Tilanne lyhyesti:
Olemme miesystäväni kanssa seurustelleet piakkoin 5 vuotta. Hän on koko tämän ajan ollut virallisesti naimisissa, joskin asumuserossa jo lähes seitsemän vuotta. Mies on suomalainen, nainen ulkomaalainen. Avioliitto heidän välillään solmittu naisen kotimaassa miehen ollessa siellä töissä 1980-luvulla. He asuivat Suomessa useamman vuoden, saivat lapsia, mutta vaimo ei kotiutunut koskaan kunnolla, mikä lopulta teki yhteiselosta mahdotonta. Nainen palasi kotimaahansa lapset mukanaan. Välit puolisoiden välillä asialliset ja isä vierailee lasten luona mahdollisuuksien mukaan, ja lapset silloin tällöin myös täällä Suomessa vaikkakin asuvat/käyvät koulua äitinsä kotimaassa.
Virallisesta avioerosta on yritetty päästä sopuun jo useita kertoja, mutta lopulta aina vaimo asettuu vastahankaan. Hänen kotimaassaan avioero merkitsee puolisoiden välisen siteen totaalista katkeamista, jolloin esim. lapset siirtyvät "kokonaan" toiselle vanhemmista. Miehellä olisi periaatteessa hyvä mahdollisuus saada lapset itselleen, mutta erottaminen äidistä ei ole kenenkään toiveissa. Eron toteutuessa nainen uhkaa estää lasten yhteydenpidon isäänsä, ja samalla - paitsi henkistä kärsimystä - aiheuttaisi ero heille myös huomattavan elintason laskun. Vaimolle "eronneen naisen leima" on siinä kulttuurissa suuri häpeä, ja siten ymmärrän hänen kantansa. Mitään mahdollisuutta avioparin palaamiselle uudelleen yhteen ei ole olemassa eikä vaimo ole tulossa Suomeen enää edes käymään.
Tilanne on umpikujassa. Uuden elämän rakentaminen täällä on vaikeaa, kun emme voi edetä suhteessa normaalisti.
Nyt kysynkin, olisiko mahdollista tehdä seuraavanlainen järjestely:
Voisiko mieheni saada eron vaimostaan Suomen lain mukaan, ja jättää ero ratifioimatta tuolla toisessa maassa? Tällöin Suomessa hän olisi eronnut ja voisimme jatkaa elämäämme, mutta tuolla toisessa maassa "ex"-vaimo olisi myös yhä naimisissa, ja lasten suhde isäänsä säilyisi nykyisellään kuten myös taloudellinen puoli. (Omaisuuden jako yms. kysymykset eivät erossa tuota ongelmia muutenkaan.) Luulisin, että olisimme kaikki valmiita ko. järjestelyyn ainakin kunnes lapset ovat aikuisia. On ilmeistä, että tilanne on periaatteessa laiton, mutta olisiko tuo käytännössä kuitenkin mahdollista? Millaisia ongelmia voisi esiintyä? Millaisin lakijärjestelyin niitä voitaisiin ehkäistä?
Olemme miesystäväni kanssa seurustelleet piakkoin 5 vuotta. Hän on koko tämän ajan ollut virallisesti naimisissa, joskin asumuserossa jo lähes seitsemän vuotta. Mies on suomalainen, nainen ulkomaalainen. Avioliitto heidän välillään solmittu naisen kotimaassa miehen ollessa siellä töissä 1980-luvulla. He asuivat Suomessa useamman vuoden, saivat lapsia, mutta vaimo ei kotiutunut koskaan kunnolla, mikä lopulta teki yhteiselosta mahdotonta. Nainen palasi kotimaahansa lapset mukanaan. Välit puolisoiden välillä asialliset ja isä vierailee lasten luona mahdollisuuksien mukaan, ja lapset silloin tällöin myös täällä Suomessa vaikkakin asuvat/käyvät koulua äitinsä kotimaassa.
Virallisesta avioerosta on yritetty päästä sopuun jo useita kertoja, mutta lopulta aina vaimo asettuu vastahankaan. Hänen kotimaassaan avioero merkitsee puolisoiden välisen siteen totaalista katkeamista, jolloin esim. lapset siirtyvät "kokonaan" toiselle vanhemmista. Miehellä olisi periaatteessa hyvä mahdollisuus saada lapset itselleen, mutta erottaminen äidistä ei ole kenenkään toiveissa. Eron toteutuessa nainen uhkaa estää lasten yhteydenpidon isäänsä, ja samalla - paitsi henkistä kärsimystä - aiheuttaisi ero heille myös huomattavan elintason laskun. Vaimolle "eronneen naisen leima" on siinä kulttuurissa suuri häpeä, ja siten ymmärrän hänen kantansa. Mitään mahdollisuutta avioparin palaamiselle uudelleen yhteen ei ole olemassa eikä vaimo ole tulossa Suomeen enää edes käymään.
Tilanne on umpikujassa. Uuden elämän rakentaminen täällä on vaikeaa, kun emme voi edetä suhteessa normaalisti.
Nyt kysynkin, olisiko mahdollista tehdä seuraavanlainen järjestely:
Voisiko mieheni saada eron vaimostaan Suomen lain mukaan, ja jättää ero ratifioimatta tuolla toisessa maassa? Tällöin Suomessa hän olisi eronnut ja voisimme jatkaa elämäämme, mutta tuolla toisessa maassa "ex"-vaimo olisi myös yhä naimisissa, ja lasten suhde isäänsä säilyisi nykyisellään kuten myös taloudellinen puoli. (Omaisuuden jako yms. kysymykset eivät erossa tuota ongelmia muutenkaan.) Luulisin, että olisimme kaikki valmiita ko. järjestelyyn ainakin kunnes lapset ovat aikuisia. On ilmeistä, että tilanne on periaatteessa laiton, mutta olisiko tuo käytännössä kuitenkin mahdollista? Millaisia ongelmia voisi esiintyä? Millaisin lakijärjestelyin niitä voitaisiin ehkäistä?
Vastaukset 1
Vanhimmat
>>Voisiko mieheni saada eron vaimostaan Suomen lain mukaan, ja jättää ero ratifioimatta tuolla toisessa maassa? Tällöin Suomessa hän olisi eronnut ja voisimme jatkaa elämäämme, mutta tuolla toisessa maassa "ex"-vaimo olisi myös yhä naimisissa>Voisiko mieheni saada eron vaimostaan Suomen lain mukaan>asumuserossa jo lähes seitsemän vuotta>Miehellä olisi periaatteessa hyvä mahdollisuus saada lapset itselleen