Muukalainen osa 1.

Angelikca kirjoitti:

Korkeilla vuorilla oli kylä. Kylä oli hiljainen ja rauhallinen, lapset olivat ulkona lumisotaa ja laskivat rinnettä alas. Koko kylän järjestyksen mullisti outo rääsyissä kylän porteille vaeltanut muukalainen. Miehellä oli yllään ruskea ja repaleinen viitta, mukanaan hänellä oli pussillinen ruusujen siemeniä. Kylän ihmiset kääntyivät katsomaan, mutta vain yksi joukkiosta meni miehen luo ja pyysin tämän hotellin aulaan lämmittelemään. Takan loimutessa mies otti viitan yltään ja laittoi sen naulakkoon roikkumeen. Hotellin emäntä haki keittiöstä teetä ja pehmeän villahuovan. "Kas tässä" Emäntä sanoi hieman hymyillen ja istuen jakkaralle. Miehellä oli paksu ruskea parta ja suuta tuskin edes näki. Emäntä hilasi itseään lähemmälle jakkaralle takan eteen tirkistellen kulmiensa alta. Miehen silmät olivat meren siniset ja hänen katseensa sai kenet tahansa jähmettymään täysin aloilleen. Emäntä tuijotti ja otti takan vieresta halon, heittäen sen tuleen. Miestä rupesi ahdistamaan hiljaisuus ja hän nousi ylös seisomaan sanoen " Nimeni on Thomas". Emäntä hämmästyi ja päästi pian kasvoilleen leveän hymyn. Emäntä nousi " Minä olen Bette". Sanottuaan sen Bette käveli ruskeita portaita ylös pyytäen Thomasta seuraamaan. He kävelivät portaita toiseen kerrokseen ja siitä käytävän päässä olevan tumman puusta tehdyn oven luokse. Ovessa oli numero 9. " Tässä sinulle huone, haen vain pari huopaa ja muut petivaatteet" Bette sanoi, niiasi ja sulki oven perässään. Thomas istahti pienelle punaiselle jakkaralle ja odotti. Emännän palattua huoneeseen ikkuna oli auki ja lunta tuprutti paksusti sisään, hiljaisuus painui huoneeseen eikä miestä enää näkynyt. Bette juoksi avoimen ikkunan luokse katsahtaen alas, lumessa näkyi isot ja kummallisen muotoiset jalanjäljet. Mies oli häipynyt ja jättänyt ainoastaan ruusun siemenet jälkeensä. Seuraavana aamuna lumisade oli lakannut ja Thomaksen jalanjäljet olivat kadonneet. Bette puki lämpimästi päälle ja lähti kävelemään vuoritietä alas kohti alhaalla sijaitsevaa toria. Keskellä vuoritietä Bette hämmästyksekseen näki Thomaksen kuluneen kengän, jonka hän oli ilmeisesti pudottanut matkalla alas. Bette kipusi hakemaan sen ja jatkoi matkaa kohti toria ja nyt hänen aavistuksensa Thomaksen olinpaikasta vahvistuivat. Hän kiersi koko torin etsien miestä unohtaen kaiken muun. Illan tullen hänen oli jo pakko palailla kyläänsä. Mitä ylemmäs Bette kipusi, sitä vaikeaa kulku oli, pian hänet yllätti myös suunnaton lumimyrsky. Betteb jalat lipsahtivat ja niin hän vieri korkeaa vuorta alas. Bette menetti tajuntansa ja mätkähti pienelle tasanteelle, tuisku yltyi ja hän alkoi peittyä paksusta lumivaipasta.




Kertokaa toki mielipiteenne, miten voisin jatkaa tarinaa, ehdotuksia tapahtumista yms.
Kirjoittakaa risut ja ruusut.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä