Kovinpa on hiljainen kylätie!!Kenelläkään ei näköjään kynä ole ollut kätösessä tänään.Liekko syy ,et Sunnuntai ja lepopäivä!!
Istuu itse vessateen kastelemana,lenkillä silti kävin..antoi jopa puhtia,pullataikina nousemassa.Saapi nisukahveet tässä kohta hörppii makoisasti.
Miksihän kaikkeen on aloitus aina niin vaikeeta ja hidasta--tätä pullantekoa olen jo useenapäivänä ajatellut,siihen pisteeseen se sit jäänytkin,nyt sit sainkin aikaseksi,kun sade minut ensin kasteli perusteellisesti.Kun alkuun pääsee kaikki sujuu ja jopa nauttii tekemisestään,olkoonki sit mikähyvänsä työnalla..ja kun valmista ..miten tyytyväinen olen sit aina itseeni:-)
Viikonloppua odottelin taas,enkä tiedä syytä..se on vieläkin niin syvään juurtunut,etten osaa muuttaa kuvioitani.Kokonaista 5vuotta olen yksin ollut,jokainen päivä on samalainen,mutt silti sitä viikonloppua odottelee---se on ihan hassua,enkö siitä pääse koskaan eroon rutiinistani,mikä oli ennen?
Ehkä minun on jotain odotettava,ehkä se pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä?Onpahan edes jotain mitä odottaa:-)
Istuu itse vessateen kastelemana,lenkillä silti kävin..antoi jopa puhtia,pullataikina nousemassa.Saapi nisukahveet tässä kohta hörppii makoisasti.
Miksihän kaikkeen on aloitus aina niin vaikeeta ja hidasta--tätä pullantekoa olen jo useenapäivänä ajatellut,siihen pisteeseen se sit jäänytkin,nyt sit sainkin aikaseksi,kun sade minut ensin kasteli perusteellisesti.Kun alkuun pääsee kaikki sujuu ja jopa nauttii tekemisestään,olkoonki sit mikähyvänsä työnalla..ja kun valmista ..miten tyytyväinen olen sit aina itseeni:-)
Viikonloppua odottelin taas,enkä tiedä syytä..se on vieläkin niin syvään juurtunut,etten osaa muuttaa kuvioitani.Kokonaista 5vuotta olen yksin ollut,jokainen päivä on samalainen,mutt silti sitä viikonloppua odottelee---se on ihan hassua,enkö siitä pääse koskaan eroon rutiinistani,mikä oli ennen?
Ehkä minun on jotain odotettava,ehkä se pitää kuitenkin mielenkiinnon yllä?Onpahan edes jotain mitä odottaa:-)
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se lienee kaikkien meidän iäkkäämpien osana. On jotenkin lohduttavaa, että on saman kokevia kanssaihmisiä.
Toinen tähän ikään kuuluva on "kiire". Ehkä sekin on saman saamattomuuden "tuote". Kiire-ilmiö liittyy myös koettuun, nopeaan ajankuluun. Olen tätäkin pohtinut ja tullut seuraavaan tulökseen.
Varsinkin lapsuudessa aika kului hitaasti. Kaikkea piti odottaa, joulua, talvea, kesää j.n.e.
Sanonta, "odottavan aika on pitkä", lienee oikeaan osunut. Enää ei ole mitä odottaa, "aika törmää vastaan".
Nykytiede on osoittanut "ettei entisellä flikalla ollut tipalla" mutta aikaa se ei ole pystynyt määrittelemään.
Tiedättekö?
Jos ihminen pystyisi liikkumaan valon nopeudella hänen vanhenemisensa pysähtyisi ja jos valon nopeuden (n. 300 000 km/s) ylittäisi rupeaisi nuorenemaan. Olis siinä tukka putkella!!
Hiljainen on kylä tie,missä ennen sun;naurusi;raikui, hiljainen on kylä tie niin hiljainen.
maaseudun hiljaisuuteen siirryin vuosi sitten, pienelle kylälle missä kaikki tuntevat toisensa.
Mikään ei vedä vertoja tälle rauhalle: poissa ovat aamulla häiritsevät parkkipaikalta lähtevät autot, joitten äänet muistuttavat stressistä. Tilalla on ainoastaan hiljaisuus ja rauha.
Poissa ovat kirkuvat lokit, rääkkyvät varikset, naakat ja harakat jotka ovat pesiytyneet ostoskeskusten ympärille.
Tilalla on pikkulintujen viserrys, tuulen humina, sateen ropina.
