Mitä isäksi tulo muuttaa?

Vaikea sitä on tässä lyhyesti selittää. Kaikki tosiaan muuttuu, mutta onneksi se tapahtuu vähitellen. Aluksihan lapsi (yleensä) lähinnä nukkuu ja syö, sitten jossain vaiheessa jäävät päiväunetkin pois ja lapsi on seurananne jatkuvasti. Omaa tai emännän kanssa kahdenkeskistä aikaa ei jatkossa enää juuri ole, se lienee suurin muutos ja se toisaalta muuttaa myös kaiken muun muutoksen. Lisäksi tulee suuri vastuu lasten/lapsen hyvinvoinnista, joka on mielessä jatkuvasti. Voisi sanoa, että huoleton elämä loppuu lasten myötä.

Toisaalta taas elämässä on eri tavalla sisältöä lasten myötä ja se "vanha" elämä ilman lapsia tuntuu jälkikäteen aika päämäärättömältä.

Ota kaikki irti ajastasi lasten kassa. Lapset ovat pieniä vain hetken. Hauskaa odotusaikaa!

aika hyvin tuossa edellinen jo kertoi mitä se muuttaa :) puolison kanssa kahdenkeskinen aika todellakin jää vähiin. mahdollisuus kahdenkeskiseen aikaan on lähinnä illalla kun vauva jo nukkuu. ja tässä se aika taas riippuu siitä miten hyvin/huonosti vauva nukkuu. meillä vauva nukkui alusta asti koko yön ilman heräilyjä joten meillä oli taas ihan hyvin aikaa illalla mutta kaverin vauva heräili tunnin-parin välein ja oli todellakin vähissä heillä se kahdenkeskinen aika.

jos tuntuu siltä että todella kaipaatte kahdenkeskistä aikaa puolisosi kanssa niin antakaa vauva esim.mummolle hoitoon päiväksi ja viettäkää se aika puolison kanssa kahdestaan(käykää syömässä ulkona tms). vaikka jättäisitte jo 2kk ikäisen vauvan mummolle päiväksi hoitoon se ei tee teistä huonoja vanhempia(vaikka jotkut tälläkin palstalla niin kuvittelee ;) ). helpompaa se on esim.2kk ikäinen jättää hoitoon päiväksi kuin vaikkapa 8-9kk ikäinen(8kk ikäinen jo alkaa vierastaa ja voi tulla pelkkää huutoa jos ei isiä tai äitiä näy vähään aikaan, tottakai kaikki on yksilöitä mutta useimmiten sen ikäiset jo vierastavat).

ja tuo opiskelu, missä opiskelet/opiskelette? minä opiskelen yliopistossa ja kun tyttö syntyi olin viikon tai pari(vaikee enää muistaa;) )ns.lomalla. kyllä se onnistuu vaikka opiskeleekin. puolisosi varmaan(luulen en tiedä)jää äitiyslomalle kun vauva syntyy mutta sinä kyllä voit jatkaa opiskelujasi. sen ajallisesti voisi verrata siihen että käyt töissä, mutta opiskelet sen ajan :) lähdet esim.8aikaan koululle ja tulet vaikka 6aikaan kotiin, siinä mukavasti illalla aikaa touhuta vauvan kanssa :)

meillä ei kuiteskaan kaikki muuttunut, minä edelleen opiskelen ja vaimoni on kotona tytön kanssa. enemmän se äidin elämä muuttuu kuin isän(isät kun ei voi imettää ihan esimerkkinä).

Suurin muutos tulee tapahtumaan parisuhteessa koska se päättyy. Alkaa elämänvaihe, jossa totuttelette elämään perheenä.
Jos parisuhteeseen kasvaminen on haasteellista, niin perheeksi kasvaminen on vielä haasteellisempaa. Kypsymisen kun täytyy tapahtua väsyneenä, vähillä yöunilla muutamassa hetkessä. Ja jatkuvasti sylissä on nyytti joka vie kaiken vapaa-ajan.

Lisäksi jokaisesta ovesta on tulossa sisään sukulaisia, jotka tietävät mielestänsä teitä enemmän lastenkasvatuksesta ja mikä lasta vaivaa ja kuinka lapsi pitää lepyttää jos se itkee. Pitäkää tämän suhteen pää kylmänä; opitte kyllä omat kikat ja tavat - ei siihen muiden apua tarvita.

Asennoitumisessa auttaa jos ajattelee millaista oli oma lapsuus ja miten omat vanhemmat ovat sen sinulle järjestäneet. Nyt sinä olet se isä ja lapsesi on se entinen sinä.

