on haittaa?
Miksi et nettituttavuuksille ole kertonut vammastasi? Siellä toisessa päässä voisi olla joku joka on ihan samanlaisessa tilanteessa.
Suku ja perhe kuuluvat samaan kategoriaan, eivät hyväksy vammaista keskuuteensa, tuntevat mtta eivät edes tervehdi.
Olen nykyisin eläkeläinen, työtoverit ovat firman mentyä konkkaan hajonneet kuka minnekin. Kyynärsauvan kokoinen liikuntavamma.
Invayhdistys on sadan kilsan päässä ja reumaa sairastavan sukulaisen miehittämä, joten se siitä.
Harrastuksina on kaikenlaista mitä voi yksin harrastaa...
Jos haluaa pitää nettituttavuutensa on vammaisuudesta visusti vaiettava, muutoin tuttavuus päättyy siihen.
on minulla ja olen kertonut aina heti nettituttavuuksille että olen liikuntavammainen. mutta useampia se ei häiritse yhtään, vaan olen saanut heistä ystäviä loppuiäksi.Taitaa olla niin että et ole itsekkään sinut vammasi kanssa ja se heijastuu myös ympäristöösi. Mutta sille asialle ei voi kukaan muu mitään, vain sinä itse. Mitä hittoa sille reumaa sairastavalle sukulaiselle kuuluu jos sinä liityt yhdistykseen. Älä nyt herran tähden nynnyile ja anna jyrätä itseäsi, pää pystyyn ja sekaan vain.
Ei kauhean invalidisoivalta kuulosta tuo "Kyynärsauvan kokoinen liikuntavamma." Se ei voi olla ainoa ja ratkaiseva syy yksinäisyyteesi.
Itse kuuntelen tässä www.jouluradio.fi
Rattoisampi kirjoitella.
Hyvää Joulua!
Luulen että yksinäisyys on hyvin yleinen ilmiö. Moni ei vain uskalla sanoa, että on yksin. Jotenkin hävetään omaa yksinäisyyttä. Joitakin vaivaa, joitakin ei vaivaa asiantila.
Itse aikoinani hankin kirjoja "miten saan ystäviä", nykyisin olen oikeastaan mieluummin yksin. Saa funtsia mitä tykkää ja touhuta eikä tarvitse kuunnella kenenkään pälpätystä. Jos joskus tekee kovasti mieli seuraa, niin voi mennä jonkun yhdistyksen tilaisuuteen tai vaikka seurakunnan piiriin. Seurailen eri palstoja suomi-keskustelussa ja otan kantaa ja keskustelen ja olen eri mieltä, ja sitten samaa mieltä. Katselen televisiota, luen kirjoja, kirjoittelen omia sepustuksia, leikkaan lehdistä eri asioita, seuraan maailmanpolitiikkaa, kulttuurikeskusteluja, mielipidepalstoja, kirjoittelen omia mielipiteitä. Otan kantaa politiikkaan, ympäristöasioihin, sosiaalisiin juttuihin, keksin parannuskeinoja mitä erilaisimpiin ilmiöihin. Osallistun kilpailuihin - ja joskus voitan jotain. Opiskelen milloin mitäkin. Niitä on ihan ilmaisia kursseja. Viimeksi osallistuin valokuvauskurssille. Olen lukenut myös monta eri kieltä. En jaksa tosin lukea niin pitkään, mutta on aina kiva aloittaa.
Tässä minun vihjeitä. Hyvää Joulua sinulle! Minäkin olen viettänyt joulua ihan yksin, ei se niin kauheaa ole.
moi!
olen samaa mieltä tosta yksinolosta, aika moni ei tosiaankaan sano olevansa yksin syystä tahi toisesta. itelläni on koulkiusaus syynä siihen miksen ole kovinkaan sosiaallinen,mulla on nykyään kaikkia "herroja" kohtaan niin kova pelko,että sanon aivan mitä hyvänsä vaikken tahtoiskaan,muistan kerran jopa yhes kirja-antikvariaatissa pyörtyneeni silkasta jännityksestä vaikka paikalla ei ollu muita kuin se myyjä. kumma sinänsä, et vaikka oon ollu kahden myyjän kanssa ennenkin niin silloin kävi miten kävi.hyvää jatkoa kaikille
Kokeile jotain uutta harrastusta. Siis jotain itselle sopivaa. Voit löytää uusia tuttavia.
Kun tulee uusi vuosi, niin kaikkea uutta kokeilemaan! Pane ympyrät täysin uusiksi!
Tulet huomaamaan, että puhkut intoa ja kaikkea jännää on tiedossa.
Hyvää Joulua! Voidaan nettailla jouluaattona ja kertoa kuulumisia!
Hyvää Joulua kaikille Yksinäisille!
