Itämailla käsittääkseni on ymmärretty egon/persoonan/minän yhdentekevyys paremmin kuin länsimaissa.
Mitäpä jos tosiaan voisi ohittaa kokonaan tämän rasittavan yhtenä tietynlaisena ihmisenä olemisen? Entä jos voisi olla kuka tahansa, mitä tahansa, millainen tahansa aina tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla? Ensimmäiseksi mieleen tulee että siitä seuraa hulluus. Mieli hajoaa, jos ihminen pyrkii sivuuttamaan omaan vakiintuneen persoonansa tapoineen, ajatuksineen ja tunteineen.
Mutta onko tuo niin arvokas ja rakas oma persoona sittenkään erityisen aito? Olenko todella nämä ajatukset, nämä tunteet ja nämä iänikuiset tapani? Pienimmistäkin vihjauksesta voin kyllä purskauttaa itsestäni minkä tahansa tunteen (ajatelleen nyt vaikka nyyhkyelokuvien katsomista) - ovatko nämä esiin houkutellut tunteet aitoja? Entä jos koska tahansa ilman mitään erityistä yllykettä kykenisin tuntemaan minkä tahansa tunteen...?
Jos ego on vain väline, mitä väliä sillä on millainen se on, kunhan se hoitaa hommansa? Ja eri hommiin tarvitaan erilaisia välineitä. Ei kukaan kudo sukkaa haarukalla.
Elokuvissa usein joku Arkinen Aatu törmää johonkin täysin hurahtaneeseen tyyppiin (vrt. esim. juuri tv:stä tullut Cable Guy). Tällaiset Väiski Vemmelsääret venyvät miksi tahansa, ja kaatavat ohimennen uhrinsa turvallisen pikku maailman tukijaloiltaan. Kaikki menee päin helvettiä - mutta toisaalta elämä on hetken ajan ollut mielenkiintoista...!
Eihän kukaan voi elää jatkuvassa mielenhäiriössä ja tehdä mitä päähän pälkähtää. Jonkinlaista rotia on oltava. Mutta siellä turvallisella puolella tuppaa kuolemaan pystyyn. Ehkäpä voisi pyrkiä elämään ulkoisesti näennäisen turvallista ja tavallista elämää, ja hurjastella korviensa välissä, elikkä pyrkiä vapautumaan itsenään olemisen taakasta. Ulkomaailma näkisi aina saman ja mukamas samana pysyvän ihmisen, mutta omissa oloissaan tämä ihminen välttelisi toistuvuutta ja kaavamaisuutta kaikin mahdollisin tavoin. Nimittäin TOISTO tekee meistä juuri meidät itsemme!
Mitäpä jos tosiaan voisi ohittaa kokonaan tämän rasittavan yhtenä tietynlaisena ihmisenä olemisen? Entä jos voisi olla kuka tahansa, mitä tahansa, millainen tahansa aina tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla? Ensimmäiseksi mieleen tulee että siitä seuraa hulluus. Mieli hajoaa, jos ihminen pyrkii sivuuttamaan omaan vakiintuneen persoonansa tapoineen, ajatuksineen ja tunteineen.
Mutta onko tuo niin arvokas ja rakas oma persoona sittenkään erityisen aito? Olenko todella nämä ajatukset, nämä tunteet ja nämä iänikuiset tapani? Pienimmistäkin vihjauksesta voin kyllä purskauttaa itsestäni minkä tahansa tunteen (ajatelleen nyt vaikka nyyhkyelokuvien katsomista) - ovatko nämä esiin houkutellut tunteet aitoja? Entä jos koska tahansa ilman mitään erityistä yllykettä kykenisin tuntemaan minkä tahansa tunteen...?
Jos ego on vain väline, mitä väliä sillä on millainen se on, kunhan se hoitaa hommansa? Ja eri hommiin tarvitaan erilaisia välineitä. Ei kukaan kudo sukkaa haarukalla.
Elokuvissa usein joku Arkinen Aatu törmää johonkin täysin hurahtaneeseen tyyppiin (vrt. esim. juuri tv:stä tullut Cable Guy). Tällaiset Väiski Vemmelsääret venyvät miksi tahansa, ja kaatavat ohimennen uhrinsa turvallisen pikku maailman tukijaloiltaan. Kaikki menee päin helvettiä - mutta toisaalta elämä on hetken ajan ollut mielenkiintoista...!
