Laskettuaika sitten tuli ja meni... Pakko myöntää, että oli aika kovat odotukset viikonlopulle. Suuret oli toiveet, että olisi päästy synnyttämään...
Mulla oli viikolla 38 ultrassa vauvan painoarvio 3,2kg. Mua vähän pelottaa, että jos tuo ei kohta tahdo syntyä, niin paino vaan nousee ja nousee, ja ponnistamisesta tulee vieläkin tuskaisempaa... Lääkäri kyllä sanoi tuolloin, että 3,2kg on ihan normaali.
Mulla alkaa olemaan itselläni hermot aika kireällä. Tuntuu, että en pysty muuta ajattelemaan kuin koko ajan vain, että "Mikäs liike tuo oli??" tai "Oliko tuo supistus, vai mikä...?!"
Supistuksia minulla oli viime viikolla jonkin verran. Perjantai-iltana oli itseasiassa paljonkin supistelua. Mutta nyt ne supistukset ovat taas kadonneet jonnekin... Vauva on kyllä laskeutunut ja ilmeisesti kiinnittynytkin. Mutta mitään erityisiä merkkejä synnytyksestä ei tunnu olevan... Tai mistäs minä tietäisin, kun olen ensisynnyttäjä... Limatulppaa ei ole näkynyt. Mutta ei se kai välttämättä kovin paljon ennakkoon tulekaan.
Lisäksi minua on alkanut ärsyttää tulevat isovanhemmat, jotka koko ajan tenttaavat, että "Tuntuuko jo siltä, että kohta syntyy?" tai "Miltä nyt tuntuu, entä nyt...?" Oma äitini sentään tyytyy kyselemään asiaa puhelimitse - vaikkakin monta kertaa viikossa... Nytkin odotan taas, että koskahan puhelin soi. En jaksaisi vastata.
Lisäksi anoppi kyselee asiaa jopa kaupan kassajonossa kovaan ääneen. Minua kun ei hirveästi kiinnostaisi alkaa asiaa selventämään missään kaupan kassajonossa, jossa on kaikenlaisia ulkopuolisia ihmisiä läsnä...
Muutenkin tuollainen kysely on rasittavaa. Kun minua itseäni todella paljon hermostuttaa, että koska synnytys alkaa, niin hermostusta ei yhtään vähennä se, että koko ajan kysellään... Tulevien isovanhempien lisäksi kyselyjään esittävät tulevat tädit, työkaverini, kaverini, jne...
Ajattelin kyllä seuravalle soittajalle (joka on luultavasti äitini) olla vastaamatta ja laittaa tekstiviestin, että en jaksa nyt jutella. Vai miten te muut olette selvinneet liiasta kyselystä??!!
Entä, oletteko te muut kokeilleet mitään konsteja synnytyksen starttaamiseksi? Viikonloppuna kävin paljon lenkillä, lisäksi mieheni kanssa saunottiin ja harrastettiin seksiä - välillä saunassa ja välillä muualla... Mutta eipä tuosta toistaiseksi ainakaan ole apua ollut. Nyt ajattelin ryhtyä siivoamaan... Vaikka luulen kyllä, että nuo on vain vanhoja uskomuksia, ja synnytys alkaa sitten, kun alkaa... Jos alkaa... :(
Mulla oli viikolla 38 ultrassa vauvan painoarvio 3,2kg. Mua vähän pelottaa, että jos tuo ei kohta tahdo syntyä, niin paino vaan nousee ja nousee, ja ponnistamisesta tulee vieläkin tuskaisempaa... Lääkäri kyllä sanoi tuolloin, että 3,2kg on ihan normaali.
Mulla alkaa olemaan itselläni hermot aika kireällä. Tuntuu, että en pysty muuta ajattelemaan kuin koko ajan vain, että "Mikäs liike tuo oli??" tai "Oliko tuo supistus, vai mikä...?!"
Supistuksia minulla oli viime viikolla jonkin verran. Perjantai-iltana oli itseasiassa paljonkin supistelua. Mutta nyt ne supistukset ovat taas kadonneet jonnekin... Vauva on kyllä laskeutunut ja ilmeisesti kiinnittynytkin. Mutta mitään erityisiä merkkejä synnytyksestä ei tunnu olevan... Tai mistäs minä tietäisin, kun olen ensisynnyttäjä... Limatulppaa ei ole näkynyt. Mutta ei se kai välttämättä kovin paljon ennakkoon tulekaan.
