Moikka!
Eli nyt alkaa voimat loppua. Kyse on nyt siis kaksi vuotta nuoremman pikkuveljeni samanikäisestä kaverin kaverista (13 v tyttö).
Ensiksi vähän taustaa: Emme kumpikaan (veljeni ja minä) ole koskaan tavanneet kasvokkain koko ihmistä, olemme ainoastaan jutelleet hänen kanssaan puhelimen ja tietokoneen välityksellä. Tällä tytöllä on monia vakavia ongelmia, joiden takia käy säännöllisesti psykiatrilla. Mm. hänen isänsä on alkoholisti ja hän joutuu käymään säännöllisesti hänen luonaan. Lisäksi ilmeisesti jonkinasteinen masennus löytyy ja kavereiden puute vaivaa, tosin muutama kaveri kuulemma on mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Lisäksi hän myös viiltelee säännöllisesti ja muutama viikko takaperin yritti itsemurhaa, joka sivullisten toimesta saatiin viime tipassa estettyä.
Aluksi häneen piti yhteyttä ainoastaan veljeni, mutta muutaman viikon jälkeen hän päätti lopettaa yhteydenpidon, koska koki sen hankalaksi. Hän koki tämän tytön jatkuvat mielialojen vaihtelut ikävinä. Lisäksi hän ei jaksanut jatkuvaa sääliä kerjäävää käytöstä. Veljeni lopetettua yhteydenpidon hän antoi yhteystiedot minulle. Tekstiviestejä tuli varsinkin alkuaikoina jopa häiritsevän monta päivässä. Lisäksi hän soittaa usein, vaikka hänellä ei näyttäisi olevan mitään ihmeempää sanottavaa. Suoraan sanottuna nämä jatkuvat yhteydenpidot ärsyttävät minua todella paljon. Lisäksi minua ärsyttävät hänen laittamansa provosoivat tekstiviestit joissa yhdessäkin luki "tiiän et otan liikaa yhteyttä", eli toisin sanoen hän provosoi minua laittamaan välit poikki. Koska kyseessä on selvästi vakavasti masentunut ihminen, en uskalla lopettaa yhteydenpitoa, koska tiedän tasan tarkkaan millainen reaktio siitä seuraa. Vaikka kaveria ei tällaisessa tilanteessa saisi jättää yksin tosiasia on se, että hänen käytöksensä on jossain määrin häiritsevää ja jopa ymmärrän veljeäni, kun hän lopetti yhteydenpidon. Esim. aina soittaessaan (ja usein vielä mahdollisimman pahaan aikaan) hän kysyy "häiritsenkö", ja vielä mahdollisimman sääliä kerjäävään sävyyn, joka on mielestäni typerää. Olenkin ollut rehellinen ja sanonut "häiritset" siinä tapauksessa, jos puhelu on tullut erityisen huonoon saumaan.
Miten minun pitää mielestänne toimia, kun tilanne kehittyy sellaiseksi, että en jaksa häntä enää. Olisi ikävää, jos hän tekisi jotakin itselleen minunkin mahdollisesti katkaistessa välit. Tosiasia on kuitenkin se, että tältä "kaverisuhteelta" en saa mitään, pikemminkin päin vastoin.
Eli nyt alkaa voimat loppua. Kyse on nyt siis kaksi vuotta nuoremman pikkuveljeni samanikäisestä kaverin kaverista (13 v tyttö).
Ensiksi vähän taustaa: Emme kumpikaan (veljeni ja minä) ole koskaan tavanneet kasvokkain koko ihmistä, olemme ainoastaan jutelleet hänen kanssaan puhelimen ja tietokoneen välityksellä. Tällä tytöllä on monia vakavia ongelmia, joiden takia käy säännöllisesti psykiatrilla. Mm. hänen isänsä on alkoholisti ja hän joutuu käymään säännöllisesti hänen luonaan. Lisäksi ilmeisesti jonkinasteinen masennus löytyy ja kavereiden puute vaivaa, tosin muutama kaveri kuulemma on mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Lisäksi hän myös viiltelee säännöllisesti ja muutama viikko takaperin yritti itsemurhaa, joka sivullisten toimesta saatiin viime tipassa estettyä.
Aluksi häneen piti yhteyttä ainoastaan veljeni, mutta muutaman viikon jälkeen hän päätti lopettaa yhteydenpidon, koska koki sen hankalaksi. Hän koki tämän tytön jatkuvat mielialojen vaihtelut ikävinä. Lisäksi hän ei jaksanut jatkuvaa sääliä kerjäävää käytöstä. Veljeni lopetettua yhteydenpidon hän antoi yhteystiedot minulle. Tekstiviestejä tuli varsinkin alkuaikoina jopa häiritsevän monta päivässä. Lisäksi hän soittaa usein, vaikka hänellä ei näyttäisi olevan mitään ihmeempää sanottavaa. Suoraan sanottuna nämä jatkuvat yhteydenpidot ärsyttävät minua todella paljon. Lisäksi minua ärsyttävät hänen laittamansa provosoivat tekstiviestit joissa yhdessäkin luki "tiiän et otan liikaa yhteyttä", eli toisin sanoen hän provosoi minua laittamaan välit poikki. Koska kyseessä on selvästi vakavasti masentunut ihminen, en uskalla lopettaa yhteydenpitoa, koska tiedän tasan tarkkaan millainen reaktio siitä seuraa. Vaikka kaveria ei tällaisessa tilanteessa saisi jättää yksin tosiasia on se, että hänen käytöksensä on jossain määrin häiritsevää ja jopa ymmärrän veljeäni, kun hän lopetti yhteydenpidon. Esim. aina soittaessaan (ja usein vielä mahdollisimman pahaan aikaan) hän kysyy "häiritsenkö", ja vielä mahdollisimman sääliä kerjäävään sävyyn, joka on mielestäni typerää. Olenkin ollut rehellinen ja sanonut "häiritset" siinä tapauksessa, jos puhelu on tullut erityisen huonoon saumaan.