Ei tarvitse ajaa kilometrikaupalla jos haluaa lenkkeillä, menee vaan ovesta ulos ja on suoraan lenkkeilymaastossa. Uimapaikkakin on vieressä.
Tämä on elämää!
Kun on kaupunkiin asiaa, niin sinne pian pääsee.
Tuosta saamattomuudesta minulla on sama tunne, johtuneeko siitä että ajalla ei enää ole mitään merkitystä. Olen jopa heittänyt rannekellon pois.
En tarvitse enää piiskaa jonka nimi on KIIRE.
Kotiaskareissa ei ole enää samaa rutiinia kuin ennen, määrätyt työt tein aikaisemmin määrättyinä päivinä. Viikonlopuksi oli siivottava, käytävä suurostoksilla, leivottava, valmisteltava seuraavaa stressiviikkoa varten.
Jos joskus "lintsasi" niin se kostautui seuraavana viikonloppuna ja oli puolta enemmän tekemistä.
Tämän sortin joutilaisuus ja hiljaisuus on ihanaa!
- sitten kun eläkeaika koittaa! Näin olen kuullut monen työn paineista ja kiireisestä elämänrytmistä väsyneen lausahtavan.
Mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää oli lukea kuvaustasi omasta muutostasi maalle. Siitä sain todella myönteisen kuvan toteuttamastasi elämänmuutoksesta.
Itse jään eläkkeelle syksyllä. Maalle muuttoakin mietin.
Olisi mielenkiintoista lukea enemmänkin kokemuksistanne. Muutitko asuinpaikkaa eläkkeelle jäätyäsi? Maalleko vai kaupunkiin muutit? Mitä menetit, mitä sait? Myönteistä, kielteistä?
Hiljaiselle kylätielle tai mieluummin metsäpolulle, joka vie merenrantaan, lähden tästä aivan yksikseni. En ole huonossa seurassa yksinäni.
Metsän linnut pitävät niin mainiotakonserttiaan -
minulleko ?. Juuri koskaan siellä ei kuule korvani minkäänlaisia riitasointuja, vaikka niitä saattaa olla parvittain varsinkin muuttojen aikaan. Rantavedessä sorsapoikueitakin saattaa olla kymmenittäin. Poikueessa eikä poikueitten välillä näy kinaa. Emot uroksineen ja poikasineen lipuvat vedessä aivan rauhallisina ja tyynesti asettuvat rantaankin vihreälle ruohikolle.
Ihmeellistä !
Puitten humina, meren pauhinakaan ei riko luonnon rauhaa. Riisuudun rantakivellä ja pulahdan lämpimään veteen. Miksi en eläisi ja nauttisi tästä kaikesta kauniista - "Kellohame" - miksi en ?
muistat sie mite se kappale mäni,varmaa muistat ku tunnet laulun, voi mite tunnelmallinen se laulu on, en muista ennää sanoja kokonaa, mut osa on näin,
hiljanen on kylätie jolla enne sun laulusi raikui, se oli silloin mutta nyt ,sydämmes lienee kylmennyt, kylätie on hiljainen niin hiljainen.
sillo miekii olin viel nuor ja intoo täys. oliko se 50 vluvun laulu, muistaakseni. se 50 luku ol minun mieluisinta aikaa. kaik elämä alko helpottuu sodan jälkee ,ko korvaukset oli maksettu .
olin sillo kolmekymmentä vuotias, voi herra isä ooks mie ollu niinki nuori,tuntuu et siit on ikkuisuus.
samal viisii tahtoo minul olla ko sinulkii, mietin jottain tehtäväks ja monast mietties mennee muutama päivä,sit pittää ottaa ittee niskasta kiinni et saap jottain aikaseks. minul on se vika ko siivoon jottain hyllyy vaik, löyän ain jottain mistä voip rakentaa jonkuu jutun.
mie oon semmonen keksijä luonne. tykkään rakennella ja parannella ain jottain. on minul monta onnistunutta juttua jalmarin ajoilta, ko jalmari osas viimeistellä keksinnöt ja sai ne toimimaa. navetas on paljo eläimiin liittyvii härveleitä mitä oon keksiny.
nyt yksin olles ko ei oo tekniikan tajua ne ei taho toimii, vaik keksintö ois mite hyvä tahansa.
pitäs olla insinöörin taidot.
leipomissee viellä, oma leivottu vehnänen on parempaa ko kaupas, se jo maistuu ko sen on ite tehny,tekeminen on jo antanu makkuu. ja lämmin pulla ja kylmä maito on minun herkku.
