Kuulun niihin ihmisiin, joille ei oikein projektit onnistu. Naulan hakkaaminen menee aina niin, että naula menee vinoon ja vasta kymmenennellä uppoaa suorassa asennossa projektiin.
Kakku palaa pohjasta samoin pullat. Ompelu- ja neulomisprojektit jää kesken ja sitten vuosien päästä joutuvat salaa roskikseen.
Novellin kirjoitus makaa parissa liuskassa laatikossa. Hohhoijaa. Ikää alkaa olla, eikä mikään oikein ole vielä tähän mennessä sujunut juontevasti.
Mahtaako näillä palstoilla menestyneitä kuljeskellakaan.
Kakku palaa pohjasta samoin pullat. Ompelu- ja neulomisprojektit jää kesken ja sitten vuosien päästä joutuvat salaa roskikseen.
Novellin kirjoitus makaa parissa liuskassa laatikossa. Hohhoijaa. Ikää alkaa olla, eikä mikään oikein ole vielä tähän mennessä sujunut juontevasti.
Mahtaako näillä palstoilla menestyneitä kuljeskellakaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
kirjoittanut kuvauksen minusta!
lukemattomia kertoja saanut havaita etten olekaan niin kätevä käsistäni, kuin olen kuvitellut. Silti ei mene kaaliin, ettei pitäisi kun ei osaa...
Muistin juuri äsken lenkillä käydessäni, että useimmat elämässään menestyneet ovat epäonnistuneet myös monta kertaa.
Yksi esimerkki on mies - en muista nimeä- joka keksi videopelit. Ensimmäiset pelit oli liian vaikeita ja sitten hän teki yksinkertaisen Pong-pelin, mikä oli pingpongia vaan edestakasin. Se menestyi. Lopulta hän vaiheiden kautta myi firmansa 28 miljoonalla taalalla. Käytti rahat kaikenlaiseen keksimiseen ja oli rutiköyhä loppuviimeksi. Tämä tapahtui 70-luvulla. Kyllä hän sitten vielä ravintoloitsijana, missä sai pelata videopelejä, keräsi omaisuuden.
Tuli vaan mieleen. En minä ole oiken noihin raha-asioihin keskittynytkään. Ehkä olisi pitänyt...
yrittämisessähän se vitsi piileekin. Ei kannata luovuttaa. Voi sanoa ainakin yrittäneensä. Eikä meidän kaikessa enää tarvitse onnistuakaan. Meillä on jo oikeus epäonnistua. Velvollisuudet jätetään nuoremmille.
tuppaavat ompeluprojektit jäädä kesken, tuolla muovipussissa odottaa monen vuoden takainen pöytäliina valmistumistaan, tuskin palaan enää siihen ja löysin eilen samettifarkut myös pussistaan, nekin pitäisi lyhentää... Mutta ei se mitään, en anna sellaisen vaikuttaa mielialaani. Tänään rakensin kotiin kukka-asetelmaa tekoamarylliksistä ja keräämistäni mustikanvarvuista ja heinistä. Lisäsin vielä juurelle kuusenkäpyjä ja olin ihan tyytyväinen rakennelmaan. Ainakin asetelma tuli edulliseksi.
Olen kyllä kätevä käsistäni ja olen tehnyt elämässäni tosi paljon onnistuneita juttuja nimenomaan käsilläni, kun olen semmoista askartelevaista tyyppiä. MUTTA hajamielisenä olen kyllä myös onnistunut polttamaan pullat joskus melkein mustiksi ja kiehuttamaan perunavedet kuiviin, olen myös lyönyt vasaralla sormeeni tai jatkanut kesken jäänyttä isoa kudinta vasta vuotta myöhemmin. Eiköhän se ole niin, että tekevälle aina sattuu eikä jostakin kesken jääneestä puuhasta kannattaisi masentua ja luokitella itseään ihan tumpeloksi. Erehtyä saa useamminkin kuin kerran, ainakin minä sallin itselleni jo inhimilliset erehdyksetkin. :)
Aloitin lapasten teon lapsenlapselleni, kun hän oli aivan pieni. Nyt hän täyttää ensi keväänä 18 vuotta ja lapaset ovat valmiit :)
No,ehkä jotain muuta on valmistunut siinä välissä, mutta en olisi pysynyt leivässä kädentaidoilla.
Alkuun lainaus kirjoituksestasi "eikä mikään oikein ole vielä tähän mennessä sujunut juontevasti."
Jos nyt yhtään lohduttaa niin ainakin ikääntyminen on sujunut juohevasti. Älä aliarvioi osaamistasi/itseäsi. Sinä osaat jotain sellaista mitä toinen ei osaa. Katso sitä missä olet onnistunut. Muista kiittää itseäsi siitä onnistumisesta.
Onneksi me ihmiset olemme erilaisia. Itse ajattelen "jos minun kaltaisia tulisi jatkuvasti vastaan niin kyllä elämä olisi tylsää. Sitä tietäisi jo senkin mitä toinen ajattelee". Juuri siitä erilaisuudesta se hieno kokonaisuus syntyy.
Olen aina ollut sinut kirveen, sahan ja vasaran kanssa. Smoin kun "naisten" työkalujen. Rätistä kun rätistä syntyi hieno vaate. Toisin on nyt. Kädet on reuman runtelemat. Remonttia tekisin pikku hiljaa voimien mukaan. Tarvikkeisiin ei ole rahaa. Joten teen kaiken vain mielikuvituksessa.
Huumori on hyvä seuralainen. Se sinulla tuntuu olevan hyvin hallussa. Tosikko ei nimitä itseään poropeukaloksi. Kaikki onnistuu tavalla tai toisella.
Olen täysin vasenkätinen, mutta koulussa oli pakko opetella oikealla kirjoittamaan. Vieläkin kirjoitan yhtä hyvin kummallakin kädellä, en ole antanut "taidon ruostua." Siitä jatkoin opettelua oikeakätisten työkaluilla. Jossain vaiheessa päässäni "naksahti", on aivan sama, kumpaan käteen työkalu tarttuu, sama mitenpäin lehti sattuu lukiessa. Leipäni ja eläkkeeni olen käsilläni ansainnut, niissä homissa on ollut apua "täydellisestä" kaksikätisyydestä. En toki ole pystynyt taitoa rahaksi muuttamaan, mutta hyvin paljon se on työtäni helpottanut.
Kiitos rohkaisusta.
Tuntuu ikävältä ajatella sormiasi. Auttaako nykylääkkeet yhtään?