Kotiin jouluksi

aina voi, mutta eiköhän ne tule, jos tulevat niin mummun liha- ja laatikko ruokien pariin.

ovat odotettuja Jouluvieraita... On talossani elämää edes hetken... Pappa kyllä hankki ja laittaa kalkkunan uuniin, rosollit, laatikot, sillit jne. jouluruuat unohtamatta jälkiruokia... Hyvä viinipullo vielä jatkeeksi... Saan pari päivää viettää laatuaikaa jälkikasvun kanssa...

Kyllä jälkikasvu hoitaa siivouksen ja talon kuntoon lähtiessään...

Mihin ihmeen kotiin sinä lapsia huutelet? Minun lapsillani on jo kaikilla koti, se heidän oma kotinsa, jossa asuvat perheineen.

Minun kotiini eli mummolaan he tulevat, kun omalta elämältään ja ehkä toisilta painostavilta mummoiltaan ehtivät. Näin on hyvä. Lapsille on sallittava oma elämänsä, niin minullekin aikoinaan sallittiin.

Sanotaan aivan oikeutetusti, että joulu on perhejuhla. OK. Mikä sitten on se perhe? Nykyään, agraariyhteiskunnan jo jäätyä, perhe taitaa olla vanhemmat ja lapset, ei siihen mummoja ja vaareja kuulu.(?)

Minun historiassani aikoinaan kokoonnuttiin aina kotiin Joulun viettoon. Siis niin kauan, kuin oltiin perheettömiä. Naineinakin, jos vielä ei ollut lapsia, osallistuttiin vanhempien Joulun viettoon.

Heti parin saatua lapsen, he ryhtyivät viettämään jouluaan omalla tavallaan ja luomaan omaa perinnettään.
Toki sitten joulun jälkeisinä päivinä vierailtiin vanhemmissa ja appivanhemmissa.

Kuitenkin se jouluaaton rieha, jossa 1/2 tai 2 vuosikertaa on läsnä, on minulle kovin vastenmielinen.

Mielelläni annan perheensä perustaneiden viettää joulunsa omalla tavallaan. Minulle riittävät lämpimät ajatukset.

Lapseni tulevat aina aattona isolla porukalla syömään luokseni,odotan lämmöllä sitä hetkeä.Joskus saan kattaa lautasen enempi kun edellisenä vuonna,ja uusi tulokas on sydämmellisesti tervetullut,oli hän puoli tai kaksi metrinen.Tätä hetkeä en pois mistään hinnasta antaisi,saan olla rakkaitteni lähellä.Tätä yhteistä kokoontumishetkeä sovittelemme niin,että se kaikille sopisi ja ymmärrän että en ole ainut mummo joka on heille rakas,mutta jokainen mummo ja pappa haluaa tälle porukallemme onnellisia hetkiä,silloin kaikki onnistuu.

Juu, lasten pitää pysyä kotonaan jouluna.
Mukavaa, jos kutsuvat sinne isovanhemmatkin.

Joulu on kotoinen juhla.

Yli kolmekymmentä vuotta olin se joka kokosin meille vanhemmat, appivanhemmat, lapset ja myöhempinä vuosina heidän perheet. Äidin viimeisinä elinvuosina kun hän oli laitoshoidossa, haimme hänet aatoksi meille. Vaikeasta dementiasta huolimatta äiti nautti tästä suuresti.
Välillä on joulupöydässä ollut muitakin sukulaisia, sekä mieheni, että minun puolelta ja lastemme ystäviä, jopa heidän appivanhempia juuri tämän yhteensovittamisen vuoksi. Mukavaa on aina ollut.
Tytär joka on varsinainen jouluihminen on jatkanut perinnettä kymmenisen vuotta. Joulu on minulle lämmön ja yhdessäolon aikaa, nyt yksinäisenä entistä tärkeämpi.