Olen reilun kahden viikon ikäisen tyttölapsen väsynyt mutta onnellinen äiti. Meidän tyttö on kovin kiltti, mutta hän se päättää kukkua kaiket yöt 4-5 tuntia putkeen ja valvottaa äitiä. Sitä kun oma kroppa juuri yöllä sitä unta kaipaisi. Tiedän että tää on ohimenevä vaihe mutta onko mitään keinoa että sais nopeemmin lapsen ymmärtämään, että yöt on nukkumista varten, paitsi tietysti syömään herätään. Olemme yrittäneet valvottaa tyttöä enemmän päivällä ja illalla ja yösyötöt tehdään aina pimeän hämärässä, mutta ei ole ollut tehoa. Onko jotain vippaskonstia? Päivällä olen yrittänyt nyt myös nukkua, mutta kun se ruoka ei itsestään pöytään valmistu ja koti ei itsestään pysy siistinä ja rakas mieheni käy töissä ansaitsemassa sen ruuan pöytään.
Kannustusta tarvitaan...
Väsynyt, mutta onnellinen
4389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meidän tyttö valvoi laitoksella kaiket yöt ja nukkui päivät. Kokenut kätilö kertoi, ettei vauvan rytmiä pidä pienenä yrittää keinotekoisesti muuttaa, vaan se on aluksi se mikä on. Meillä kuitenkin vauva vaikutti valvoneen ja itkeneen laitoksella öisin nälkäänsä, sillä kotiin päästyämme rytmi muuttui normaaliksi, kun annoin rinnan jälkeen korviketta. Tarkoituksenani ei ole erityisesti kannustaa korvikkeen käyttöön, vaan kertoa, että meillä valvottiin nälkää.
Niin, ja yritä jättää kotihommat omaan arvoonsa. Kaiken ei tarvitse olla tip top, kun perheessä on pieni vauva. Eiköhän miehesikin ymmärrä sen. Vauvan tulon myötä kannattaa alkaa ottaa sivuseikka-asiat iisimmin, muuten on muutamassa kuukaudessa burn outissa :)
Joo meillä eka viikko meni huutaen ku tyttöllä oli nälkä enkä sitä tajunnut... Nyt mennään jo tissimaidon jälkeen mikrolle lämmittämään korviketta lisäksi eli nälkä ei tytöllä ole. Ja nyt ei ole huudosta tietoakaan, kunhan silmät pyöreinä kattelee vaan ympärilleen.
Nii ja ne kotihommat. Meillä ei todellakaan ole kaikki tiptop, sellaista en edes kestäisi =) Mutta kyllä pitää ihmisen syödä kuitenkin ja tiskata että saa syötyä. Enkä mitään suursiivousta edes harkitse, mutta kuitenkin niin että ei tarvitse tavaroihin kompastua.
Kuinka niin tutulta kuullostaakin. Meillä meni ensimmäinen kuukausi niin, että herra nukkui oikeastaan kaiken muun ajan, paitsi syömisen. Sitten se alkoi. Syömisen jälkeen vaan killitteli ja katteli ympärilleen. Kunnes totesin, että katteleppa omasta sängystäs sitä maailmaan menoo, et sä siihen mua tartte ;o )
Sen jälkeen kun poika oli saanut syötyä ja vaipat oli vaihdettu, laskin hänet omaan sänkyynsä, ja menin itse nukkumaan. Meillä oli ns. yövalo päällä koko yön, niin hämärä, ettei häirinnyt unta, mutta näytti kuitenkin niin paljon, ettei koiraan kompastunut maitopulloa hakiessa.
Siellä poika sitten nukahti omaan tahtiinsa ja äiti sai kanssa nukkua.
Jossain vaiheessa se jäi aika pitkäksikin aikaa, välillä nukkui jo kokonaisia öitäkin, mutta flunssa-aallon saavuttaessa meidät, alkoi tuo yöherääminen taas. Ja otettiin sama juttu käyttöön.
Maitopullon jälkeen herra menee omaan sänkyynsä ja saa siellä sitten nukahtaa, kun siltä tuntuu. Nyt vaan on hirveä keskusteluntarve, mutta lelu sängyssä on kiva kaveri. Aamulla herra löytyy sitten millon mistäkin asennosta sieltä sängystä...
Kuullostaa muuten ihan hyvältä jutulta ja kokeilinkin myös sitä, mutta kun tyttö aloittaa välittömästi huudon ja jatkaa sitä niin kauan kunnes pääsee syliin, sitten ollaan taas tyytyväisiä ja tutustutaan yönhämärään maailmaan. Huoh!