Juu... otsikko kertoo kaiken. :)
Elikäs mikä on mielestänne kaikista paras ja mukavin hoitoalan ammatti? lähihoitaja...sairaanhoitaja...kätilö...muu mikä?
Ja perusteluja kiiitos :)
Elikäs mikä on mielestänne kaikista paras ja mukavin hoitoalan ammatti? lähihoitaja...sairaanhoitaja...kätilö...muu mikä?
Ja perusteluja kiiitos :)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mikään hoitoalan ammatti ei ole kiva! Ei todellakaan! Sairaaloissa akat kuhisee keskenään ja leuat käy kuin kuulalaakereilla. Sairaaloissa on voimissaan työpaikkakiusaaminen ja loan heitto työkaverista. Siellä näyttäytyy naisvaltainen ala raadollisimmillaan.
Ei sillä varmaankaan olisi väliä mitä hoitotyötä tekee, kunhan työilmapiiri on hyvä. Useimmissa paikoissa se vaan on sitä kateutta ja selän takana puhumista. Jokainenhan voi tietenkin itse vaikuttaa asiaan.
on sikäli hyvä homma, että hän harvemmin joutuu eritteiden kanssa tekemisiin. Sädehoitoon jos tulee vuodepotilas sänky kakassa, niin ei röntgenhoitaja mitään vuodepesua ala potilaalle tehdä, lähettää vain takaisin osastolle ja hoitaa myöhemmin. Se on omiaan aiheuttamaan närää osastolla, semminkin kun sänkyjä tulee röntgenistä ja sädehoidosta aivan myllättyinä.
Ukkoja työskentelee röntgenhoitajina aika monta ja he tasapainottavat työilmapiiriä yksiköissään. Ala on hyvin teknistä ja se houkuttelee miehiä. Sähkökatkon sattuessa röntgenhoitaja on lähes avuton kun mikään työlle välttämätön laite ei toimi.
Tyypillinen röntgenhoitajan työpaikka on terveyskeskuksen röntgen. Sairaaloissa hän voi olla töissä myös tietokonetomografiassa, magneetissa, isotoopeissa tai toimenpideradiologiassa. Muutamassa, lähinnä yliopistotason sairaalassa on myös sädehoitoyksikkö, jonka röntgenhoitajat ovat omaa kastiaan. Monikaan rölli ei halua olla jatkuvasti tekemisissä kuolemansairaiden kanssa, koska luulee, ettei kestäisi sitä henkisesti. Työtahtikin tahtoo olla hektisempää sädehoidossa.
työmoraalin. Eikö teille ole opetettu koulussa ihmisen inhimillistä ja kokonaisvaltaista kohtelua/hoitoa? Oletko unohtanut, että olet työssäsi potilasta, toista ihmistä, varten? Éhkäpä sinäkin tunnet olosi mukavksi paskat housuissá, kun saat tunti tolkulla ne houissasi olla eikä kukaan nirppanokko viitis niitä siivota. Hyvin menee.
Vai luuletko olevasi jotenkin niin korkeastikoulutettu, ettei sinun tarvitse alentua auttamaan. Painelet vaan teknisten laitteitesi nappuloita?
Terveisin: Kohta terveydenhuollon maisteri, joka on myös paskaa siivonnut.
Onhan se kumma että silloin harvoin kun täälläkin saa luettavakseen asiallisen (ja uskoisin kysyjääkin auttavan) kirjoituksen, niin eikö jo pian (?) terveydenhuollon maisteriksi (!) valmistuva, ja kaiketikin valmiiksi työuupumuksesta kärsivä henkilö käy peräänkuuluttamaan työmoraalia, kokonaisvaltaista kohtelua etc...
Eikö nyt pieneen mieleen piipahtunut, ettei kuvantamoissa montakaan potilasta vuorakaudessa tutkita, jos myös alapesut ja perushygienia joudutaan siellä tekemään? Osastoilla tehtäksi ne kuuluvat, eivätkä mitenkään vähennä tekijänsä ihmis- eikä muutakaan arvoa. Ellei tekijä sitten itse itseään alenna..
myös terveydenhuollon maisteriksi valmistuvan kohdalla. Laput silmillä on paljon mukavampaa elää. Suuresta oppineisuudestaan huolimatta hän ei tiedä hölkäsen pöläystä röntgenhoitajan työstä. Radiografia ei taida kuulua hänen aineisiinsa.