Eihän kukaan voi elää jatkuvassa mielenhäiriössä ja tehdä mitä päähän pälkähtää. Jonkinlaista rotia on oltava. Mutta siellä turvallisella puolella tuppaa kuolemaan pystyyn. Ehkäpä voisi pyrkiä elämään ulkoisesti näennäisen turvallista ja tavallista elämää, ja hurjastella korviensa välissä, elikkä pyrkiä vapautumaan itsenään olemisen taakasta. Ulkomaailma näkisi aina saman ja mukamas samana pysyvän ihmisen, mutta omissa oloissaan tämä ihminen välttelisi toistuvuutta ja kaavamaisuutta kaikin mahdollisin tavoin. Nimittäin TOISTO tekee meistä juuri meidät itsemme!
Vastaukset 15
Vanhimmat
HARE KRISHNA HARE KRISHNA KRISHNA KRISHNA HARE HARE HARE RAMA HARE RAMA RAMA RAMA HARE HARE
tämän mantran toistaminen/laulaminen vapauttaa elävän olennon kaikesta aineellisuudesta ja herättää alkuperäisen tietoisuutemme. toistamalla tätä mantraa keskittyneesti, kaikki mielen epäilykset tulevat häviämään, oivallamme, että emmme ole tämä fyysinen keho, mieli, ajatukset, ego tai älykkyys, vaan henkinen sielu. Lisäksi tunnemme kuinka Jumala meitä rakastaa :D
Jos todella haluat vapautua kaikesta aineellisuuden kaksinaisuudesta ja mielen otteesta, toista tätä mantraa, niin tulet huomaamaan sen vaikutuksen.et voi menettää mitään ja tämä yritys ei mene milloinkaan hukkaan. kiitoksia hyvin paljon ajastanne! HARE KRISHNA!
Piruja sisällenne epämääräisten mantrojen avulla.
Pitäkää sydämenne suljettuna pimeyden voimille, joita idän opin ovat.
mikä on pimeyden voimia. jutustasi näkyy että olet itse pimeys
Rebecca Brownin kirja pimeyden voimista ja niiden tuhovoimista.
fasisti . ole vähän nöyrempi. mulkku
Kiitos, että kannat huolta lähimmäisistäsi.
Toivottavasti jätät nyt, yhden kerran meitä varoitettuasi, meidän päätettäväksemme haluammeko lausua mantrojamme vaiko emme.
Toivotan onnea elämääsi, myös uskonelämääsi :-)
aika tavalla pelkojen ja neuroosien täyttämä. sääliks käy tommosta. ja sä tietysti luuket että jeesus sut pelastaa kun sä oikein haukut ja tuomitset muita .. niinhän ?
Idän oppien mantrojen nimethän eivät ole mitään muuta kuin epäjumalien ja riivaajahenkien kutsumanimiä. Nuo olennot ilmestyvät nopeasti paikalle, kun niitä oikein toistuvasti huudellaan ja huhuillaan kuin lehmiä laitumelta.
Jokainen tietenkin valitsee vapaasti "mantransa" ja ketä aikoo sydämeensä pyytää.
Itse olen pyytänyt sydämeeni Jeesuksen Kristuksen lähettämän Pyhän Hengen. Ja hetkeäkään en ole katunut sitä valintaa.
Siunausta Jeesuksen nimessä!
Kiitän siunauksista.
Hieno juttu, että olet löytänyt itsellesi parhaiten sopivan uskonnon, jonka on sinulle se Ainoa Oikea, Alfa & Omega. Toivottavasti uskosi tuottaa "hyvää hedelmää" :)
Raamattu neuvoo varoittamaan harhaopeista kerran tai kahdesti, ja sitten jättämään rauhaan. Fil.3:10-11
Ihmiset toki jättävät rauhaan, mutta mantrojen kautta sydämeen luikertelevat ja hymyilevät idän demonit eivät kovin helpolla jätä rauhaan.