mies vainaani jalmari tykkäs lämpimäst pullast joho pantii voita päälle ja kävin lypsämäs lämmintä maitoa hörppimeks. sitä vein monast hälle työn ääreen, ko halusin ilahuttaa mieltä.
mistähän johtuu et viikonlopun päivät on erilaisii ko viikon. vaik on eläkkeellä eikä oo mihkää mennoo ,viikonlopun ikkäänkuin erottaa mielessää toisen laiseksi.
mie pidän enenmän arki päivistä siin on niinko elämää,voi perhana ko oon unohtannu sen nykyajan sanan, mitä nykyää käytetää kuvaamaan, vilskettä ,sykettä panin sen ylöskii mutta lappu on hävinny,. tahtosin käyttää nykyajan sanoja niin voisi kuvailla paremmin jottain asiaa.
tuommosii tapoja on minul vielkii mist en pääse irti ,etenkii et perjantaina siivotaa ja lauantaina leivotaa. ne on ollu minul lapsuuesta asti. kotona ja piikana ollessa ja sit sama tapaa jatkoin itekkin omassa huushollissa.
kerran jalmarille mainitsinkin et miksei voi vaihtaa päiviä keskenää, siivota lauantaina ja leipoa perjantaina,olin sillo nuorna semmonen vastarannan kiiski, tahoin tehhä asioita ain toisin. jalmari tuumas et mitä niit muttelee, ku ne on ennenkin niin tehty.
niin ne mie teen vielkii samalviisii.
jospa sinul tapahtuu jottain mukavaa joskus viikonloppuna,ku sitä niin ootat, et sie niinko aavistelet jottain suurta tulevaks ,vaiket ite tiiäkkää.
tietyst jollain viisii rutiinit antaa turvallisuuen tunnetta. jalmarin kuoleman jälkee aloin pittää itelle lukujärjestystä päivän hommista. kirjotin viikon kerrallaa ja lisäsin tarpeellisia viikolla listaan.
mie ko jäin ku nalli kalliolle, niin äkkiistää yksin, et tunsin itteni turvattomaks, ko ei ollu toista vierel kulkemassa.
sillai tuntu et minul on jottain virkaa,ko pittää hoitaa nuo ja nuokii hommat.
mukava ko kirjottelet täällä, meit onkii monta yksinäistä. mukava lukea joskus mitä ihmisel mieles pyörii. hyvät voinnit sinulle kellohame.
uteliaana kysyn ,mitä merkki r tarkottaa ja mite ihmeessä saat sen rinkiin?
Hei Lyyli!
Sina kirjuutat niin rehevästi et pakko aina naureskella,mulla itelläni on myös vanhaa Suomee tää höpötys,jotku huomauttelee aina joskus,ettei sellasta sannaa enään käytetä edes..yks hyvä esim..Lainasto..minäkö puhun siitä,saan vinoja hymyjä osakseni.Millään en hennois luopua niistä sanoista mitä olen oppinut lapsuudessani.Tämä kirjottelu täällä saa väkistenkin suuhun näitä mukavii sanoja,joita ei oo tullu käytettyy jutteluissa,tämä jotenkin innostaa siihen.
Mun täytyy ruveta uskoon sun sanojas Lyyli nyt,et jospa se "viikonloppu sit tietäski mulle jottain mukavaa" uskonha minä silti huomiseen ja parempaan aina,vaikka välillä on surkeeta tämä yksinäisyys.Minulle kävi kuten sullekki,et yllättäen jäin ihan yksin.Tiedän tarkkaan sinun tilantees ja kaiken mitä oot joutunut käymään läpi.Silti uskon,että kaikella on jokin tarkoitus!
Tuosta tekemisestä minulla käy usein ku alan jottain touhuaan,et lähtiessäni hakeen sit uupuvaa ,löytyykin samalla muuta tekemistä,yhtäaikaa tekee montaa hommaa,sitämukaa missä liikun:-)
Ja tietty puolpäivää menee rillien hakemisessa..tarviin vaan lukulasit ja tulee heitettyy ne aina missä sillähetkellä olen,Jääkaapista en oo vielä niitä löytänyt,sieltä ruoka löytyy vielä ilman laseja!
Tuo mun merkki ei meinaa yhtään mittään kuhan hienostelen vaan..soon rintarossi vaan puseron rinnuksessa.Kerronpa miten teet sen paina ensin ALT (oikealla puolella on numerosarja) siitä oikeella kädellä painat ekana 0 1 7 4 ®
vasenkäsi painaa kokoajan ALT nappulaa,kun oikeella painelet nää numerot- voit harjuutella muitakin merkkejä..aina alt jota painatkokoajan ja sit 0 1>>>> kyllä meki opitaan vaikka mitä kunhä ekana vähä saa osviittaa.Sulle myös Lyyli hauskaa päivää!!
