Oon ajatellu kirjoittaa kirjan. Oon lukenu sen nimisiä kirjoja kuin Charles Bukowskin 'Postitoimisto', Mishima Yukion 'Kunnia on katkera juoma', Eiji Yoshikawan 'Musashi' ja Miyamoto Musashin "Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys". Osaan kirjoittaa ja lukea. Lisäksi mul on mielenterveysongelmia kuten tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla kirjailijoista on.
Aloittaisin kirjoittamisen jo nyt mutta mul on vasen kives niin kipeä etten pysty. Meen huomenna lääkäriin. No, mä ilmoittelen sitten kun oon taas kunnossa. Moikka!
Aloittaisin kirjoittamisen jo nyt mutta mul on vasen kives niin kipeä etten pysty. Meen huomenna lääkäriin. No, mä ilmoittelen sitten kun oon taas kunnossa. Moikka!
Vastaukset 3
Vanhimmat
jaaha vai niin
No laitoit sitten kaunokirjallisen romaanisi alkukappaleen heti kättelyssä tänne näytille. Mikäpäs siinä sitten.
Heti tuli mieleeni Nick Caven romaani Kun aasintamma näki herran enkelin.
Näin se menee! Oletko jo pitkälläkin kirjoittamisessasi?
Keep on going! Like a rolling stone!
Tuun just lääkäristä. Kusitesti otettiin, lääkäri sano notta luultavasti antibioottikuuri edessä.
Näin viime yönä unta että nainen jolla oli prionitauti meni huoneeseen ja kuoli siellä. Jonkun ajan päästä huomaan että mahani on kova ja tajuan että mullakin on luultavasti tuo sairaus. Olen parvekkeella, huomaan että mahan yläosakin on kova. Siis mulla todellakin on toi sairaus joka seuraavaks (näin luulin tässä unessa) jäykistää yläraajat ja johtaa tuskalliseen kuolemaan. Harkitsen vakavasti itsaria. Mietin vähän aikaa ja sitten päätän hypätä. Silloin känny soi ja se mun isoveli. Kerron sillä mikä ongelma mul on. Sitten heräsin unesta. Huhhuijaa mikä uni. Heräessäni päätin että en enää koskaan syö lihaa.
Jos ette tiedä mitä prionitaudit tai siis TSE-sairaudet on niin kattokaa täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Prioni
Oon kirjotellu tarinoita pienestä lähtien, tehny sarjakuvia ja luonut omia maailmoja. Sitten kun vasen kives ja selkä on paremmassa kunnossa niin alan kirjoittaa kirjaa joka sijoittuu yhteen fantasiamaailmaani. Kuulostaa tylsältä, mutta mul on semmonen tunne että mun täytyy tehä se ennen kun alan kirjoittaa muuta. Sitten ehkä kirjotan kirjan vaikka jätkästä jolla on psoriasis ja joka joutuu välttämään stressiä jottei olisi kokonaan psorkussa. Se oli vaan yks huono esimerkki. Nyt täytyy mennä. Moi.
Hyvä kun kerroit; en olisi muuten tiennyt.
Omat kivekseni ovat kuin perunapeltoa, mutta emmäätiä, ei se oikeastaan haittaa.
Kirjoittaminen sinäsnsä on hyvinkin eteeristä, mielenterveydelle hupaa toimintaa (arvaa mitä toi hupaa tarkoittaa, paitsi jos jo tiedät).
Itse olen ajatellut, että jos raajani jäykistyvät, joten olisin kuten varikenpelätin, kädet vaakasuorassa ja jalat harallaan, en EHKÄ suorittaisi sitä, varsin lopullistakin itsemurhaustoimenpidettä. Vaan hankkiutuisin Lapualle mansikkamaan valvojaksi. Siinä ammatissa tienaa ihan perkeleesti (verrattuna Bangladeshin 8-vuotiaaseen Nike-ompelijattareen).
No, siinä tärkeimmät, täytyy itsekin taas mennä kiireesti. Johonkin. Tiä itekkää mihin.