Valotan hieman asiaa kiinnostuneille. Miksei kuvantamisyksiköissä tai sädehoidossa viitsitä huolehtia potilaiden perushoidosta? Esimerkin haen siltä alalta jonka parhaiten tunnen eli sädehoidosta.
Suomen vilkkaimmassa sädehoitoyksikössä on normityöpäivänäkin 40 potilasta. Osa heistä on vuodeosastolaisia, joilla ei ole omaa hoitoaikaa sovittuna. Se on tavallinen käytäntö. Osastopotilaita hoidetaan silloin kun polikliinisilta ehditään. Aikoja on kymmenen minuutin välein, joskus on tupla- tai jopa triplabookkauksia. Esimerkissämme on kolme eturauhaspotilasta peräjälkeen. He juttelevat mielellään keskenään odotushuoneessa, joten he tulevat samoihin aikoihin eivätkä täsmälleen ajallaan. Yhden eturauhaspotilaan hoitamiseen menee noin seitsemän ja puoli minuuttia siitä, kun hän kävelee hoitohuoneeseen siihen, kun hän tulee sieltä ulos, mikäli turhia viivytyksiä ei satu. Hoitokoneen ajaja arvelee, että melkein kymmenen minuutin luppoaika on tulossa, joten hän soittaa kuljetuksen hakemaan yhden osastopotilaista koneelle. Kyseessä on palliatiivinen potilas, joka saa kipusädehoitoa etäpesäkkeeseen selkärangassaan. Hänet on siirrettävä hoitopöydälle siirtopatjalla. Se hidastaa hoitoa, mutta toisaalta hoitokenttiä on vain yksi. Hoito annetaan ja sen lopuksi potilas siirretään takaisin sänkyynsä, jolloin vaippa aukeaa ja uloste tahrii sängyn. Mitä röntgenhoitajat tekevät? Alkavatko he putsata potilasta ja sänkyä? Eivät, vaan kärräävät potilaan sänkyineen ulos hoitohuoneesta ja desinfioivat siirtopatjan. Miksi? Laiskuuttaanko? Vaiko siksi, että ainoa tila, missä moista perushoitoa voisi suorittaa sädehoito-osastolla, on juuri sädehoitohuone, eikä sielläkään ole tarvittavia välineita? Juuri siksi. Hoitohenkilökunnalla ei ole aikaa, välineitä eikä liikenevää työvoimaa muuhun kuin juuri sädehoidon antamiseen. Seuraava potilas odottaa jo sädehoitohuoneen ulkopuolella aamutakissaan. Hän joutui vaihtamaan sen pukukopissa, sillä sädehoitohuonetta ei voi käyttää pukuhuoneenakaan Suomen vilkkaimmassa yksikössä.
Rauhallisempiakin yksiköitä on, mutta niissäkään ei panosteta perushoitoon vaan harjoitetaan omaa osaamista. Pelkona on, että osastoilta aletaan lähettää potilaita röntgeniin aina, kun heillä on löysät housuissa, jotta itse vältyttäisiin perushoidollisilta toimenpiteiltä ja voitaisiin käväistä kahvilla. Okei, se oli vitsi, mutta periaate on, että suutari pysyköön lestissään. Vaikka vastuu potilaan kokonaishoidosta siirtyykin siihen yksikköön, mihin hän kulloinkin menee, niin kaikkien hoitotoimenpiteiden suorittamista se ei velvoita. Siihen ei ole resursseja.
Edellä kerrottiin siis sädehoidon osalta röntgenhoitajan työstä. Olen töissä diagnostiikan puolella (eli röntgenosastolla, mikä lienee tutumpi monille kuin sädehoito) yliopistollisessa keskussairaalassa. Työ on todellakin antoisaa ja mielestäni sopivassa suhteessa potilaita ja teknisyyttä. Röntgenhoitajan on pakko olla ainakin vähän kiinnostunut koneista ja laitteista, koska ne on kuitenkin pääasiallinen työväline. Potilaat taas on se kohde miksi työtä tehdään.
