tontun piparit

Itäblokin sisäinen kehitys kriisiytyi 1970-luvun puolivälistä alkaen. Kriisin merkkejä saattoi kylläkin havaita, mikäli kiinnostusta riitti. Suomen ongelma liittyi vaikeuksiin käydä julkista keskustelua reaalisosialismista, sen ongelmista. »Neuvostovastaisuus» oli pitkälle eliminoitu mediakeskustelusta puhumattakaan poliitikkojen puheista.

Vuonna 1975 pidetty ETYK-kokous koettiin itäblokissa vapauden tuulahduksena, joka antoi siellä rohkeutta siviilivastarinnalle. »Helsingin henki» toteutui ennen muuta muualla kuin Helsingissä. Neuvostoliitto näytti ETYKin jälkeen jälleen esimerkkiä: se kiristi toisinajattelijoiden vainoa lähettämällä heitä psykiatrisiin pakkohoitoihin tai joissain tapauksissa karkottamalla heitä ulkomaille.

Saksan demokraattisessa tasavallassa DDR:ssä oli koettu stalinistista komentoa 1940-luvun lopulta alkaen, jolloin kommunistit ottivat vallan Neuvostoliiton tukemina. Käännettä uumoiltiin 1970-luvun alussa, kun Saksat lähentyivät toisiaan, mutta toisin kävi. Puoluejohtajaksi 1971 noussut Erich Honecker alkoi keskittää valtaa itselleen ja turvallisuuspoliisin Stasin ote koveni.

http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/uutiset-ja-politiikka/kotimaa/ddr-toimi-keskiajan.aspx