Jos itselläsi on joku kaveri jolla on sama tilanne, niin keskustelut avartavat. Tuopin ääressä niitä ei enää ehdi käydä, mutta ottakaa vauvat mukaan ja lähtekää kaupungille. Emännät voivat jäädä kotiin; maitoa saa myös pullosta ja emännän päiväunien jälkeen kotonakin on mielekkäämpää.

Tilanteesi on kuin omasta elämästäni 5 vuoden takaa. Oltiin vielä molemmat opiskelijoita ja ikää minulla tuolloin 25-vuotta. Lapsi oli ihan harkittu, vaikka moni ihmettelikin ajankohtaa; opinnot kesken jne...

Näin jälkikäteen ajatellen ajankohta oli loistava, asuimme halvassa opiskelijaasunnossa ja taloutemme ei oikeastaan heilahtanut mihinkään suuntaan... rilluttelut jäivät vain pois.

Itselleni varsinainen lapsen syntymä oli jonkinlainen shokki... olin valmistautunut mielestäni hyvin, kävin kaikilla neuvolakäynneillä mukana ja luin vauvakirjoja sekä lehtiä; mutta kun sitten vauva oli konkreettisesti sylissä, iski jonkinlainen paniikki... tuossa se nyt on, täysin meidän vastuulla. Itselleni oli hyvä päästä kotiin rauhoittumaan, kun äiti ja vauva oli vielä laitoksella.

Kun vauva sitten kotiutui oli oloni epävarma, oli jotenkin helpottavaa saada käydä koulussa äidin huolehtiessa lapsesta. Viikkojen kuluessa sopeuduin kuitenkin tilanteeseen; huomasin ettei se vauva turhaan itke vaan hänen käytöksensä onkin hyvin loogista, aloin jopa tunnistamaan erilaiset itkut... nälkä aiheutti ihan erilaisen itkun kuin kakat vaipassa.

1,5 vuotta myöhemmin jäinkin sitten koti-isäksi puoleksi vuodeksi ja muistelen kyseistä aikaa kaiholla.


Parisuhteemme ja elämäni on kyllä muuttunut lapsen myötä. Kaveripiiri kapeni alkuun, kun joutui jättämään ison osan illanvietoista väliin... tosi ystävät kyllä jäivät. Kahdenkeskinen aika oli alkuun kortilla ja tietynlainen kanssakäyminen muuttuu väkisinkin suunnitellummaksi... muutamia iloisia yllätyksiä lukuunottamatta. Vauva-arki on välillä todella rankkaakin, mutta siinähän sen parisuhteen voiman sitten näkee. Kiteyttäen voisi sanoa että vauvan syntymä lujittaa vahvaa parisuhdetta, mutta repii heikon.

..ajatusmaailman ja sitä myöten tietysti aika paljonkin. Jos ei ajatusmaailma muutu, niin silloin voi tuntua että menettää jotakin (esimerkiksi vapautta). Itse en kyllä kokenut niin.

on tullut jo useita.

Jokainen parisuhde on erilainen ja suhtautuminen uuteen elämämuotoon on erilainen. Valitettavasti sitä ei voi koskaan tietää, miten parisuhde muuttuu lapsen myötä.

Muistakaa keskustella asioista ja kasvatuksellista mielipide-eroista. Kompromisseja joudutte tekemään puolin ja toisin. Molemmilla pitää olla omat tehtävät, sillä lasta ei yksin hoideta. Väsymys ja luopuminen omista menoista stressaa, mutta kärsivällisyyttä siihen.

Oma jälkikasvu on maailman paras asia ja jos vielä biologiset vanhemmat pystyvät selviytymään tehtävästään, on se hienoa.

Sitä on kiva katsoa, kun lapsi kehittyy ja oppii uutta. Kasvattaminen on mukavaa, mutta siihen tarvitaan molemmat vanhemmat. Onnea ja voimia matkaan!

Kiitos kanssakollegat. Minustakin on tulossa isä pian ja jännittää. Olen katsonut jo suuren osan kavereista poies koska itse olen jotenkin aikuistunut. Ei enää bileitä eikä vastuutonta hauskanpitoa pitkään aikaan eikä vois vähempää kiinnostaakaan! Ikää on 31 eikä kokemusta ole. Minulle on sanottu ettei isäksi synnytä vaan siihen kasvetaan? Pitääkö paikkansa

Terveisin noviisi