Edellä myöskin kerrottiin röntgenhoitajan työstä, ilmeisesti terveyskeskuksen röntgenissä (?). Yliopistollisen sairaalan röntgenissä tosiaan työ on todella monipuolista ja usein myös kovin hektistä. Työtä tehdään kolmessa vuorossa, laitteita on monia mitkä pitää hallita ja tutkimukset mitä kummallisimpia aina välillä. Luovuuttakin pääsee käyttämään ammatissa melko paljon. Kuvat on myös todella mielenkiintoisia ja niistä riittää opittavaa varmasti koko uralle, lääkärithän niitä kuvia lausuu mutta ajan myötä oppii itse myös kuvista löytämään ainakin joitain sairauksia ja tulevaisuuden tekniikalla saadaan myös kolmiulotteisia kuvia muodostettua otetuista kuvista. Niiden pyörittely on kovinkin mielenkiintoista mikäli vaan aikaa sattuu olemaan joskus.
Itse olen alalla viihtynyt hyvin ja ehtinyt työskennellä myös sädehoidon puolella. Se vaan ei ollut sopinut itselleni. Miespuolisia röntgenhoitajia tosiaan löytyy jonkin verran, uskaltaisin väittää, että enemmän kuin sairaanhoitajien puolelta. Se on toki ihan piristävää tällä naisvaltaisella alalla. Mutta itse pidän työstä ja ammatinvalinnasta. Jopa työpaikka on lähes täydellisyyttä hipova paikka itselleni!
kylläpä nämä ihmiset täällä kirjoittavat pitkiä tekstejä..eipä jaksa lukea! eikö ketään ole opetettu napakasti sanomaan asiaansa?!
Kyllä mä oon aina yrittäny siistiä ihmisen ennen rtg tutkimusta. Kerran kävi niin, että otettiin LS-ranka ihmisestä, jolla oli ollu kaksi ileusta. Tehtiin normaali tyhjennys ja sontaahan riitti. Valui koko ajan vaikka tutkimukseen olis ollu lähtö. Lähetettiin takas ja vuorokauden päästä uudestaan. Patskhaa valui kaksi päivää. RTG vastaus sanoi: Kaikki ok. ei ileusta. Mä oon aina sanonu, että sontaa ei voi välttää tällä alalla. Kukaan ei tarkoita olla tyly, vaan potilaan tila on sellainen, että kutshta ja pathkhkaa riittää.
Ei. Meille on sen sijaan opetettu isojen alkukirjainten käyttö.
on jalkojenhoitajan ammatti. Perusteluja ei kaivata, jokainen miettiköön itse.
Tai sitten toi anestesialääkärin juttu. Juu.
Ehdottomasti paras on ensihoitaja, sairaankuljetuksessa. Oman työn tulokset näkyvät. Kokoajan on oltava valppaana ja päivitettävä tietonsa ja taitonsa. Tosi vastuullinen homma mutta ihana. Tietenkin tarvitaan myös hyvä ajotaito ja valmius työskennellä mitä ihmeellisimmissä paikoissa.
itselläni ainakin maailman paras ammatti.
Kertoisitko missä olet opiskellut ensihoitajaksi ja millaiset pääsykokeet oli? Lukio on loppumassa ja olen harkinnut ensihoitajan ammattia. :)
Minulle sopivin ja mukavin ammatti on kehitysvammaisten hoitaja,ollut jo vuosikymmeniä.Eläkeikä koittaa pian,mutta saan vieläkin paljon iloa työstäni kehitysvammaisten parissa.Aikoinaan kun opiskelin ko.alaa koulussa kerrottiin, että kehitysvammainen henkilö maksaa hoitajilleen/ohjaajilleen ylimääräistä palkkaa tilipäivän lisäksi omalla aitoudellaan ja vilpittömyydellään. Riippuu tietysti hoitajan luonteestakin, kuka soveltuu ko. alalle.Huumoria ja aitoa välittämistä vaan ko.ihmisistä, niin työ on arvokasta ja palkitsevaa. Ps.kertokaa kokemuksistanne muutkin ko. työtä tekevät?
