Kirjotan tänne asiasta joka pilaa elämäni. Se ei ole koulu. Viihdyn koulussa oikein mainiosti, mutta vihaan matematiikkaa.
Vihaan sitä enemmän kuin mitään muuta vihaan jopa numeroita. Ehkä osaisin, mutta en jaksa, koska siihen menisivät kaikki voimani. Kaikissa asioissa otan itseäni niskasta kiinni, koska toinen puoleni niin vaatii. Mutta vihaan tätä niin paljon etten siedä sitä. Se viha joka saa mut aina valtaansa kun nään sen kirjan! Tää on teille pieni ongelma mutta mulle iso. Eikä kukaan edes kuuntele, koska ne ei tiedä mitä mieltä oikeesti oon siitä.
Osaan aukaista suuni jos niin vaaditaan ja auon usein ja matematiikka heti aamusta pilaa koko päivän... Niin, että vihaan sitä.
En pyydä teitä vastaamaan, mut jos joku tuntee niinku mä, niin kertoo? En tiedä, miten kauan voin kestää tätä. Olen hyvin lyhytjännittreistä tyyppiä, ja vasta kuudennella.
Tässä iässä ei pitäs vielä paljo stressaa koska tulee vielä neliöjuuret ja muut.
Tukiopetukseen ei ikinä. Painajaiseni. Silloin saisin sitä vaan enemmän, ja tulisin vihaisemmaksi. Haluan todellakin elää kuin tahdon...
Vihaan sitä enemmän kuin mitään muuta vihaan jopa numeroita. Ehkä osaisin, mutta en jaksa, koska siihen menisivät kaikki voimani. Kaikissa asioissa otan itseäni niskasta kiinni, koska toinen puoleni niin vaatii. Mutta vihaan tätä niin paljon etten siedä sitä. Se viha joka saa mut aina valtaansa kun nään sen kirjan! Tää on teille pieni ongelma mutta mulle iso. Eikä kukaan edes kuuntele, koska ne ei tiedä mitä mieltä oikeesti oon siitä.
Osaan aukaista suuni jos niin vaaditaan ja auon usein ja matematiikka heti aamusta pilaa koko päivän... Niin, että vihaan sitä.
En pyydä teitä vastaamaan, mut jos joku tuntee niinku mä, niin kertoo? En tiedä, miten kauan voin kestää tätä. Olen hyvin lyhytjännittreistä tyyppiä, ja vasta kuudennella.
Tässä iässä ei pitäs vielä paljo stressaa koska tulee vielä neliöjuuret ja muut.
Tukiopetukseen ei ikinä. Painajaiseni. Silloin saisin sitä vaan enemmän, ja tulisin vihaisemmaksi. Haluan todellakin elää kuin tahdon...
Vastaukset 7
Vanhimmat
...ottaa niskasta kiinni matikassakin. Se aine vaikenee aika rajusti yläkouluun mennessä. 8-luokalla on ilmeisesti vaikeimmillaan. jos et kutosella kestä matikkaa, kasilla se on aika rääkkiä - vieläpä murrosiän yhteydessä.
Mullakin on ollu matikassa aina ongelmia... Nyt oon 9 lk ja aika hankalaks on menny, tipuin kärryiltä jo joskus seiskalla. Tukiopetukseen menin pari kertaa, mutta se ei näyttänyt auttavan juuri yhtään niin lopetin (koska tukiopetus on kouluajan ulkopuolella...) No, jos oot noin ehdoton (et suostu edes kokeilemaan tukiopetusta tms.) niin ei kai siinä paljoa voi tehdä, yrittää vaan jotenkin päästä yläesteen läpi...
Kannattaa nyt ensimmäisena irrottautua nykyetkestä ja miettiä tulevaisuutta. Mihin aiot yläasteen jälkeen?
Jos aiot lukioon, niin on varmaa että yläastetiedoista on myös siellä suurta hyötyä.
Voidaan ajatella että viha ruokkii itseään. Olet alannut joskus vihaamaan matematiikkaa. Tämä viha on saanu aikaan sen, että et menesty aineessa, koska sinulla ei ole mitään halua paneutua aineeseen. Sama rata tulee jatkumaan katkeamatta loputtomiin ellet itse muuta asennettasi ainetta kohtaan, koska juuri asenne on tärkein tekiä kussakin aineessa menestymiseen. EI siis mikään luonnollinen lahjakuus tms!