Miten minun pitää mielestänne toimia, kun tilanne kehittyy sellaiseksi, että en jaksa häntä enää. Olisi ikävää, jos hän tekisi jotakin itselleen minunkin mahdollisesti katkaistessa välit. Tosiasia on kuitenkin se, että tältä "kaverisuhteelta" en saa mitään, pikemminkin päin vastoin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suosittelisin että otat yhteyttä johonkin sosiaalityöntekijään, nuorisotyöntekijään, terveydenalan ihmiseen tms. ja kerrot tilanteesta. Tyttö taitaa jo käydä psykiatrin juttusilla, mutta silti kannattaa ilmoittaa jollekkin sen tilasta. Sen jälkeen sitten järjestelmällisesti jätät vastaamatta puheluihin yms. Kuulostaa raa'alta mutta loppujen lopuksi et voi tehdä paljoa enempää. Ymmärrän hyvin että tuo kaveruus vie voimia ja niitä sä tarvitset ihan itselles koulunkäyntiin ja muuhun. Olet jo tehnyt enemmän kuin useimmat tuossa tilanteessa tekisivät.
Moi!
Kiitos tuosta kommentistasi. Oli hyvä, kun joku muukin sanoi tuon minulle, koska kuvittelin tehneeni väärin, kun harkitsin yhteydenpidon lopettamista.
Hän on kuulemma menossa ensi vuoden alussa kahdeksi viikoksi osastohoitoon, ilmeisesti psykiatriseen sairaalaan, joten apua on hänelle luvassa. Kun juttelin hänen kanssaan ensimmäisen kerran viikko pari sitten, hän kertoi minulle viiltelystään. Kysyin sitten tietenkin, onko psykiatri jonka luona hän käy tietoinen asiasta. Ei kuulemma ollut. Kehoitin häntä siitä psykiatrille kertomaan ja niin hän tekikin. Siitä olen tyytyväinen. Hän on sanonut minulle, että ei tarvitse apua, mutta silti tuollainen kaveruus on mielestäni suhteellisen kuluttavaa. Kaikkia voimiani se tuskin ihan heti loppuun kuluttaa. Jään seurailemaan tilannetta. Pakko oli kuitenkin tänne kirjoittaa, koska tilanne kaikkine piirteineen on minulle melkoisen outo.
T: Synkopoppi.
Tiedän, että tämä viesti tulee myöhään.
mutta olen itsekkin kokenut saman, että masennuksen alainen ihminen soittelee ja kerjää sääliä, joten tiedän, että se ärsyttää jonkin verran, ja voi tulla häiritsevään aikaan.
Itselleni masentunut kaveri soitti monta kertaa jopa
yön aikana, koko päivän parin tunnin välein.
pari päivää kestin, vastasin joka puheluun ystävällisesti ja kuuntelin mitä hänellä oli sydämellään. Sitten häirintä muuttui häiritseväksi, kerroin sen hänelle suoraan, ja ilmoitin nuorisotyöntekijälle, joka lupasi hankkia kaverilleni ammattiapua. Pikkuhiljaa tämä auttoi, ja kaverini parantui lähes silmissä.
Emme enää ole yhteyksissä, mutta oletan hänellä menevän hyvin.
Anteeksi että vuodatan omia kokemuksiani, mutta sopihan aiheeseen :D
kannatan nimimerkillä Daffodil:in tapaa, että vähän kerrallaan jätät vastaamasta puheluihin ja ottamasta yhteyttä.
Onnea,
T.N94.
seuraa,tämän ollessa raskasta.Et voi ottaa hänen etkä muidenkaan kohtaloita sydämmellesi.Tämä korvaamattomaksi kokeva yhteiskuntamme,mielisairaan hoidon alallakin varmaan huolehtii hänestä ammattimaisen osaavasti,kuten muukin sosiaalipuoli jne.Hehän nykyisin lapset kasvattavatkin,eikä enään perheet.Koska puuttuvat joka perheen pienimpiinkin asioihin,mitä esim. naapurin "Elviira" heille ilmoittaa.Parempi näinnollen että oma terveytenne säilyy,jolloin pystytte joskus jälkeenpäin halutessanne auttamaan lievempiä tapauksia,jos se viellä tai yhä kiinnostaa?