Maailman syrjästä kii...

Niin kuin siinä laulussa sanotaan, me kaksi toisemme löydettiin, me saatiin maailmansyrjästä kii.

Heikoilla eväillä tähän tarinaan kyllä lähdettiin. Oltiin kai aika lailla eksyksissä kumpikin. Sinä joka olit kiusattu, unohdettu, mies ilman itsetuntoa ja uskoa huomiseen. Ja minä, joka teinivuosieni sinisilmäisinä päivinä olin uskonut vähän liikaakin, aina niihin vääriin ihmisiin, pettynyt sen seitsemän kertaa ja kerran pahastikin, ja josta pikkuhiljaa tuli kyyninen ja sairaalloisen epäluuloinen kaikkia kohtaan.

Paistoi se aurinko lopulta risukasoihinkin, vaikka helppoja eivät ole olleet nämäkään vuodet. Tänä jouluna kuitenkin, rakennellaan pikkuhiljaa jo omia kotiunelmia. On tullut sitä aitoa lämpöä ja läheisyyttä, mutta itsestäänselvyydeksi se tuskin koskaan muuttuu.

Niin että rakas, älä murehdi niitä joululahjoja. Minulle riittää, että sinä olet. Sinä teet minusta onnellisen.

Rakkaudella, *****