käyttekö tanssimassa, karaokessa, kuorossa,matkusteletteko, vai mikä on se juttu mikä on hauskaa ja virkistävää.
Miten virkistätte mieltänne, oloanne
vinkkejä
11616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuo, mutta ei ihan, eikä jatkuvasti. Aivan viime päivinä minua on suuresti huvittanut Valituilta Paloilta tilaamani Nauru-kirja.Siihen on kerätty niitä samoja sattumuksia, ihan suoraan elämästä, mitä ko.lehdissäkin on julkaistu. Onhan siellä seassa näitä "baariin meneviä, puhuvia eläimiä", jotka on ihan keksimällä keksitty, vaikkakin aikamoisia oivalluksia niihinkin sisältyy.
Olo virkistyy säännöllisellä ja monipuolisella liikunnalla. Energia lisääntyy lisämäämällä liikuntaa! jos normaalin (Lord knows, but doesn't tell, what is normal)yöunen jälkeen vielä väsyttää, lepo ei auta, vaan on rasitettava kehoa ja saatava energia liikkeelle.
Siinä vähän omakohtaisia ja kokeiltuja vinkkejä.
kaiken-ikäisille.
Tämä palsta on vaan niin ihmeellinen, kun täällä ei synny keskustelua oikein mistään asioista.
tanssimassa karaokea laulamassa ja matkustelen,
ihan muutaman tuhannen kilometrin säteellä.
Pääsääntöiseti Suomen kamaralla
samoi olen kotimaan kulkija.
Karaoke ja tanssi on myös suosittuja listallani.
Siellä tapaa ihania ihmisiä, ikäisiään.
Aivan tuore virkistyspaketti minulle oli viikon aurinkoloma Teneriffalla,jossa oli ihana kesä ja nautin koko sieluni ja mieleni syvyydestä tuosta lämmöstä.Aamulenkki rantapolulla meren äärellä;aaltojen pauhussa sain vapaasti rukoilla ääneen ja ylistää Luojaani.
Oli hyvä palata kotimaahan kauniin rusketuksen ja energisen olon kera.Täälläkin olen kävellyt päivittäin useita kilometrejä "hyötyliikuntaa".Ruokakauppaan voi lähteä pitemmällekin tarjousten perään ja samalla tiputella lähialueilla asuville ystäville joulukortit ja tervehdykset suoraan postiluukkuun.Osuupa sairaan lapseni yksiön siivouskin hyötylenkin piiriin.Ja lapsenlapsia voi aina käväistä tervehtimässä kolmen kilometrin päässä.
Rentoudun myös kirjoittamalla päiväkirjaa,lukemalla,rukoilemalla.Unelmoin "eri maailmoissa" ajatuksen siivin.Rakastan hiljaisia,yksinäisiä hetkiä.
Joskus hoidan alavireistä mielialaani aika erikoisella tavalla ja olen huomannut sen auttavan. Lähden johonkin suureen kauppakeskukseen ja kierrän kymmenkunta naisten vaateosastoa läpi ja sovittelen parhaimmillaan 10-20 kaunista vaatekappaletta.Välttämättä en osta mitään.Tulen huomattavasti pirteämpänä kotiin! - Konstit ovat monenlaiset!
Huomaan,että paljon useammin pitäisi istahtaa yksin tai hyvän ystävän kanssa cappuccinolle ja pysäyttää kiire,mutta kun huomaa,että onkin nuo ruokakassit molemmissa käsissä roikkumassa ja päässä pyörii tuo kahvikupillisen hinta.Ei ole kokonaan päässyt irti säästäväisyyden hyveestä,kun se on ollut pakollista vuosikymmenet. No,kitupiikiksikään minua ei voi sanoa.Tarjoan ainakin kerran,pari kuukaudessa lapsilleni ulkona ateriat yhdessäolon merkeissä ja silloin,tällöin ystävillenikin.Sekin on nautittava kokemus.
Ja ehkä niillä säästyneillä kahvilarahoilla taas joskus pääsee matkustelemaan....
Pidän ihmisistä ja puhun mielelläni,kun olen sillä tuulella.Viimeksi tänään syntyi hyvä keskustelu kauppakeskuksessa,kun olin hakemassa ostoskassiani säilytyslokerosta.
Yksi "huvi" on katsella ympärillä pyöriviä ihmisiä ja se vaikuttaa mieleeni moninaisella tavalla.Usein tulen hyvin huvittuneeksi,näkymässä on paljonkin huumoria.Toisaalta koen suurta sääliä kohdattuani monet väsyneet,elämän riuduttamat ja repimät kasvot.Silloin tekisi mieli sanoa jotakin rohkaisevaa ja kaunista,ottaa kädestä,halata lähimmäistä....mutta kun järki tulee väliin ja sanoo:"Yritä nyt pysyä normaalin käytöksen raameissa!" Mutta:MIKÄHÄN TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ ON NORMAALIA? (Liittyiköhän tämäkään enää NORMAALIIN aiheeseen?)
joista saat mielihyvää, näin se pitää ollakkin.
