onko nettideittailu

on uskottomuutta.

Kyllä se on pettämistä kun avioliitossa olevat laittavat profiiliinsa vaikka että asumuserossa ja sitten mennään yhdessä vaikka syömään (hotelliin) tai ostoksille (hotelli samassa yhteydessä)ei kukaan voi epäilyksittä uskoa, että 300km ajeltiin vain ja käytiin syömässä hah hah

realiteetit hukkuneet tämän nettihomman myötä. Jos on parisuhteessa ja on uskollinen kumppanilleen, sitä toista sukupuolta olevaa seuraa ei haeta mitään kautta. Tiedän tyypin, joka on niiiin rakastunutta ja muuttanut juuri yhteen naisen kanssa, silti täältä netistä löytyy kaikenlaista deitti-ilmoa ja flirttikutsua, jotka hän on väsännyt - eli hakee parempaa naista koko ajan, siitä ei ole epäilyksen häivää. Kaikista onnettomimpia ovat ne tapaukset, jotka ovat serustelun alettuaan piilottaneet treffiprofiilinsa, mutta käyvät niitä alvariinsa kurkkimassa. Jos nettitreffailu olisi täysin viatonta, miksi ne treffi-ilmot pitää piilottaa? Naurettavaa hommaa, ja jos seuraava poikaystäväni jää kiinni mistään tähän viittaavasta touhusta, lemppaan jätkän siihen paikkaan!

On se hyväksyttävää jos puoliso on tietoinen siittä ja antaa siihen luvan.

Sitten kun ei ole tietoinen tai on tietoinen ja ei anna lupaa niin se on pettämistä.

Sanoisin että 99% on pettämistä.

Itse vertaan aina vanhempaan aikaan. Oliko sillon tapana että naimisissa olevat naiset menivät vieraan pitäjän mökkeihin kysymään; "olisko vapaita miehiä illan iloks?"

Kyllä on. Ainakin se tuntuu helvetin pahalta ja luottamus menee nollaan. Mun suhteessa tämä kävi ilmi todella aikaisin tämä juttu sattumusten ja tuntemusten kautta. Onneksi. En halua olla yksi haaremin jäsenistä..