Mieleni tekisi mennä psykologin luo, mutta kynnys on ihan hemmetin iso.
Mielestäni tuntuu jotenkin vieraalta ja kummalta puhua tuntemattomalle kaikkein henkilökohtaisimmista ja vaikeimmista asioista.
Miten ylittää kynnys? Varsinkin miespuolisena se on kamalan vaikeata, mutta tiedän, että psykologi on ainoa vaihtoehtoni että en joudu suljetulle, tai jopa tee itsemurhaa(on käynyt mielessä).
Nyt tämä joulun aika on hyvin haikeata minulle, kun pitäisi olla iloinen joulusta, ja niin minä HALUAISINKIN olla, mutta en pysty väkisin olemaan.Ei edes tunnu yhtään että joulu tulee, koska olen niin omissa(pelottavissa) maailmoissani, että pimahdan ihan justiinsa. Joka päivä on yhtä tuskaa ja pitäisi vielä lukiokin suorittaa kunnialla loppuun.
Ei oo elämä reiluu.
ps. olen vielä ylipainoinen ja riippuvainen tupakasta ja jonkin verran alkoholistakin.
Mielestäni tuntuu jotenkin vieraalta ja kummalta puhua tuntemattomalle kaikkein henkilökohtaisimmista ja vaikeimmista asioista.
Miten ylittää kynnys? Varsinkin miespuolisena se on kamalan vaikeata, mutta tiedän, että psykologi on ainoa vaihtoehtoni että en joudu suljetulle, tai jopa tee itsemurhaa(on käynyt mielessä).
Nyt tämä joulun aika on hyvin haikeata minulle, kun pitäisi olla iloinen joulusta, ja niin minä HALUAISINKIN olla, mutta en pysty väkisin olemaan.Ei edes tunnu yhtään että joulu tulee, koska olen niin omissa(pelottavissa) maailmoissani, että pimahdan ihan justiinsa. Joka päivä on yhtä tuskaa ja pitäisi vielä lukiokin suorittaa kunnialla loppuun.
Ei oo elämä reiluu.
ps. olen vielä ylipainoinen ja riippuvainen tupakasta ja jonkin verran alkoholistakin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vai että pelottaa mennä psykologille ? Tiedän tunteen. Ihmettelen vain että kukaan paskaperse ei ole halunnut/osannut vastata tähän. Harmi kun olen niin munkki että en löytänyt tätä aikaisemmin. Juttuhan on siinä että minä ymmärrän sinua koska me olemme ihan samanlaisia. En tarkoita tätä missään seksuaalisessa mielessä, pikemminkin henkisessä.
Tämä yhteiskunta on mennyt huonoille raiteille. 1980- luvulla syntynyt huorateinipississukupolvi( lähinnä naiset) ovat ottaneet vallan tästä maasta yhdessä niin mies ja naisfeministien kanssa. Minä yhä uskon että kaikkein aidoin, kestävin, luotettavin ja tehokkain suhde on isä-poika suhde( ja parhaimmassa tapauksessa vielä koira messissä) yhdessä eräretkellä.
Yksi vaihe aikuistumisessa on kuitenkin se, että tekee niin mikä ei välttämättä ole miellyttävää, mutta tarpeellista. Suomalaiset nuoret miehet voivat huonosti, syynä asevelvollisuus ja akkavalta. Suomalaiset nuoret miehet tekevät eniten itsemurhia tässä maassa joka vuosi korkeampia ja korkeampia lukuja.
Ehkä suljettu tekisi sinulle terää. Jos sinulla on itsemurhasuunnitelmia ja kerrot sen psykologille, voit päästä suljetulle lepäämään, huilimaan ja katsomaan asioita laajemiissa skaaloissa ja eri näkökulmista, ainakin minulle se teki terää aikoinaan.
Karaise itsesi ja mene. Saat ehkä lääkityksen ja hiukan lisädraivia elämääsi.
Parempi myöhään... :)
Taidettiin kirjoitella vastausta samaan aikaan.
"Ehkä suljettu tekisi sinulle terää"
En halua väitellä mutta minusta tuo ei ollut viisas ehdotus henkilölle joka on menossa ekaa kertaa psykologille.
Pitää laittaa hyvä kiertämään kun satunnainen kulkijakin vastasi minun viestiin tuossa ylempänä.
Jossakin leffassa oli samanlainen kuvio?
Ensimmäisillä kerroilla tutustutaan puolin ja toisin ja puhutaan hiukan mihin haet apua.
Ei ekalla kerralla sitouduta mihinkään pitkään terapiaan. Yleensä hyvä psykologi lähettää ekaksi lääkärille että nuo fyysiset vaivat saadaan pois laskuista. Itsekin tunnut olevan huolestunut niistä.
