Täällä taasen yksin istun
miettehin ja ajatuksin.
Ajattelen sitä rataa -
miten täällä aika mataa…
En saa kuulla susta lainkaan -
miksi lähtöpassit sainkaan?
Minun on niin paha mieli,
kyynel silmässäin sen kieli.
Mietin miten yhteen aikaan
kauniit sanas minut saikaan
aivan täyteen lumon taikaan!
Kerroit siitä, kerroit tästä,
kaikenlaista elämästä.
Minä nautin, minä elin,
sanojasi ihastelin.
Olivat niin kivat kuulla
kerrottuna hymysuulla.
Sanoit että minä myöskin
ilahdutin päiväs - yöskin.
Muistan miten innokkaasti
vuotin aina aamuun asti
josko saapuis pieni viesti
kilahtaen iloisesti.
Ahmimalla luin kaiken –
joskus melkein mielin haikein.
Vastaukseni sulle laadin –
paljon aikaa siihen vaadin.
Muistan vielä senkin kerran
kun mä pienen hetken verran
luulin onnen löytäneeni
sieluuni ja sydämeeni.
Kun nyt muistan sitä aikaa –
iloa ja onnentaikaa,
haikeus täyttää mielen harmaan,
uskon, ikuisesti varmaan!
Sinusta en kuule koskaan,
Tunteetkin jo peittyy loskaan.
Eipä tuo kai mitään haittaa –
kuitenkin tuo elo laittaa
säännöt selvät pysyvästi,
näyttää mulle ikuisesti:
joku jos niin rakas ois
hänet viedään multa pois!
miettehin ja ajatuksin.
Ajattelen sitä rataa -
miten täällä aika mataa…
En saa kuulla susta lainkaan -
miksi lähtöpassit sainkaan?
Minun on niin paha mieli,
kyynel silmässäin sen kieli.
Mietin miten yhteen aikaan
kauniit sanas minut saikaan
aivan täyteen lumon taikaan!
Kerroit siitä, kerroit tästä,
kaikenlaista elämästä.
Minä nautin, minä elin,
sanojasi ihastelin.
Olivat niin kivat kuulla
kerrottuna hymysuulla.
Sanoit että minä myöskin
ilahdutin päiväs - yöskin.
Muistan miten innokkaasti
vuotin aina aamuun asti
josko saapuis pieni viesti
kilahtaen iloisesti.
Ahmimalla luin kaiken –
joskus melkein mielin haikein.
Vastaukseni sulle laadin –
paljon aikaa siihen vaadin.
Muistan vielä senkin kerran
kun mä pienen hetken verran
luulin onnen löytäneeni
sieluuni ja sydämeeni.
Kun nyt muistan sitä aikaa –
iloa ja onnentaikaa,
haikeus täyttää mielen harmaan,
uskon, ikuisesti varmaan!
Sinusta en kuule koskaan,
Tunteetkin jo peittyy loskaan.
Eipä tuo kai mitään haittaa –
kuitenkin tuo elo laittaa
säännöt selvät pysyvästi,
näyttää mulle ikuisesti:
joku jos niin rakas ois
hänet viedään multa pois!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä oli hyvä runo :)
-T-
Joulun valo ;)
-M-
sanat kohtaa kohteen jonain päivänä.
Hyvä olet puhumaan
sanoja riviin laittamaan
niistä paljastu ei tekos
tarkoituskin lienee petos?
Ennen luotin sun sinisilmiin
tuijotin kuin taivaan pilviin
niistä kauan haaveilin
nimeskin kuiskailin
Sitten kuulin kertomuksen
öiseen aikaan tapahtuneen
meri miestä keinuttaa
unet joskus vähiin jää
Siitä tein tän päätöksen
sun perääs enää katso en
Antaa muiden naikkosten
sua nyt katsoo ihaillen
heitä riittää, tiedän sen
loppuelämäs, sitä epäile en
Enpäs ollut sinun rakas!
Ota rumat sanas takas!
Minun sinisilmät näyttää
että hyväksi on helppo käyttää!
Sitä paitsi olen nainen,
siveä ja kaino vainen!
Muita en mä edes huomaa –
vuotan sitä Luojan luomaa
joka sydämeni saartoi,
kauniin sanoin kieltä kaartoi.
Sitten jätti unholaan,
yksin tänne kaipaamaan!
Ai oot neito siviä ja kaunis
et oo toisen vanha nauris
hiukset arvaan vaaleet on
ne koristanut oot palmikon
kaunis punaposki oota varmaan
sydämes rakastava, niin jo arvaan
uskollinen mulle oisit
onnenhetket armaat loisit
istuisimme sylikkäin
keinus aina kesäöin
jos vaan oisin mies tuo komee
joka vajoo ei joka lovee
Rakkaus on niin arvaamaton
hetkes joskus pois se on
Uskollinen kyllä oisin!
Onnenhetket sulle toisin!
Kesäöisin keinuisimme,
lemmenvalat vannoisimme,
sylitysten, lähekkäin,
taikka ihan vierekkäin.
Niin… jos et ois toisten perään!
Muuten tartun puukonterään!
Sinut ajan kauas pois,
et mun kultain olla vois!
Kuka puukkoon tarttua vois
rakkainta ajaa pois
vaikka pienen askeleen
harhaan ottais kanssa teen
tai kahvin
väkivaltaa pelkään jo
niin kauhiast,
'kulta
No jääköön tuo puukko…
annas ny suukko!
Vaikkei oo kesä,
eikä linnuilla pesä
kai me sittenkin voidaan
laittaa yhdessä soimaan
se rakkauden sävel
joka tiellemme kävel?
Kuoripoika iloinen ma olen
laulan kanssas pitkän toven
värssyt säkeet meidät nostaa
taivahalle, kun et kostaa
tahdo virheitäni muistaa
meillä silloin laulu luistaa
suolle suikkaan suukkosen
olen aina iloinen
kuin varpunen
löydettyään toisen
Olkoon nyt sit tämän kerran –
toki ymmärrän sen verran
että anteeks täytyy antaa,
pitkään ei saa kaunaa kantaa!
En siis sulle tahdo kostaa,
mielihyvää en voi ostaa
itselleni kuitenkaan
jos sut saisin suuttumaan!
Lauleskeellaan yhdess mielin,
pettymykseni jo nielin.
Antaa sävelemme kantaa
kauas kohti taivaanrantaa!
Hyviä miehiä ei saa päästää karkuun,
turhaan kaippat täällä ja runoilet,
jos ei kaipuusi kohde ole kuollut?
Siitä vaan rohkeasti yhteyttä ottamaan,
finderillä löytää melkein kaikki...
...mulle!
On kuollut mulle. En kerennyt tuohon puukonterään asti...
Jospa siitä vielä elävä saadaan?
vaikka mitä jos semmosta meen tekemään!