VOI ÄITI !
ON TAAS AIKA HYASINTTIEN...
"On taas aika hyasinttien.
Usko pois sua äiti aattelen. Sinä siellä, minä täällä jossakin.
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
Mua huolenpitosi silloin ärsytti, nyt vasta tiedän se hyvää tarkoitti.
Sä jankutit, mä vastaan hankasin. Kuin varsa emoansa sua uhmasin. Rumasti sulle joskus tokaisin, niin monta kertaa sua loukkasin.
Oli ruoka silti aina pöydässä, itsestään sitä pidin selvänä. En tiedä toivoitko sä kiitosta, se jotenkin luonnistu ei lapselta.
Aikuiset on tyhmiä, niin aattelin. Siinä iässä niin kuuluu ollakin.
Mut paremmin mä oisin voinut yrittää. Ois sanomatta jäänyt moni asia joka oli tyhmyyttä.
Ei kypsymättömyyden taakse mennä voi, jos toisen tunteita ei huomio.
Pahan mielen monta kertaa aiheutin, kun maailman lokaan uhma mielin sukelsin.
Mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia asia, en enää ostaa vois yhtä puhtaita.
On taas aika hyasinttien. Usko pois sua äiti aattelen. Sinä siellä, minä täällä jossakin. Sanoinko koskaan, että sua rakastin?"
ON TAAS AIKA HYASINTTIEN...
"On taas aika hyasinttien.
Usko pois sua äiti aattelen. Sinä siellä, minä täällä jossakin.
Sanoinko koskaan, että sua rakastin?
Mua huolenpitosi silloin ärsytti, nyt vasta tiedän se hyvää tarkoitti.
Sä jankutit, mä vastaan hankasin. Kuin varsa emoansa sua uhmasin. Rumasti sulle joskus tokaisin, niin monta kertaa sua loukkasin.
Oli ruoka silti aina pöydässä, itsestään sitä pidin selvänä. En tiedä toivoitko sä kiitosta, se jotenkin luonnistu ei lapselta.
Aikuiset on tyhmiä, niin aattelin. Siinä iässä niin kuuluu ollakin.
Mut paremmin mä oisin voinut yrittää. Ois sanomatta jäänyt moni asia joka oli tyhmyyttä.
Ei kypsymättömyyden taakse mennä voi, jos toisen tunteita ei huomio.
Pahan mielen monta kertaa aiheutin, kun maailman lokaan uhma mielin sukelsin.
Mun puhtaat vaatteet oli sun kunnia asia, en enää ostaa vois yhtä puhtaita.
On taas aika hyasinttien. Usko pois sua äiti aattelen. Sinä siellä, minä täällä jossakin. Sanoinko koskaan, että sua rakastin?"
Vastaukset 7
Vanhimmat
äitini poissa.
Myös äitini on poissa ja minulla jo oma aikuinen perhe, mutta huomaan ja muistan Rakasta äitiäni suurella kaipauksella.
Ihmettelen miten aika rientää ja miten meillä ei ollut tapana koskaan käyttää pyhää sanaa Rakas.
Aina se sana kätkettiin jonkun asian alle ja johonkin kääreeseen, mutta haluan ja haluaisin vieläkin sanoa Äidilleni että kiitos elämästäni ja uhrauksistasi, ja sen että olet vieläkin minulle suunnattoman Rakas.
Äitini kuoli kesällä, toista vuotta sitten. Isäni menetti sen jälkeen elämisen halun, ja hänen terveytensä teki jyrkän laskun.
Ja siten sen seurauksena kuoli aika vasta.
Tulin noin viikko sitten Rakkaan Isäni hautajaisista takasin.
P.M:ssä Sellaista se on elämä, ei ole minullakaan kumpaakaan vanhempaa eikä sukua liioin.
Yksin oot sinä ihminen,kaiken keskellä YKSIN.
ja suhteestani häneen. Otin sen vaan täältä toiselta palstalta, sen takia että ihmiset täälläkin näkee, minkälaista tuskaa voi ihmiset tuntea kun läheisiä kuolee, ja jos ei ole edes uskoa turvana, kuten itellä on.
laulunsanoja, jotka ovat koskettaneet itseäni.
Taitaa olla Konsta Jylhän Joululaulu nimeltään, jos en väärin muista.
Siinä pieni tyttö vie kynttilän äitinsä haudalle. Muistan sanat vähän huonosti ja varsinkin alun, mutta jotenkin näin...
sitä katsoo hän silmin niin kaipaavin,
sitä katsoo ja taas odottaa.
Milloin joulun hän saa,
milloin voi naurahtaa
kera muiden, kuin ennenkin?
Mutta niin hiljainen
koti yksinäisten,
on kuin puuttuisi siunaus sen.
Äänen hiljaisen, sointuvan
jostakin kuulevi hän,
joka lämpimin lausehin lohduttaa,
joka nousemaan katsehen saa.
"Älä huoliisi jää,
nosta taas pystyyn pää,
sinun kanssasi ainiaan käyn.
Lapsi Joulun mä oon,
sinut vien kartanoon,
josta lähdit,
sun valonas näyn.
Joulun ensimmäisen
mä olla tallissa härkien sain.
Sinne tähtöset tuikkivat valkeuttaan,
sinne saapuivat tietäjät maan.
Sitä taas viettämään
sinun kanssasi jään,
sinun joulusi kauniiksi teen.
Sinä huomata saat,
surun laaksot ja maat
voivat peittyä kirkkauteen."
Aidilleni hänen hautajaisten aikaan, Isälleni nyt.
Kun oli ollut hautajaisia kolme kertaa ja aikaa oli kulunut vaan vähän yli vuosi, tuntui että ensin oli vähän painostava tunnelma.
Mutta nyt tuntuu niin lohduttavalta, että nämä kolmet hautajaiset oli kuitenkin uskovaisina lähteneitten hautajaisia. He siis nukkui pois.
Muistan kun sain puhelimessa viestin,joka tuli yllätyksenä, että Isä on nukkunut pois, vastasin säikähtyneenä, että voi kamala.
Isän aika oli lähteä, sain jotakin tällaista vastaukseksi.
Ry:llä sanoi eräs puhuja, että kuolema on nukkumista.
Aloin ajattelemaan uudelleen asiaa, ja voin jo heti paremmin.
Kerroin eräälle lähiomaiselleni, että en jaksanut lähteä ennen takasin kotimatkalle, ennen kuin kävin paikallisen RY:n seuroissa.
Siellä oli jo pidetty Isäni muistotilaisuus,
mutta esitin kuitenkin toivomukseni, että jos vielä kuitenkin SL 50 laulettais Isäni muistoksi.
Toivomukseni otettiin huomioon ja se tuntui todella hyvältä.
Olin tosi väsynyt ja uupunut, koska nämä oli jo komannet hautajaiset aika lähekkäin.
Minulle annettiin kuitenkin seurojen aikana ihania armontuntemisia.
Ja kun lauloin SL 50 seurojen jälkeen, tuntui kuin joka sana olis mennyt suoraan sydämeen.
Ja tuntui kuin olis taivas laskeutunut maan päällä. Niin hyvä olo tuli lopulta.
Sanoin miehelleni senjälkeen, että nyt minä en enää pelkää kuolemaa.
Ja tuntui että oli niin hyvä olla, että vaikka siltä paikalta olis lähtö tullut...