Meitä on monta, mutta kaikilla meillä on mukava joulu. Muistetaan Joulun sanomaa. Katsoin televisiosta kun Turku julisti Joulurauhan. Se on jokavuotinen traditio. Siitä minun Joulu lähtee käyntiin. Terveisiä kaikille!
Kivaa uutta vuotta sinulle.
on joko provo, helevetin huono sellanen...tai sitten oot joko kehari tai sitten muuten vaan lapsen tasolle jääny rasittava pelle
vois ees jouluna olla haukkumata....
lukee iän kohdalla 27. onkohan siihen lipsahtanut virhe? Juttusi vaikuttavat noin 12-13-vuotiaan pykäämiltä.
jos en osaa miellyttää kaikkia jutuillani
Jos kaipaat mese/mailikamua joka ainakin tietää vammastasi ja ymmärtää yksinäisyyttäkin, jätä osoitteesi...
vammainen vaikuttaa itse omalla käytöksellään vammatonta kohtaan siihen että saako hyväksyntää vammattoman puolelta, vai saako paskaa niskaan
Yks vammainen voi pilata kaikkien muiden vammaisten mahdollisuudet terveiden kanssa.
siinä edellinen on aivan oikeassa.
Terveen on tehtävä aloite, mutta ei siltäkään puolen saa hyökätä
En tiedä saako palstalle jättää sp- osoitteita,
mutta tässäpä tämä olisi: [email protected].
Kirjoitellaan, myös mese js skype (tupauuno) löytyvät.
Yhteystietoni löytyvät: Suomi24/Ajanviete/kirjeystävät-aikuiset.
Mesekin on.
Ei yksi vammainen voi pilata kaikkien vammaisten mahdollisuutta terveiten kanssa. Älä sano terveitä vaan käveleviä, koska heillä voi olla sellaisia vammoja, jotka ei näy päällepäin. Älä elä satumailmassa.
just noilla asenteilla vammaisella ei oo mitään mahiksia päästä vammattomien kans edes kavereiksi
On erittäin surullista lukea tällaista. Toivon sydämestäni sinulle voimia ja parempaa onnea elämässä. Olisi myös kiva tietää sinusta enemmän.
no mitäpä sä haluat tietää...oon vaihtanu nimimerkkiä, olin tuo vessapaperiorava vielä muutamia viikkoja sitten
Olen itsekin liikunarajoitteinen. Olen silti suomi24 treffit palsta mukana ja olen kertonut siellä, että olen liikuntarajoitteinen. En ole huomannut, että olisi paljon erilaisempi, kuin muutkaan. Olen siellä Nautinto12. Voit käydä katsomassa ja kirjoitella jos haluat.
Niin....
Itse olen liikuntavammainen. Käyn säännöllisesti aivan normaali chateissa juttelemassa.. jutut on on normeja, tai aivan normi tavan mukaan sit epänormeja...
Joskus tietyssä kohtaa on se raja, että jutut kohtaa sen toisen kanssa... saattaaa olla useita keskusteluja saman ihmisen kanssa.... tulee nämä kyselyt omasta elämästä yms.. Sitten pitää miettiä kertooko vai jutteleeko hitaammin.
Jos kerrot, niin et kyllä ole aivan varma, mitä se toinen ajattelee. mä luulen kuitenkin, että aika harva ymmärtää asiaa niin, että häneen voi luottaa.... joskus, kun on kertonut vammastaan, niin jutut vaan hyytyy seuraavalla kertaa.. Saatan saada vaan peukun kuvaa... Joskus tuntuu sille, etät se vammasta kertominen menee ohi. eihän se mitää maksa, jos ei oo muuta kuin se tsätti...
Mutta mitä sitten tulee noihin treffi sivuihin... Ok, jos kerrot siellä suoraan omasta vammastasi, niin asia ok! mutta kysynkin, että paljonko saat vastauskia ja yhteydenottoja?
Varmaa vammaisissakin on aivan norminäkösiä ihmisiä ja jos ei millää sanalla viittaa omaan vammaansa, niin voi saada hyvinkin useita kymmeniä vastauksia niinkun yleensä kuka muukin.
Mä ainakin luulisin, jos menis jonnekkin normi treffipalstaan, nii palautteen määrä jää kovin pieneksi, jos kertoo totuuden... Mutta kaikki on mahdollista. Onnistuminen mitataan tuloksena, ei pelkkinä sanoina... ja se, että sanotaan, että palaute tulee aikanaan... ei todellakaan pidä uskoa, että ekaan kontakttin menee kuukausia... jos menee, nii ei niitä tule
Sanon suoraan ihmisille siellä ettei vammani ole haittanut mun elämää. olen saanut paljon viestejä ja moneet ovat tykkäneet mun sivustasta. En tarkoita silti että olisin kaikkien silmissä samanarvoinen, kuin vammaton nainen.