jahka sinäkin vanhenet työssäsi ja saat ehkä uuden koppavan työkaverin joka ei arvosta vuosiasi yhtään ja tietosi on hänen mielestään vanhentunutta ja tenttat edelleen sitä samaa taitotasotenttiä, ja olet valppaana koko ajan,etkä pysty keskittymään talonrakentamiseen ja perheen kanssa viettämiseen, lopulta eroat kun siippa löytää hyväpalkkaisen kaverin ja sitten vaivut alkoholismiin työpaineiden alla j akoti menee myyntiin eron myötä.esimies ei pidä eikä suosi sinua kun olet vanha ja ruttuinen pukeudut väärin ajat väärällä autolla.tervetuloa sankarin ammattiin..
Niin, onneksi kaikille ei käy noin.
Enkä tosiaan elä missää haavemaailmassa, vaan edelleen enskarin ammatti on paras mahdollinen, tai minulle se oli. Sillä angioödema laittoi minut eläkkeelle. Ei tarvittu eroa eikä viinaa. Ikävä oli työstä luopua. Eikös se ole mukavaa kun alalle tulee nuoria,mutta toivottavsti he kunnioittaisivat ja ottaisivat huomioon tuökokemuksen jota vanhemmilla on. se on ARVOKASTA.
Tsemppiä enskarit.
työtä, joka olisi kaikkien mielestä se paras. Itse opiskelen lähihoitajaksi ja se tuntuu minun työltä. Työympäristöllä on suuri merkitys,samoin sillä mistä itse on kiinnostunut. Lapsista kiinnostunut voi inhota vanhustyötä ja niin ess päin. Ei tuohon ole suoraa vastausta, mutta mielenkiintoinen kysymys kuitenkin =)
ei mikään ! Työ on likaista ja ikävää rutiinityötä ammatissa kuin ammatissa. Valitse jotain ihan muuta.
opiskelen ite tällä hetkellä lähihoitajaksi ja valmistun ens keväänä, mutta en minä silti lähistä pidä parhaimpana mahdollisena.. aion jatkaa terveydenhoitajaksi, koska mua kiinnostais tulevaisuudessa pitää omaa vastaanottoa. Olen kuullut paljon positiivisia asioita terkkarin työstä, joten toivottavasti se sitte on myös minun juttuni, jos satun kouluun pääsemään :)
Minun mielestäni ikäihmisten hoitaminen on parasta. Heillä on elämänviisautta ja asennetta, josta voimme kaikki oppia.
minäkin olen työskennellyt vuosia kehitysvammaisten parissa. ikävä kyllä omalla työpaikallani ei sitä työtä arvostettu pätkääkään ja ns. täyspäiset menivät aina näiden vähään tyytyväisten kv-ihmisten edelle. lopputiliä suunnittelen, kunhan saan opiskelut vietyä loppuun. toivottavasti löydän toisen paikan, jossa voin kohdata näitä ehdottoman aitoja ihmisiä. tämän alan osaaminen alkaa olla häviämään päin, mutta sitä ei ainakaan täällä tajuta.
Heippa taas
Olen arvostanut aina asiakkaitani ja omaa ammattiosaamistani ja muiden arvostuksen olen jättänyt omaan arvoonsa. Minusta kun jotenkin tuntuu, että nykypäivänä toisten arvostus taitaa olla katoava luonnonvara. Olen ajatellut niin, että kun tiedän osaavani asiani ja asiakkaani tulee autetuksi, niin hyvä näin. Olemme hoitajina asiakkaitamme varten ja minulle ykkösasia on heidän arvostamisensa ja sydäntä lämmittää, kun voi kokea arvostuksen olevan molemminpuoleista.
Fysioterapeutti siksi, että
- päivätyö
- hyvä palkka erityisesti yksityispuolella
- paljon työpaikkavaihtoehtoja
- ei pelkoa työttömyydestä
- ammatillinen arvostus korkealla
- ammatillinen kehittyminen jatkuvaa ja vaihtoehtoja riittää
- varma kiitos ja kunnia kuntoutettavilta
- reippaat ja tervehenkiset työyhteisöt !!!