Muista kuitenkin, aina voi huutaa apua Israelin
Jumalalta, elävältä Jumalalta: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Psalmi 50:15
Siunausta Jeesuksen nimessä!
esiinottamasi aihe on erittäin mielenkiintoinen, ihme ettei se ole herättänyt enempää keskustelua. Tuo Hare Krisnalaisen neuvo voi olla hyvinkin toimiva, mutta on sellaisia muitakin. Kristityt voisivat ottaa seuraavanlaisen mantran: Jeesus Kristus, tyhjennä Pyhän hengen voimallasi mieleni kaikesta sinne pesiytyneestä tavarasta, ns. '' hyvistä tavoista'' , ns. '' länsimaisesta kulttuurista'' , kaikesta uskontoteoriasta, dogmeista, uskomuksista ---- täytä pydämeni kosmisella valolla, rakkaudella, voimalla .....Jankkaa tuota aamuin illoin 50 kertaa yhteen menoon, pane se kasetilta soimaan 100 kertaa toistettuna kun teet automatkoja , laula sitä suihkussa kuten hare krisnat ....Tulokset5 ovat vuorenvarmoja , mielesi tyhjenee roskasta ja täyttyy valolla..
Osoitteessa www.box55.pp.fi sen sivufilessä kirje Bin Ladenille on myös eräs hyvin mielenkiintoinen ohje mielen tyhjentämisestä, sen sisällön erittelystä hyvään ja pahaan... Niiden keskittäminen kahteen eri purkauspisteeseen .. Tätä massaharjoitusta tehdään erittäin paljon Euroopassa, USA:ssa ka Australiassa..
Itse olen erään intialaisen oppineen neuvomana käyttänyt paljon seuraavaa mantraa: My mind is clearing off habit forming patterns... mind is calm, harmonic, my mind is mine ...( se mine , minä tuossa ei ole persoonamme vaan sisäinen valo, olemisemme keskipiste..
Näitä tämmöisiä loitsuja ja rukouksia on vaikka kuinka paljon myös kalevalassa ja niitä voi itse kukin rustata metafoora muotoon kuka vaan. Uskontojen väliset sodat ovat yleensä tulleet siitä että joku porukka uskoo että meidän loitsumme ovat parempia kuin muiden, muiden loitsut ovat perkeleestä, meidän Jumalasta ..Etenkin kristityt ovat olleet kovin hanakkoja tämmöiseen erittelyyn.
Mitä taas tulee hulluuteen , näiden sissäämme pakkaamien harhojen , esim ''kulttuurin'' ylläpito on pahanlaatuista mielisairautta , niiden poiskaataminen on terve teko.
Tavallisen ihmisen kannalta minuudesta eli egon päähänpinttymistä luopuminen on hulluutta, ja vapautuneen ihmisen näköpiirissä egoon takertuminen on hulluutta.
Ihmiset pitävät normaalina että kaikkea "omaa" pitää puolustaa henkeen ja vereen, vaikka ainoa mikä ehkä jotain puolustamista tarvitsee on nirri, ja harvemmin me ihmiset nyt sentään aivan kuolemankielissä kuitenkaan olemme. Loputon oman minän puolustelu on todella rasittavaa ja huvittavaa, kun ei edes ole olemassa mitään oikeaa tapaa olla minänä, sinänä, hänenä jne. Minänhän, egon, pitäisi olla vain väline.
Kaikki mitä ihmiselämään liittyy on välineistöä... Ruoka on väline pitää kroppa hengissä eli hengen astiana, kieli on väline välittää informaatiota (joskin kieli usein aikaansaa valeinformaatiota jossa kärpäsestä tulee härkänen), JA uskonnot ovat välineitä tutkailla hengen mysteereitä.
Miksiköhän välineistä tulee jotain muuta kuin mitä niiden alunperin oli tarkoitus olla...
tuossa ylempänä joku hihhuuli varoittelee että älkää ihmeessä päästäkö piruja sisällenne epämääräisillä mantroilla ... voi jumalauta että ne osaakin olla pimeitä. aivan tautisia. mutta mitä sinä kirjoitit , meidän todella pitää vapautua kaikesta ja vaan olla , kuunnella
mussa heräsi uteliaisuus, ootko sä mies vai nainen.. kuinka vanha sä olet ?
nainenhan minä. Eikös nimimerkki jo kerro... En ajatellut mitään erityistä sitä aikoinani valitessani, mutta myöhemmin olen huvitellut miettimällä miten se kuvaa ärsyttävää egoani: onhan tenava-hahmojen Tellu sellainen sormi pystyssä muita ojentava räpätäti!
Ikää on jo 30 ja risat.
Toivottavasti joku ei käytä näitä tietoja minua vastaan... ;)