Rintakipu jännityksestä?

iloisiin vai hankaliin/ikäviin keskusteluihin?
Luulen, en tiedä, että ihminen saattaa reagoida kehollaan ihan fyysisesti, stressaavin tilanteisiin kivulla.

yli 20 vuotta. Kun olet tilanteessa, jonka koet stressaavaksi, vaikkapa vain alitajunnan tasolla, kohoaa stressihormonitaso että voisi "hyökätä tai paeta" tilanteesta. Kun kumpaakaan ei voi tehdä, jähmettyy elimistö "kuolemanodotustilaan", aivojen glutamaattitaso nousee ja tämä aiheuttaa ahdistusta ja lihasjäykkyyttä.

Rintakipu voi johtua esimerkiksi siitä, että pitää selkää kyyryssä, nostaa hartiota ikään kuin yrittäisi vetää päätä hartioitten väliin piiloon ja hengittää keuhkojen yläosalla rintakehä jännittyneenä.

Itse olen opetellut rentoutumaan tietoisesti, aikaa opettelussa kului reilusti alle tunti vuorokaudessa ja sillä pääsin eroon oireista ja lääkkeistä 12 vuodeksi.

Mene makuulle, hengitä tasaisesti keuhkojen alaosalla (vatsahengitys) ja keskity etsimään kehostasi lihaksia jännittämällä ja rentouttamalla niitä tietoisesti. Jännitä ja rentouta lihaksia järjestelmällisesti edeten raajojen päistä kehoa kohti.

Samalla voi keskittyä silmät kiinni ja yrittää kohdistaa katseensa kuvitteellisesti silmien välistä ylöspäin ja kallon yli takaraivoon asti. Silloin kun tuo onnistuu, tuntuu hiukan samalta kuin pienessä siiderissä makaisi selällään silmät kiinni niin että lähtee lentoon takaperin. Tuo konsti rauhoittaa niin että nukahdan yleensä parissa minuutissa sen jälkeen vaikka minulla on ikäni ollut vaikeuksia nukkumisen suhteen.

Pää voi todella vaikuttaa melko ihmeellisesti kroppaan mutta kropan kautta pystyy myös vaikuttamaan päähän. Ei tämä vaiva varsinaisesti vaarallinen ole, kiusallinen pikemminkin. Sen kanssa on vain opittava elämään mutta myös pyrittävä terveiden elämäntapojen ja itsetuntemuksen kehittämisen kautta vahvistamaan itseään henkisesti.

kyllä on, minullakin aikoinaan ennen lääkitystä paniikkihäiriöön, oli tuollaista menin päivystykseen ja sain tiedon: sydänhermo-oireyhtymä:)

eli kun pelkäsin ja jännitin, tuli heti nuo oireet, vihloi, kinnasi ja jos mitä, sydämessä ei ollut mitään!

tsemppiä, nuo oireet katosivat kun aloitin lääkityksen.

Kärsin rintakivuista kauan aikaa, mietin kaikki mahdolliset taudit sydänviasta syöpään, kunnes juttelin tutun psykiatrin kanssa.
Itselläni paniikkihäiriö alkoi juuri noista kivuista, ja pitkästä hengenahdistuksesta, joka pilasi elämäni.
Tuohon rinnan pistelyyn ja kipuun auttoi magnesium ja vitamiinit, magnesium eniten...
Paniikki häiriön toi hengen ainainen ahdistus, se oli aamusta iltaan, 3 vuoden ajan pahimmillaan, se kesti aamusta iltaan.
Siihen kun tuli vielä huimaus joka kaatoi sänkyyn, vaikka se ei auttanut, pyörrytti aina, maaten tai seisoen.
Tämä sivuuttaa tuon aiheen, mutta ehkä jollain toisella on samoja oireita rintakivun lisäksi...
Itselläni todettiin sosiaalistentilanteiden pelko,
paniikki häiriö jne...
Kaikki on nyt poissa, kaikki pahimmat kuten tuo paniikkihäiriö joka oli "aktiivisena" aamusta iltaan,joka päivä, ilman syytä.
Tajuttiin että ollaan asuttu 5 vuotta homeasunnossa, joka aiheutti tuon hengenahdistuksen, ja sen seurauksena kaiken muun.
Uudessa kodissakin meni 2 kuukautta, ennen kuin tajusin yksi aamu, ettei enää ahdista, ei pyörrytä, kaikki on normalisoitunut.
En osannut etsiä syytä paniikkihäiriööni asunnosta, joka oli meille koti, vaan söin vuosia lääkkeitä hirveitä annoksia siihen paniikkihäiriööni.
Kannattaa muidenkin katsoa diagnoosia avarammin ympärilleen, mistä kaikki voisi todella johtua, itse kärsin tuosta melkein 5 vuotta.
Myös mieheni ja lapseni sairastivat, niin petollinen oli sen aiheuttaja, ettei sitä osannut edes miettiä.
Mutta magnesium poisti minulta nuo rintakivut täydellisesti, varmaan oli myös muilla vitamiineilla vaikutusta.

Ajoittaisiin rintakipuihin ihan sama resepti kuin edellisellä. Imeskeltävät magnesium tabletit ja kipu hellittää viidessä minuutissa.

En suoraan sanoen jaksanut lukea kaikkia aiempia kommentteja, mutta voin omalla kokemuksella sanoa, että kroppa voi oireilla todella monella tapaa mielen asioista. Se, mihin viiva piirretään on välillä vaikea piirtää, välillä jopa mahdotonta.

Mieli ja kroppa on yksi iso kokonaisuus. Se on asia, minkä olen oppinut kantapään kautta. Se mitä nyt tarkoitan tällä on se, että jos mieli oireilee eikä sitä saa purettua mihinkään niin se näkyy myös kropassa tavalla jos toisella.

Itse koen siis rintakipuja, mutta en samasta syystä, mutta toivon yllä olevan tekstin olevan jotenkin selittävää sinulle. Jos ei, niin ei sitten :)