Koska olet viellä viimeistä vuotta ala-asteella, nyt on juuri oikea ja helppo hetki vaihtaa asenneta. Siirtyessäsi yläasteelle monet asiat kerrataan perin pohjin uudelleen, milloin sinulla on tilaisuus katkaista vihan ja osaamattomuuden piinaama oravan pyörä.
Käytä siis tilaisuutesi nyt hyväksi ja yritä pikkuhiljaa muuttaa asenettasi matematiikkaan, samalla alat pärjäämään siinä!"
Terveisin tämän syksyn abi
Itselläni on ollut seiska- ja kasiluokan alun ajan sama juttu, mutta syyni "vihaan" oli opettajani joka "opetti" minut vihaamaan matikkaa. minusta tuntui ihan samanlaiselta ja ymmärän sua todella hyvin. Seiskalla viha oli niin paha, että sain ennen matikantunteja/kesken tunnin jonkinlaisia paniikkihäiriöitä. Jos sinullakin tilanne on mielestäsi todella paha ja se vaivaa todella sinua ja jos se vaikuttaa esim. vapaa-aikaasi ja muuhun elämääsi, kannattaa ottaa yhteyttä esim. koulukuraattoriin, jolle on helppo jutella asiasta. Jos on tarvetta jopa psykologille nii sinne pääsee kurattoorin kautta Itselläni se toimi ainakin. Tukiopetus ei minun kohdallani auttanut, koska matikkaahan sekin oli. Koita jaksaa!
Kuulostaa minun kirjoittamaltani.. Itse olen aina vihannut matikkaa. Olen aina vain halunnut lennellä kaiken maailman taikamaailmoissa ja tehdä omia juttujani, joten kaikki matikka ja sen semmoinen on tuntunut kuolettavalta. Yhden asian sanon: älä päästä irti tuosta ajatuksesta että haluat tehdä miten tahdot. Sinun ei tarvitse sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan, mutta pärjätäksesi elämässä, sinun on valitettavasti saatava käytyä koulu suht kunnialla. Mutta jos muut numerosi ovat suhteellisen hyviä, riittää että pääset matikan välttävästi läpi. Kannattaa kuitenkin jonkun verran panostaa, jos saat yläasteen kohtalaisesti läpi, saat opiskelupaikan, työpaikan, omaa rahaa ja voit olla vapaa tekemään mitä ikinä maailmassa haluat. Sanoo 18v todellisuuspakoinen lukiolainen.
Ihmisillä on kumma tapa vihata sellaisia asioitia joita itse ei ymmärrä tai joita jopa pelkää. Uuden ja vaikeaksi tuntemaansa asiaan törmätessä osaamattomuus voi johtaa pelkoon tai häpeään, jonka ihmismieli voi sitten näppärästi muuntaa vihaksi tuota itselleen ylivoimaiseksi tunnettua asiaa kohtaan. Viha ei johdu asiasta itsestään, vaan sen yhteyddssä koetusta turhautumisesta ja joskus jopa häpeän tunteista.
Itse vihasin aikanaan saksan kieltä, mutta siitö huolimatta kirjoitin sen ja päädyin töihin saksalaisfirmoihin. Siellä opin, että se saksan kieli, jota kouluaikoina meille opetettiin oli eräänlainen vanhahtava pikkuserkku työelämän saksalle. En edelleenkään suuremmalti rakasta saksan kieltä, mutta osaan elää sen kanssa ja jopa pärjätä puhutulla saksalla. Kirjoittamaan sitä en kuitenkaan halua ryhtyä postikortillista enempää.
En mäkään tykännyt ala-asteella matikasta, koska mulla oli vähän oppimisvaikeuksia siinä, mut kutosluokalla ei enää ollut ja sain siitä myös kasin kevättodistukseen. Sit ku mää menin yläasteelle, niin mä aloin jopa vähän pitää matikasta. Osittain ehkä siksi että kaikki tuntui jotenkin selkeämmältä ja yksinkertaisemmalta, koska meillä oli siihen aineeseen erikoistunut ope.