Tekee sitä mikä miellyttää.
Olen myös sellainen samoilija, milloin kaupassa, milloin luonnossa.
Ulkomaille en ole uskaltaunut, se lentopelko on aivan käsittämätöntä, ja sille en voi mitään.
kiitos kauniista elämän myönteisistä ajatuksistasi, tunsin suurta hengen heimolaisuutta ,samoin rukoilen ja soppailen kuin sinäkin , siitä huolimatta tunnen yksinäisyyttä ,tapahtumia ei ole riittävästi ,mikä neuvoksi ,vai onko niin että ihmiselle ei mikään ole riittävä.
-Anteeksi,etten ole vastannut Sinulle mitään! -En ole todellakaan käynyt näillä sivuilla pitkään aikaan...no,taisi olla viimeksi kuitenkin joulukuussa.
Kyselet,mikä olisi lääke yksinäisyyden tunteeseen. Siihen on monta vastausta yksilöstä ja tilanteesta riippuen.En ole asiantuntija vastaamaan,mutta yhden asian olen elämässäni oppinut:Yksinäisyys on tunne,jonka avaimet ovat itsellä.Mikään ulkopuolinen asia ei voi poistaa yksinäisyyttä kokonaan.
Tosiasiassahan me jokainen olemme YKSIN,vaikka olisimme kaksin tai tuhansien joukossa.Jokainen yhdessäolon hetkikin hyvän ystävän kanssa on vain rajallinen aika ja jälleen olemme yksin itsemme kanssa.Siinä se salaisuus ehkä onkin.On opeteltava taito olla itsensä kanssa ja kokea viihtyvänsä.On rakastettava itseään.On tarve tulla rakastetuksi ja on lupa rakastaa itseään.Ihminen on arvokas ja ainutlaatuinen.Jumalan taideteos ja mittaamattoman rakkauden kohde.
Toki yksinäisyyden ongelmassa tasapainoon päästäksemme tarvitsemme usein toista ihmistä.Tarvitsemme kuuntelijaa,ymmärtäjää,sydäntä,joka välittää aidosti.
Mutta tarpeessamme tulla huomioiduksi tapahtuukin tavallisesti aivan päinvastoin:Karkoitamme muut kauemmaksi tarvitsevaisuudellamme ja tunnemme olevamme entistä enemmän yksin.
"Kuvio" toteutuukin toisinpäin:Löydämme ensin itsemme ja sen myötä alamme antaa ympäristöllemme signaaleja,jotka vetävät ystäviä luoksemme ja koemme tyydytystä ja iloa erilaisissa tilanteissa.
Meille suomalaisillekin on annettu suu - mutta sitä on niin vaikea avata -toisen suomalaisen vierellä.Pelkäämme "epäonnistumista". -Olkaamme vapaasti "epäonnistuneita"! Ei se niin vaarallista ole!
Tässä joitakin hajanaisia ajatuksia...huomaat kai,että aivonikaan eivät toimi enää täysteholla tähän aikaan vuorokaudesta! (Lisää pisara huumoria!)
Mukavaa,että olet olemassa! Hyvää yötä!
halontekoineen ja puulämmityksineen antaa kyllä puuhaa yllin kyllin...
Virkistäytymässä käyn useammin kun joka toinen päivä n. 1,5 tuntia kuntosalilla...
Viikonvaihteisin perjantaisin ja/tai lauantaisin kokoonnumme vuoroin minun tai jonkun ystäväperheen luo lähinnä karaoken ja juttelun merkeissä...
Ja onhan minulla tuo puuverstashalli koneineen pihallani ja mökki rannassa... Siinäpä aika menee siivillä...
itsekkin asun omakotitalossa, tiedän ne työt kesät, talvet on pihalla töitä. Sehän on sitä hyötyliikuntaa siellä puurtaminen.
Virkeä olet, kuntosalillekkin vietät aikaasi paljon.
Ystävät on tosi tärkeä juttu elämässä, ne on enempi kuin aamukahvi heräteassä.
Hauskoja hetkiä siellä puuverstaalla, ja rantamökissäsi.
Käyn uimassa 2--3 kertaa viikossa , matkoilla ulkomailla 1---2 kertaa vuodessa
siitä huolimatta koen joskus yksinäisyyttä
olen mummeli -70 mikä neuvoksi