Minulla ei ole varmaa tietoa kuinka kauan joudun kärsimään yksinäisyydestä..Tulenko löyämään ystäviä aikuisena..jne. Mutta sen voin sanoa, että minkä jo nuorena taitaa, se on mutkaton taitaa vanhempanakin. Olen nyt 15-vuotias.
Elämässä on helppo jäädä yksin. Varsinkaan kun ei jaksa enää edes yrittää - mutta se onkin jo masennuksen syytä.
Miten siis ihminen joka osin masennuksensa takia jättää yrittämästä, voi koskaan päästä eroon yksinäisyydestä? Jos hän ei edes viitsi lähteä treffeille kun joku pyytää....Eikä osaa keskustella ihmisille enää. Voin helposti olla viikonkin puhumatta sanaakaan muille.
Pelkään tulevaisuuttani. Pelkään masennuksen murentavan minut pohjalle. Palasia minusta kun on sinne jo päätynyt. Hain apua, mutten jaksanut sitäkään. Psykologi olisi tarjonnut heti nappeja, mutta minäpä kun en viitsi sellaisiakaan hankkia. En taida edes haluta tästä olosta eroon. Luultavasti elän vielä muutaman vuoden ja sitten tapan itseni kaikessa kurjuudessa. Masennukseni on monien asioiden summa, en enää jaksanut mitään.
Ei ystävätkään masennustani poistaisi, mutta ehkä vähän keventäisi taakkaani kun yksinäisyyttä ei olisi.
Huoh. En tiedä miksi tännekkään kirjoitin.
Elämässä on helppo jäädä yksin. Varsinkaan kun ei jaksa enää edes yrittää - mutta se onkin jo masennuksen syytä.
Miten siis ihminen joka osin masennuksensa takia jättää yrittämästä, voi koskaan päästä eroon yksinäisyydestä? Jos hän ei edes viitsi lähteä treffeille kun joku pyytää....Eikä osaa keskustella ihmisille enää. Voin helposti olla viikonkin puhumatta sanaakaan muille.
Pelkään tulevaisuuttani. Pelkään masennuksen murentavan minut pohjalle. Palasia minusta kun on sinne jo päätynyt. Hain apua, mutten jaksanut sitäkään. Psykologi olisi tarjonnut heti nappeja, mutta minäpä kun en viitsi sellaisiakaan hankkia. En taida edes haluta tästä olosta eroon. Luultavasti elän vielä muutaman vuoden ja sitten tapan itseni kaikessa kurjuudessa. Masennukseni on monien asioiden summa, en enää jaksanut mitään.
Ei ystävätkään masennustani poistaisi, mutta ehkä vähän keventäisi taakkaani kun yksinäisyyttä ei olisi.
Huoh. En tiedä miksi tännekkään kirjoitin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oikein hyvä vain, sillä huomaat kuinka paljon samoin tuntevia ihmisiä onkaan maassamme.
Uskon, että tulevaisuutesi on parempi kuin mitä aavistat. Eivät asiat mene niin, että jos on onnellinen nuoruus, on myös onnellinen aikuisuus. Ei aina vain voi olla onnellista. Ihmisillä on elämässääm huonompiakin kausia. Kausia, jolloin mistään ei tahdo tulla mitään. Tai siltä ainakin ihmisestä itsestä tuntuu.
Leuka ylös, pää pystyyn :) Kaikki asiat ehtivät muuttua aikuisuuteen mennessä.
ota ne napit. Ymmärrän että et halua koska niistä tulee sivuvaikutuksia ja viekkareita. Mutta sinulla on oikeus koska olet sairas. Henkinen sairaus on paha juttu ja en minäkään söisi nappeja ellen olisi sairas.
Kyllä tulevaisuus voi olla aivan erilainen vanhana mitä se on ollut nuorempana ja tietysti myös toisinpäin. Omassa nuoruudessani olin paljon puheliaampi ja kavereita oli vaikka muille jakaa. Oli jopa vaikeuksia, että en tuonut itseäni esille liikaakin. Tällä hetkellä taas varmasti kuulun yksinäisimpiin ihmisiin mitä on. Ystävien etsiminen on vaikeaa kun on päässyt jo keskustelu taito unohtumaan ja omassa elämässäkään ei tapahdu mitään mistä voisi kenenkään kanssa jutella.
Kokemuksesta voin sanoa, että ne kaverit jotka kestää elämän loppuun asti tehdään paljon myöhemmin kuin 15 vuotiaana. Todella harvoin yläasteella olleet kaverukset ovat enää vanhempana kavereita. Kannattaa olla tarkkana siinä 25-30 vuotiaana mieluummin.