En halua järjestää/pitää häitä!

Päätimme viime jouluna 07, että haluamme mennä naimisiin. Ajattelimme, että kesä 2008 voisi olla sopiva ajankohta. Menimme asiasta möläyttämään muutamalle avomieheni sukulaisista viime keväänä puolivahingossa (hölmöä mutta ei voi enää mitään).

Nyt kuitenkin häiden järjestäminen on alkanut ahdistaa meitä molempia, mutta erityisesti minua.

Ensinnäkin en ole koskaan viihtynyt kauan juhlatilaisuuksissa riippumatta siitä kenen ne ovat (täsmälleen samoilla linjoilla on myös avokkini). Tulemme aina viimeisenä ja lähdemme ensimmäisenä. Juhlien järjestäminen ja vielä keskipisteenä oleminen ei todellakaan tunnu olevan meidän juttumme.

Toiseksi en ole käsityö/askarteluihmisiä ollenkaan. Tuntuu vastenmieliseltä jo ajatus kutsukorttien ja lukuisten muiden asioiden koristelu ja järjestäminen. Tuntuisi kohtuuttomalta myöskään jättää kaikkea kaason tehtäväksi. Itseäni ei voisi esimerkiksi vähempää kiinnostaa, minkä väriset kukat jossain sattuu olemaan tai onko niitä ollenkaan. Kaikkihan ne ovat yleensä kauniita. Puvun olen sentään itselleni valinnut, mutta juuri kaikkien pikkuasioiden (aikataulut, koristelut, vieraslista, lautasten, lautasliinojen ja viinien valitseminen yms) ihmetteleminen alkoi kiristää hermoja, etenkin kun joka paikassa sanotaan jo nyt, miten kauhea kiire ja suuritöinen asia häiden järjestäminen on.

Lisäksi tuntuu kurjalta, koska minulla ei ole yhtäkään sukulaista (ei edes äitiä eikä isää), joten häissä olisi pelkästään mieheni sukulaisia. Ei siinä mitään sinänsä (olen itse tottunut aikuisiällä tilanteeseeni), mutta varmasti miehen sukulaisista osa ihmettelisi asiaa kenties jopa ääneen, mikä tuntuisi pahalta. Meillä on jonkin verran ikäeroa (minä siis miestä nuorempi) ja sen sijaan mieheni veljet ja serkut ovat lähes kaikki vieläpä miestäni vanhempia (mieheni on siis veljistä nuorin). Suurin osa näiden miespuolisten sukulaisten vaimoista/avovaimoista ei voi sietää minua. Yksikin on jopa avoimesti puhunut muille selkäni takana, että olen täysin väärä ihminen miehelleni (mieheni äiti nimittäin soitti samantien ja kertoi minulle). Mieheni (myös mieheni isä sanoi olevansa samaa mieltä mieheni kanssa ->) epäilee, että syy siihen, että naispuoliset sukulaiset/sukulaisten vaimot eivät pidä minusta ei ole henkilökohtaista, vaan liittyisi siihen, että olen suht nuori ja hoikka ja lisäksi valmistun kohta filosofian maisteriksi (heistä kukaan ei ole ylioppilas). Itse en arvioi muita ihmisiä ulkonäön, koulutustaustan tai muiden seikkojen takia, vaan tunnen eri ikäisiä ihmisiä kaikista koulutusryhmistä. Yksi hyvä tuttuni ajaa työkseen kuljetusautoa, toinen työskentelee Stockmannin myyjänä ja yksi on biokemisti, joka valmistelee väitöskirjaa. Jokainen taplaa tyylillään. Emme sen takia ole viime vuosina olleet kauheasti miehenkään sukulaisten kanssa tekemisissä (lähinnä "pakolliset kuviot"). Mieheni sisko (minun ikäinen) ja mieheni vanhemmat ovat sen sijaan aivan ihania ja siskon kanssa olen tekemisissä jatkuvasti. Voisinhan tietty kutsua paljon kavereita, mutta silti tuntuisi ehkä kurjalta omien sukulaisteni puuttuminen. Lisäksi en ole sukulaisten "puuttumisesta" monille kavareillekaan kertonut, lähimmille vain.

En haluaisi kutsua häihin ihmisiä, jotka eivät oikeasti pidä avioliittoamme hyvänä juttuna ja kenties kummastelevat sukulaisteni puuttumista, vaan tulisivat paikalle pelkästään muodon vuoksi näyttäytymään, syömään ja juomaan meidän kustantamana.

Olemme päätyneetkin solmimaan avioliiton maistraatissa nyt joulun välipäivinä ilman että kerromme kenellekään. Aiomme hakea kirkollisen siunauksen liitollemme sitten kesällä vain muutamien kaikkein tärkeimpien henkilöiden läsnäollessa. Haluamme mennä naimisiin, mutta avioliitto on se mitä haluamme, ei niinkään yksi juhlatilaisuus. Häälahjoillakaan emme varmaan sinänsä tekisi mitään, kun olemme kuitenkin asuneet yhdessä jo lähes 5 vuotta ja kaikki kaapit ovat niin pullollaan, että varastostakin alkaa loppua neliömetrit.

Onko kellään muulla vastaavanlaisia ongelmia?