Senora Lyyli ja Kellohame kirjoittavat viestini jälkeen. Kerron vain, miten vaikeata on joskus asettua paikalleen tai viesti omalle paikalleen.
En häiritse teitä enempää.
Kerron vain olleeni tänään ison mummo- ja pappaporukan kanssa retkellä. Oikein mukava ja antoisa matka luontoon meren äärelle. Aika kuluu
leppoisasti kun sääkin suosi. Merkillistä miten paljon sitä ennättääkin mukavassa porukassa turista. Se on tuolla luonnossa ihminenkin aivan kuin uusi ja luonnon rauha päästää myös sisimpiä tuntoja esiin.
Niistä voisi kertoilla pitkäänkin, mutta jääköön toiseen kertaan. Uinti merivedessä puhdistaaja piristää.
Eikös ole pääasia et kirjoittaa.Mitä sillä väliä mihkä saumaan se sanoma tulee!!
Kadehtii Kai de puuta..itse sateenmärkänä värjöttää 12 asteen helteessä,eipä uimaan mieli tee :-)
Aurinkoista päivää sinulle!
Uimaan menen iltmyöhällä. Ensi kuussa kuutamouinnille tulethan ?
Kuuhulluko olen arvaa vaan olisko ihanaa elokuun kuutamolla pulahtaa metsänkeijun tavoin mustaan veteen,jossa kuunsilta välkkyis houkuttelemassa uijaa lähtemään sitä tavoittelemaan.
Täyden kesän kypsä tuoksu yössä olis huumaavaa-
veden värinä kuunsillalla,olis kuin hyväily iholla.Varjot kuutamossa tekevät maisemasta aavemaisen,tuoksu huumaa aistit.Todellisuus unohtuu hetkeksi,on vain pieni hetki tätä outoa taikaa minkä saa tunteä jokasolullaan itsessään.Tunne on todella voimakas,ihan huimaa!
Taisin toisaalla kertoakin, että tarinat ova mieluisampia ja opettavat enemmän kuin kaavat.
Vain muutaman päivän olen viettänyt hieman "yksinäisyydessä" siis yksin. Eilen iltana
juuri kun olin lähdössä lenkille, tapahtui...
Yllätys oli melkoinen. En ole milloinkaan todellisuudessa odottanut, ehdottanut seuraa lenkille, teatteriin, konserttiin enkä muutenkaan.
Viihdyn hyvin luonnossa ihan itsekseni. Vauhti ja matka eivät merkitse mitään. Saatan jäädä kuuntelemaan metsän ääniä, istumaan ja ihmettelemään kuin "Havukka-ahon ajattelija".
Polulla vastaan käveli vaaleaan lenkkiasuun pukeutunut vaalea, hieman auringon punotusta saanut kaunis, viehättävän tuntuinen Nainen.
Kohdatessamme tervehdin, hän kääntyi samaan suuntaan. Hämmennyin kun hän alkoi kulkea rinnallani. En ole tuppisuu, eikä hänkään. Aloimme
kertoa kaikenlaista. Olin kuin "kissa pistoksissa", kuinka käyttäytyä. En ole koskaan tällä tavalla ja sen kerroin - jos joku tuttu tulee vastaan. Hänkään ei ollut tehnyt milloinkaan mitään vastaavanlaista. Miksi nyt ?
Taisimme kysyä sitä toisiltamme ja itseltämme.
Erosimme kiittäen seurasta. Tapaammeko vielä uudelleen ? Vain viesti: "Hämmentynyt..... toivottaa hyvää yötä !
Metsät ovat yleensä satumaisen mysteerisiä,siellä hämärän laskeuduttua voi kokea todella yllätyksiä!
Ehkäpä toiveemme siellä toteutuu..metsänKeiju osaa lukea ajatuksemme.Saamme joskus kokea yllätyksiä,joita emme edes usko unelmissammekaan.Ehkäpä sinä olitkin Keijulle suosiollinen kohde.Hiljainen sanaton haaveesi vihdoinkin toteutui! sait polullesi ihmisenmuodossa tulevan metsänNeidon.Katseenne kohtasi ja sanaton sinetti syntyi välillenne.Toivottavasti koit sen sisälläsi voimakkaana tunteena!!Olkoon polkunne pehmeä havunneulasista!!