Lisäksi minua on alkanut ärsyttää tulevat isovanhemmat, jotka koko ajan tenttaavat, että "Tuntuuko jo siltä, että kohta syntyy?" tai "Miltä nyt tuntuu, entä nyt...?" Oma äitini sentään tyytyy kyselemään asiaa puhelimitse - vaikkakin monta kertaa viikossa... Nytkin odotan taas, että koskahan puhelin soi. En jaksaisi vastata.
Lisäksi anoppi kyselee asiaa jopa kaupan kassajonossa kovaan ääneen. Minua kun ei hirveästi kiinnostaisi alkaa asiaa selventämään missään kaupan kassajonossa, jossa on kaikenlaisia ulkopuolisia ihmisiä läsnä...
Muutenkin tuollainen kysely on rasittavaa. Kun minua itseäni todella paljon hermostuttaa, että koska synnytys alkaa, niin hermostusta ei yhtään vähennä se, että koko ajan kysellään... Tulevien isovanhempien lisäksi kyselyjään esittävät tulevat tädit, työkaverini, kaverini, jne...
Ajattelin kyllä seuravalle soittajalle (joka on luultavasti äitini) olla vastaamatta ja laittaa tekstiviestin, että en jaksa nyt jutella. Vai miten te muut olette selvinneet liiasta kyselystä??!!
Entä, oletteko te muut kokeilleet mitään konsteja synnytyksen starttaamiseksi? Viikonloppuna kävin paljon lenkillä, lisäksi mieheni kanssa saunottiin ja harrastettiin seksiä - välillä saunassa ja välillä muualla... Mutta eipä tuosta toistaiseksi ainakaan ole apua ollut. Nyt ajattelin ryhtyä siivoamaan... Vaikka luulen kyllä, että nuo on vain vanhoja uskomuksia, ja synnytys alkaa sitten, kun alkaa... Jos alkaa... :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Joo se kun laskettuaika menee on kyllä todella ÄRSYTTÄVÄÄ. Itselläni meni yli 13 päivää. ja minulla paino arvio oli 40 1 4,200kg mutta poika oli syntyessään vain 3835g elikkä ei ne arviot ikinä ole varmoja. Sulla voi olla vielä edessä montaa pitkää päivää tai sitten voi tulla lähtö jo ens yönä et itse voi siihen vaikuttaa. mutta liikaa ei kannata rehkiä että ei sitten istukka vaurioidu vaikka aivan lopussa jo olet. mutta aina jotain pientä yritystä voi mutta MINÄ kokeilin kaikki konstit.(maton peua, saunomista, seksiä, saunan siivousta, muuten vaan siivoilua ja lenkkeilykin oli turhaa) Minulla iski masennus ku meni sinne viikon yli tuli sellanen olo että tämä raskaus ei lopu IKINÄ! ja kun maha oli niin ISO ei pystyny yöllä nukkuun ku painoi joka suunnasta ja oli henkisesti ja fyysisesti todella raskasta. Mutta nyt kun on nähnyt pikkusen kasvavan niin on onnelinen ja ei osaa enää ajatella niitäaikoja niin raskaina kun oikeesti olivat;) Koita jaksaa kyllä se pikkunen tulee sieltä hetkenä minä hyvänsä...
Ja oikeen paljon ONNEA synnytykseen;)
tuntui ekas odotukses kans et pelkkii uskomuksii, mulla oli laskettu aika 14.8 ja syntyi 24.8
muutettiin omaan kämppään 13. päivä, eipä näyttänyt siivoaminen ja tavaroiden/laatikoiden siirtely edistävän asiaa.
mulla autto ainakin kun yhdelle kerran ärähdin tuosta ylenpalttisesta kyselemisestä niin eipä paljon kyselty sen jälkeen
Täällä kans menty 4 päivää yli lasketun ajan.. Mä en kyl hirveesti edes sitä laskettua päivää odotellu,se on kuitenki niin harvinaista et sillon just syntyis. Mut kyllä ärsyttää ettei viikonloppuna päässy tositoimiin.Koko lauantain supisteli kipeesti ja vielä sit siivoilin,saunoin ja "sekstailin",mut silti ne loppu:( Onhan tää loppuaika tällasta tuskasta..koko ajan vaan odottaa et tulis lähtö eikä paljo muuta pysty ajattelemaan. Tulis nyt pian et pääsis jouluks kotiin vauvelin kans joulua viettämään:)Rauhallista loppuodotusta sulle:)