Kun pääset tutuksi psykalle huomaat jo kertovasi melkein kaiken itsestäsi. Leimautumista ei tarvitse pelätä koska nykyään kaikki käy terapiassa. Ei kannata ihmetellä jos työkaveri tai pomo sattuu yhtäaikaa vastaanotolle.
Itse miespuolisena ja monella psykalla käyneenä olen huomannut että naiset ovat parempia.
Nykyinen vakituinen on fantastinen nainen joka ymmärtää minua paremmin kuin minä itse.
Nyt vain aikaa varaamaan. Painotan vielä että et sitoudu mihinkään eikä psykologi painosta sinua puhumaan asioista joista et halua.
Jos käy niin ettei se sovi sinulle lopetat käymästä. Et menetä mitään.
Tsemppiä ja jokatapauksessa hyvää joulua ja uutta vuotta vaikka et jaksaisi iloitakaan.
Toivottavasti tuosta oli jotain apua.
tv: ihanjokuvaan
Itse en aio viettää joulua ollenkaan. Liian kaupallista ja jo pelkät tv-mainokset saavat minut oksentamaan.
Olen käynyt psykologin luona yli kaksi vuotta harvakseltaan, kerran pari kuukaudessa. Nyt minun pitäisi aloittaa varsinainen jokaviikkoinen terapia. Psykologin luona jutellaan omaan tahtiin sitä mukaa kuin itsestä tuntuu sopivalta ja kuin alkaa luottamaan häneen. Luottamuksen rakentaminen on hoidon perusta. Minulla on suuri ongelma juuri tuo luottaminen, kun en osaa todella luottaa oikeastaan kehenkään. Pelkään kai (taaskin) tulevani haavoitetuksi, jos näyttäisin tunteeni (joista olen itsekin täysin vieraantunut). Mene vain rohkeasti hakemaan apua. Toipumisesi on sitä nopeampaa mitä nopeammin pääset hoitoon. Ei kannata sulkea mitään hoitoa, edes suljettua, pois, koska se on pitkällä tähtäyksellä oma etusi.
Tiedän itsestäni, että nolottaa ja hävettää ylen määrin hakea apua, mutta kun nöyrtyy ottamaan avun vastaan, huomaa sen tarpeelliseksi ja olo alkaa vähitellen kohentua. Nyt on muuten korkea aika mennä psykologille, että olet hyvässä iskussa, kun yliopilaskokeet keväällä alkavat. Meillä on tyttö, joka on lukiossa kolmatta vuotta, kuten sinäkin. Hän kirjoitti yhden aineen syksyllä ikään kuin tuntuman saamiseksi ylioppilaskokeisiin. Hänen välityksellään elän noissa asioissa mukana.
Psykologin tai lääkärin luona voivat tunteet tulla pintaan, mutta sekin on aivan tavallista eikä sitä tarvitse pelätä tai hävetä. He ovat nähneet tunteita paljonkin ja osaavat käsitellä särkyneitä hellästi.
Muistan lukeneeni viestejäsi eräältä yhteiskunta-osion palstalta. Ihan järkeviä ja teräviä kannan ottoja.
Kun itse pari vuotta sitten ajauduin henkiseen finaaliin, työpaikkalääkäri ohjasi minut psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolle.
Siellä todettiin keskivaikea masennus ja keskusteltiin mahdollisesta terapian tarpeesta, mutta siihen ei sittemmin lähdetty.
Terapia voi sopia yhdelle, mutta ei kaikille. Koin usealla käynnillä oman psykiatrini luona saaneeni sen, mitä olin hakemassa. Näkemyksiä, kannustusta, ohjeita itseeni tutustumiseen.
En syöksyisi suorinta tietä terapiaan, vaan antaisin sinunkin kohdallasi psykiatrian erikoislääkärin määritellä tilasi ja siihen tarvittavat hoitomuodot, mitä ne sitten ikinä ovatkaan. Rohkeasti vaan, varmasti saat apua.
Toivotan sinulle kuitenkin Hyvää Joulua.
Yleensä psykiatrit tekee minuutissa diagnoosin ja määrää lääkityksen.
Terapeutin mukana taas mennään omassa tahdissa ja se 45minsaa on asiakkaan aikaa.
Psykiatrilla se on yleensä vain psykiatrin aikaa.
Rohkenen väittää että psykologi pystyy selvittämään terveydentilan ja avuntarveen paremmin kuin psykiatri. No tuo vain oma mielipide tai ollut huono tuuri.
Oli miten oli eiköhän sen huomaa mistä kunnon apua saa.