Yksin kuljen polkuani ja nautin illan hämystä ja taas aamuauringon nousu on utuisena kaunis näky kaikkine äänineen. Saatan istahtaa pitkäksikin toviksi jollakin rantakivelle. Kaivan uikkarit ja sitten veteen. Olen "vesihullu", nautin uida jopa tuntikausia pitkäänkin. Kiirehtimättä, nauttien !
"Metsänkeiju" ei ole sen koommin ilmaissut itsestään mitään. Salainen kai tahtoo olla ja miettiä kuten arvaan kellohameenkin tekevän.
Hassua, että olemme keskustelleen pitkään tietämättä toisistamme muuta kuin keskusteluissa esiin tulleen. Näin on varmaan hyvä ?
Onhan täällä vaimokin keskustellut kuulemma pitkään tietämättä, että oma armas siippahan se siinä ?
Sisällä vellovista voimakkaistakin tunnekuohuista on varmaan hyvä olla aina kertomatta. Kuohuntaa on ja se kai heijastuu hieman täällä palstoilla.
Ajan rajallisuus on minulle pahin. Pitäisi hieman enemmän tutustua keskusteluihin ja kewrrottuun ja myös omiin teksteihinsä. Muusa olisi oikein hyvä ainakin minulle, mutta "tyhjästä on paha nyhjästä ! "
Muusan osa on vaativa ja raskas!Kylläkin omaanhyvät ja pitkäjousiset hermot,nehän olis siinä muusan tehtävässä todella ihanteelliset.Taiteilijat ovat tunnetusti vaikeita persoonia.
Oletko ajatellut,ettei se metsänNeito ollutkaan vaan unikuva-Tapasitkokaan todellisuudessa polullasi ketään? Joskus voi tulla hetkiä,ettei aina edes huomaa onko ne totta vai unelmia.Jospa nyt olisikin käynyt Kai de puulle lenkkipolulla pieni nukahtaminen lämpöisellä mättäällä tai rannan kivellä.Keijut ei jätä jälkiä,mut ihminen varmaan.Katseleppas näkyykö jalanpainallusta jossainkohtaa polulla.
Mene ja kävele samapolku hiljaa uudestaan,mieti joka kohtaa polulla mitä missäkin tapahtui,tarkkaile näkyykö mitään todellista neidosta..
"Onnellinen on se, jota muusat rakastavat; makeina juoksevat sanat hänen huuliltaan." (Hesiodos 600-700 eKr.)
Itse ylijumala Zeus nymfi Mnemosynen ("Muisto") kanssa siitti muusat. Muusain merkitys on ollut aina innoittajana toimiminen. Näissä keskuteluissa olen ollut panevinani merkille, että Sinussa on jotain muusamaista ?
Hämmästelen erinäisiä kannanottojasi ja laajaa näkemystäsi. Alkaan muusat olivat purojen ja vuorten nymfejä. Mahtaneeko asuinseutusi olla jotain tällaista ? Kastalian lähde oli aikanaan sellainen, josta juotuaan intoutuu tekemään laulujaan.
Olisiko Sinulla joku tällainen salainen lähde tiedossasi - juodakseni sen vettä ?
Muusa, kerrotko nimesi ?
Mistä tiesit minun kulkeneen useita kertoja samaa polkua kuten tänäänkin lähden illan painuessa merten taa. Tapaanko keijun tänään ?
Saattoi olla unta ja viinin huumaa koko juttu -
ken tietää. Auringonjumala Apollon seurassa Hesiodos kertoo olleen jopa muusien kuoron harpunsoittajieneen ja Apollon kitarallaan säestäneen kuoroa.
Tokko muusana olemiseni ketään innoittaa runoiluun asti-kylläkin voin rauhoittaa tulisieluista miestä läsnäolollani.Omaan rauhoittavan olemuksen.Vai lamautanko lähelläolijani kuten käärme saaliinsa.Kummankahan taidon todellisuudessa omaan- kerro sinä se?
Meillä on usein tapana ajatella, että menestys johtuu onnellisesta sattumasta.
"Operari sequitur esse" eli toimimisesta seuraa oleminen eli " ei savua ilman tulta. "
Onnenpotkua odottaessaan moni saa potkun aivan muualta ja muualle ?
Onhan meillä taiteiden maailmassa avioparejakin, joista ei voi aina sanoa kumpi on kumpi kummallekin vain ovatko he sitä kumpikin toisilleen ?
Taidanpa jättää kertomisen kunnes on otollinen tilaisuus kertoa eräs Aisopoksen tarina ?